Kuten ässänuorten käskijä Jere Härkälä totesi ennen finaalisarjan alkua, vastaan asettunut HPK koki suuren muutoksen joukkueiden aiempien kohtaamisten jälkeen. HPK:n nousu riitti lopulta runkosarjan voittoon asti.
− Meillä oli loppusyksystä todella vaikeaa aikaa. Vaasan-turnauksen jälkeen uskalsimme kuitenkin mennä itseemme ja yhdessä pohtia, mistä homma kiikastaa. Kukaan ei ottanut asioista itseensä, vaan joukkueen sitoutuminen lähti oikeasti kopista liikkeelle, kuvaili HPK:n valmentaja Matti Tiilikainen.
Tiilikaisen suojattien pelaaminen syttyi kauden edetessä ilmiliekkeihin. Tilanteeseen sopivasti ratkaisevassa finaalissa HPK pelasi todella järkevästi, eikä hätäillyt, vaikka ottelun alun pelillinen hallinta ei tuottanutkaan tulosta välittömästi.
− Halusimme vain yksinkertaisesti pelata todella hyvän pelin. Jos olisimme hävinneet tänään, se möykky olisi vain pitänyt käsitellä huomiseksi ja pelata uudestaan hyvä peli.
− Tämä on meille kaikille ensimmäinen mestaruus, joten pojat saavat tästä paljon mukaansa tulevaisuutta varten. Osa pelaajistamme on konkreettisesti nähnyt, että junioreista voi nousta aina Liigaan asti, ja he pärjäsivätkin siellä hyvin, kiitteli Tiilikainen.
Jos Kerhon leirissä nuorten miesten ja koko taustaryhmän into hipoi käytävän kattoa, Ässien puolella pettymys oli karvasta pureskeltavaa. Valmentaja Härkälä arvioi kuitenkin koko kautta ylpeänä tehdystä työstä.
Tärkein palkinto vain jäi kiusallisen lähelle.
− HPK oli todella hyvä kiekollisessa pelissään. Kaksi tappiota meille tuli pudotuspeleissä nimenomaan jatkoerissä, joten ero ei ollut kovin suuri.
− Tästä pettymyksestä huolimatta kausi oli positiivinen. Joukkue antoi näissä finaaleissa aivan kaikkensa, oli paljon mahtavia blokkauksia ja pojat olivat sitoutuneet puolustuspeliin.
Ässien matka Härkälän komennossa alkoi vuosi sitten, eikä silloin ollut suoraan nähtävissä nousua seuraavan kevään finaaleihin.
− Joukkueen tarina oli uskomaton, ja monet pelaajat ottivat valtavia harppauksia eteenpäin. Olen ylpeä tästä matkasta, analysoi Härkälä.