Tarkasta palkkapolitiikasta aiemmin tunnettu Devils hankki kesällä kalliita pelaajia, kuten Dan McGillisin, Vladimir Malakhovin ja Alexander Mogilnyn. Palkkakattopolitiikka koitui Jeff Friesenin kohtaloksi. Hänet kaupattiin varausvuoroa vastaan Washingtoniin.
Tätä kirjoitettaessa Devilsin palkkakulut olivat NHLPA:n mukaan 38,25 miljoonaa, eli niukasti alle palkkakaton. GM Lou Lamoriellon on tehtävä kuitenkin vielä siirtoja, sillä summasta puuttuvat David Halen ja Scott Clemmensenin palkat. Palkkakatto rikkoutuu viimeistään siinä vaiheessa, kun Patrik Elias palaa sairastuvalta. Palkkasummasta on vielä leikattava siis yli neljä miljoonaa.
Syyskuun lopulla nukkui pois Devilsin perustaja John McMullen. Hän johti seuraa 20 vuoden ajan, kunnes luopui omistuksesta vuonna 2002 ja myi seuran Yankeenet-yhtiölle.
Mogilnyn harteilla suuri taakka
Hyökkäyksen kirkkain tähti Patrik Elias toipuu A-hepatiitista. Eliaksen paluun ajankohdasta ei ole vielä varmuutta, mutta Devils joutuu aloittamaan kautensa ilman Eliasta.
Eliaksen tavoin Devilsin päävalmentaja Pat Burns on poissa tulevalla kaudella, sillä hänen jo kerran parantunut syöpänsä uusiutui. Lou Lamoriello sai penkin taakse Larry Robinsonin, joka johdatti Paholaiset mestareiksi kaudella 1999-2000.
Eliaksen paikkaajaksi New Jerseyhyn hankittiin vanha konkari Alexander Mogilny, joka pelasi Devilsin mestarijoukkueessa vuonna 2000. Hänen sentterikseen istutetaan mitä ilmeisimmin Scott Gomez. Kaksikon yhteispeli sujui Mogilnyn edellisellä kierroksella loistavasti ja nytkin heiltä voidaan odottaa kovia tehoja. Mogilnyn yllä leijuu pieni epäilys, sillä hän on kärsinyt monista loukkaantumisista. Viimeksi häntä vaivasi lonkkavamma. Terveenä ollessaan Mogilny on kuitenkin arvokas pelaaja.
Kolmosketju Pandolfo–Madden–Langenbrunner on myös isossa roolissa. Kolmikko pelaa suurella sydämellä molempiin suuntiin, eikä kaihda kovaakaan peliä.
Hyökkäyksen yksi arvokkaimmista pelaajista on Sergei Brylin, jota monipuolisempaa pelaajaa saa hakea. Brylin pystyy pelaamaan mitä tahansa roolia. Brylin on muuten Martin Brodeurin ohella ainoa Devils-pelaaja, joka on ollut voittamassa joukkueen kaikkia mestaruuksia.
Devilsin hyökkäyspäässä on reilusti syvyyttä, vaikka pistooliosasto ei mikään tähtisikermä olekaan. Sen sijaan kaikissa ketjuissa on potentiaalisia ratkaisupelaajia. Kaudella 2003–2004 tasaisuus kääntyi kuitenkin itseään vastaan. Devils putosi ensimmäisellä pudotuspelikierroksella Philadelphia Flyersille, koska joukkueesta onnistui ainoastaan niin sanottu EGG-ketju, jossa pelasivat Elias, Gomez ja Brian Gionta.
Puhtaita snaippereita Paholaisilla eivät ole kuin Elias ja Mogilny. Muita potentiaalisia maalinsylkijöitä ovat Zach Parise, Jamie Langenbrunner ja Brian Gionta. Maalinteossa Devilsillä on kuitenkin kohennettavaa. Joukkue laukoo paljon, mutta laukausten laadussa on toivomisen varaa.
Kakkosveskarin painajainen
Martin Brodeur on torjunut kaudesta 1993–1994 lähtien Devilsin maalilla. Brodeur on liigan ykkösveskari Floridan Roberto Luongon kanssa. Maalivahtipeliin Devils ei missään nimessä kaadu, jos Brodeur säilyy terveenä.
NHL:n uuden säännön mukaan maalivahti ei saa pelata kiekkoa kulmissa. Brodeur on uudistuksen suurin häviäjä. Marty on ollut kuin kolmas pakki Devilsille, sillä hän on loistava mailankäsittelijä.
Kakkosmaalivahdille Devils ei ole kiitollinen joukkue. Brodeur pelaa runkosarjassa ainakin 70 peliä ja pudotuspeleissä ei ole puhettakaan, että maalilla olisi joku muu kuin Brodeur. Kakkosmaalivahdin paikasta kisaavat Scott Clemmensen ja Ari Ahonen.
Clemmensen on todennäköisesti kakkosveskari ja Ahonen pelaa Albanyssa. Moni ihmetteli Ahosen lähtöä HIFK:sta, mutta ensi kauden jälkeen Ahosesta tulee rajoittamaton vapaa agentti, jollei hän pelaa yli 30 ottelua tulevalla kaudella.
Jäähyväiset isolle neloselle
Vakavan aivotärähdyksen talvella 2004 saanut Scott Stevens julkisti lopettamispäätöksensä pari viikkoa sitten. Urallaan Stevens pelasi 22 kauden aikana 1635 ottelua ja teki niissä 196 maalia ja antoi 712 maalisyöttöä. Stevens on pelannut NHL-puolustajista eniten otteluita.
Devilsiin Stevens siirtyi St. Louisista marraskuussa 1991. Hänet määrättiin korvaukseksi, kun Blues kaappasi Devilsin huipputähden Brendan Shanahanin joukkueeseensa. Aluksi Stevens ei viihtynyt lainkaan joukkueessa. Silloinen Devils-kapteeni Bruce Driver luopui kapteenin asemasta Stevensin hyväksi, jotta tämä kotiutuisi seuraan paremmin.
Sittemmin Stevens kiintyi New Jerseyhyn ja loppu on historiaa. Hän pelasi 11 kautta Devilsissä ja voitti kolme Stanley Cupia. Paras Devils-kausi pisteiden valossa oli kausi 1993–1994, jolloin hän keräsi pisteet 18+60=78 ja tehotilastoon lukemaksi 53.
Isoja miehiä piisaa
Devilsin puolustus on ollut 1990-luvun jälkimmäisellä puoliskolla ja 2000-luvun alussa liigan paras. Nyt edessä on jälleenrakennusvaihe. Stevensin ja Niedermayerin paikkaajiksi puolustukseen Lou Lamoriello on hankkinut Richard Matvichukin Dallas Starsista ja vapaat agentit Dan McGillisin ja Vladimir Malakhovin.
Omassa päässään Paholaisilla ei pitäisi olla edelleenkään hätää, sillä joukkueen puolustuksessa jatkavat Brian Rafalski, Paul Martin ja Colin White. Seitsemännen puolustajan paikasta kisaavat David Hale ja Sean Brown.
Puolustajille voi tulla kuitenkin enemmän kiirettä, sillä NHL on pyrkinyt sääntöuudistuksillaan purkamaan keskialueen trapin hyödyt ja suosimaan hyökkäävämpää pelitapaa. Aika näyttää, miten uudistus käytännössä toimii.
Pelinrakentaminen New Jerseyllä jää paljolti Brian Rafalskin ja Paul Martinin harteille. Tukea pelintekoon kaksikko saa McGillisiltä ja Malakhovilta.
Malakhov on ollut keskustelunaiheena koko loppukesän. 36-vuotias venäläinen tienaa ensi kaudella 3,6 miljoonaa. On todennäköistä, että Malakhov on yksi lähtijöistä, kun Devils joutuu pienentämään pelaajabudjettiaan Patrik Eliaksen tieltä.
Erikoistilanteet liigan ääripäitä
Tulevalla kaudella ylivoimapeli on entistä suuremmassa roolissa, kun sääntöuudistusten myötä jäähyjä vihelletään enemmän. Paholaisille ylivoimapeli on ollut jonkinlainen ikuisuusongelma. Joukkueella on taitavia pelaajia viivassa ja hyökkäyksessä, mutta tulos on vuodesta toiseen ollut tasapaksu. Kaudella 2003–2004 Devils oli NHL:n ylivoimatilastoissa sijalla 16.
Ylivoimalla Devils on kierrättänyt kolmea pakkia. Nyt syvyyttä on enemmän ja Ylivoimassa viivaa pelaavat todennäköisesti ainakin Rafalski, Martin, Malakhov ja McGillis.
Hyökkäyksessä tehoja odotetaan erityisesti kaksikolta Gomez–Mogilny. Zach Parise, Viktor Kozlov ja Sergei Brylin tuovat myös taitoa ylivoimaan. Jamie Langenbrunner ja Grant Marshall ottanevat maalinedusmiehen paikan. Krzysztof Oliwaa tuskin nähdään ylivoimassa, vaikka harjoituspeleissä hän saikin jääaikaa ylivoimassa Gomezin rinnalla.
Alivoimapeli Devilsillä on sujunut mallikkaasti. Kaudella 2002–2003 New Jerseyn alivoima taas on liigan eliittiä. Devils pelaa aggressiivista alivoimaa, jossa isot pakit siivoavat maalin edustan ja hyökkääjät odottavat iskun paikkaa. John Madden ja Jay Pandolfo on yksi liigan parhaimmista, jollei jopa paras, jäähyntappajakaksikko. Nöyriä työntekijöitä joukkueesta ei ole koskaan puuttunut, joten helpolla Devilsiä vastaan ei maaleja isketä edes ylivoimalla.
Devils kova haaste kelle tahansa
Itäinen konferenssi on äärettömän tasainen paperilla. Philadelphia on selkeä ennakkosuosikki. Phillyn takana New Jersey, Ottawa, Pittsburgh, Tampa Bay ja Boston kilpailevat kotiedusta pudotuspeleissä. Atlanta, New York Islanders ja Florida ovat kolme muuta joukkuetta, jotka ovat vahvimmin kisaamassa lopuista pudotuspelipaikoista.
Devilsin mahdollisuudet menestykseen ovat edelleen melko hyvät, vaikka Stevens ja Niedermayer eivät enää johda peliä takalinjoilla. Patrik Eliaksen pitäisi toipua pelikuntoon ennen pudotuspelejä, joten Devils saa jalkeille vaarallisen ja rutinoituneen hyökkäyskaluston. Kun maalissa on Martin Brodeur, voi joukkue pelata vapautuneesti.
Parhaimmillaan Devils on yhdistelmä kovuutta, taitoa ja hiottua joukkuepeliä. Se on vaikea vastus mille tahansa joukkueelle. Mestaruuteen asti Devils ei saata yltää, mutta se on kova kanto kaskessa sillekin yhdistelmälle, joka Devilsin päihittää.
Devils aloittaa kautensa kotonaan Pittsburghia Penguinsia vastaan keskiviikon ja torstain
välisenä yönä.
Tulevaisuus on Parisen ja Martinin
Zach Parise
Hyökkääjä Zach Parise on Devilsin nuorista pelaajista se, jolta odotetaan eniten. Harjoituspeleissä verkko on heilunut ja viime kaudella Parise pelasi hyvän kauden farmijoukkue Albanyssa. Parise oli joukkueensa pistepörssin kakkonen tehoilla 18+40=58.
Parise viihtyy keskellä, mutta hän aloittanee kauden laidassa, koska Devilsillä on runsaudenpula sentteriosastolla. Tällä tavoin joukkue saa myös tarvitsemaansa leveyttä hyökkäyskalustoon.
Paul Martin
Puolustuksessa kannattaa seurata Paul Martinia. Nuori lupaus on päässyt kokeilemaan kansainvälistä tunnelmaa USA:n World Cup- ja MM-kisajoukkueissa. Hän on myös vahva ehdokas Torinon olympiajoukkueeseen.
Martinin vahvuudet ovat kiekollisessa pelissä, mutta kehitys on vielä kesken. Devilsin puolustuksessa on kuitenkin hyvä paikka kehittyä ja parin vuoden päästä Martin on valmis ottamaan johtavan puolustajan paikan.
Paras kiekonkäsittelijä: Scott Gomez
Paras laukoja: Aleksandr Mogilny
Paras luistelija: Patrik Elias
Paras aloittaja: John Madden
Paras taklaaja: Daniel McGillis
Paras ärsyttäjä: Krzysztof Oliwa
Paras pelinrakentaja: Scott Gomez
Paras puolustava hyökkääjä: John Madden
Paras hyökkäävä puolustaja: Brian Rafalski
Enforcer/tappelija: Krzysztof Oliwa
MVP: Martin Brodeur
