Suomen leijonajoukkue on olympiavuonnakin kansakunnan kaapin päällä MM-kisojen lähestyessä. Pelaajavalinnat herättivät suurta kohua ympäri kiekkoilevaa maata. Juhamatti Aaltosen selkä, Michael Keräsen suostumattomuus Leijoniin ja Jokerien tulevien KHL-pelaajien määrä on puhuttanut kiekkopiirejä jo hetken.
Kaikesta mutinasta huolimatta Leijonat kuuluu MM-kisojen suurimpiin ennakkosuosikkeihin yhdessä Venäjän, Kanadan, USA:n ja Ruotsin kanssa.
Pekka Rinne – muuri
Suomen maalivahtipeli kuuluu jälleen kerran Leijonien suurimpiin vahvuuksiin. Suomen toinen NHL-vahvistus, Pekka Rinne, on yksi kisojen parhaista maalivahdeista.
Rinne kärsi pahasta loukkaantumisesta alkukauden ja pelasi kauden aikana vain 24 kertaa Nashville Predatorsin paidassa. Rinne haki pelituntumaa jopa AHL:stä - ensi kertaa viiteen vuoteen.
Kempeleeltä kotoisin oleva isokokoinen maalivahti on edustanut Suomea kaksissa MM-kisoissa aiemmin ja vakuuttanut leijonapaidassa. Rinteen viimeisimmät kokemukset isosta kaukalosta ovat viime kaudelta, kun hän edusti työsulun aikana KHL:n Dynamo Minskiä.
Kuten kuuluukin, Rinne tekee Suomen maalivahtiosastosta kilpailukykyisen muihin isoihin maihin nähden. Vain Vezina-voittaja Sergei Bobrovski, Tim Thomas ja Kanadan nuori Ben Scrivens-James Reimer-kaksikko ovat edes lähellä NHL:n huippumaalivahtien tasoa.
Suomen tiukan maalivahtikolmikon täydentävät Mikko Koskinen ja nuori Juuse Saros.
Pelastaako viisikkopuolustuksen tiiviys Suomen?
Suomen puolustus ei ole kisojen paras paperilta katsottuna. Juuso Hietanen, Jere Karalahti ja Tuukka Mäntylä kantavat kokemuksellaan suurinta painetta puolustuksessa. Kolmikolla on maajoukkuepaidasta peräti 13 MM-kisojen kokemus.
Hietanen on puolustuksesta ainoa, joka pelasi Leijonissa myös olympialaisissa. Puolustajan kiekollinen osaaminen on etenkin ylivoimalla isossa roolissa.
Muista puolustajista Atte Ohtamaalta, Tommi Kivistöltä, Oskari Korpikarilta ja Jyri Marttiselta odotetaan jämäkkää oman pään peliä, kun Ville Lajunen pyrkii tuomaan kiekollista osaamista puolustukseen.
Ei kovin häävi nimilista.
Leijonat on kuitenkin vuosien saatossa todistanut jo moneen kertaan, että tiivis viisikkopuolustaminen - etenkin omassa päässä - on huomattavasti tärkeämpää kuin paperilla nimekäs puolustus. Etenkin jos maalia vartioi puolustuksen takana Rinne.
Kiekollisessa pelissä suuri osuus nivoutuu ensin mainitun kokeneen kolmikon niskaan. On kuitenkin muistettava, että Suomen hyökkääjien nöyryys auttaa puolustajia pelin avaamisessa avittaa huomattavasti.
Näillä aseilla Leijonat voi pitää puolustuksensa sillä tasolla, jolla taistellaan mestaruuksista.
Duunaripitoisuus ohi maalintekotaidon
Suomen päävalmentaja Erkka Westerlund on roolittanut vahvasti Suomen hyökkäystä. Kaksi ensimmäistä kärkikenttää sisältävät hyökkäysvoimaa, kun kaksi viimeistä kenttää rouhivat, raastavat ja pelaavat vastuullisesti omaan päähän.
Kahden ensimmäisen kentän johtajina toimivat keskushyökkääjät Olli Jokinen ja Petri Kontiola. Jori Lehterä joutuu todennäköisesti pelaamaan laidassa kisoja valmistavien EHT-pelien tapaan.
Suomella on heittää hyökkäävään rooliin myös yllättävämpiä nimiä. Usein ärsyttäjän roolissa rouhiva Leo Komarov päässee näyttämään kiekollista puoltaan kakkoskentän vasemmassa laidassa. Samoin Tapparassa hopeaa voittanut Pekka Jormakka noussee isoon rooliin.
Suomen duunariosasto kuuluu kisojen parhaisiin. Senttereistä Jarkko Immonen, Tomi Sallinen ja Petteri Wirtanen ovat kansainvälisen tason kahden suunnan senttereitä. Miikka Salomäki, Tommi Huhtala ja lukuisat kumppanit hoitavat vastustajien puolustukselle mustelmia.
Koska Westerlund jätti kisoista pois Keräsen sekä Teuvo Teräväisen, Suomen hyökkäyspeli muotoutunee erittäin nopeaksi ja suoraviivaiseksi. Kärkimiesten on onnistuttava sekä tasakentällisin että ylivoimalla.
Mikäli maalinteko vaan luontuu Leijonilta, työnteko ei Suomen joukkueessa muodostu ongelmaksi.
Westerlundin maajoukkueura hakee huipennustaan
Westerlundin päävalmentajuus Leijonissa päättyy Valko-Venäjän MM-kisoihin. Kokenut valmentaja hakee urakalleen onnekasta loppua aivan realistisin toivein.
Suomen maalivahti- ja viisikkopeli takaavat sen, ettei Leijonia vastaan yksikään joukkue juhli monellakaan maalilla. Hyökkäyspäässä sankaruutta on kuitenkin jaossa tuntemattomammille nimille.
Koska Suomen hyökkäyspään virtuositeetti on rajallinen, Westerlund joutuu miettimään turnauksen aikanakin, jakaako maestro taitopotentiaalinsa mahdollisimman tasaisesti neljään kenttään, vai muodostaako hän kaksi tehokenttää ja antaa loppujen vitjojen rouhia.
Pelaajat ovat aina venyneet parhaimpaansa Westerlundin Leijonissa. Tätä ei ole syytä epäillä näissäkään kisoissa. Peräpään tiiviyden, kurinalaisuuden ja hyvän valmennuksen avulla Leijonat taistelee hampaat terävinä kultamitalista tänäkin keväänä.