Kesän muutokset
Philadelphia Flyers eteni viime kaudella vain yhden voiton päähän Stanley Cup –finaaleista, joten faneilla oli suuret odotukset tätä kautta ajatellen. Keskittymistä kauteen haittasivat joukkueen tähtihyökkääjien, Eric Lindrosin sekä John LeClairin, tilanteet – molemmat olivat vapaita agentteja kauden loputtua. Flyers GM Bobby Clarke yritti solmia monivuotista sopimusta John LeClairin kanssa, mutta osapuolet pääsivät sopuun ainoastaan yhden vuoden mittaisesta ja seitsemän miljoonan dollarin arvoisesta sopimuksesta. Tämä herätti huhuja LeClairin halusta siirtyä pois Philadelphiasta. Lindrosin ja Clarken välit menivät puolestaan lopullisesti poikki kauden päätyttyä, eikä Lindros suostunut allekirjoittamaan nelivuotista sopimusta, joka olisi taannut 8.5 miljoonan dollarin vuositulot. Kaiken lisäksi Lindros ei saanut pelilupaa lukuisten aivotärähdysten takia ennen kuin marraskuussa, joten häntä ei voitu kaupatakaan kesän aikana.
Flyers tarvitsi syvyyttä maalintekoon, uuden sentterin Lindrosin tilalle sekä tärkeimpänä kaikesta vahvistusta puolustukseen. Flyersin puutteet olivat kaikkien tiedossa, mutta Clarke ei vahvistanut joukkuettaan oleellisesti kesän aikana. Sen sijaan joukkueeseen rahdattiin kyseenalaisia pelureita, joilta kukaan ei odottanut yhtään mitään. Clarke teki sopimukset veteraanien, Kevin Stevensin sekä Derek Planten, kanssa, joista kumpikin oli nähnyt parhaat pelipäivänsä liki vuosikymmen sitten. Tshekeistä tuli puolustaja Michal Sykora kalliilla sopimuksella, mutta suuret odotukset miestä kohtaan osoittautuivat jälleen turhiksi. Veteraanilaituri Paul Ranheim hankittiin joukkueen karvausketjuun alhaista varausoikeutta vastaan. Myös Jody Hull sekä Rick Tocchet saivat uuden jatkosopimuksen.
Clarke teki kesän parhaat liikkeensä kesän varaustilaisuudessa. Veteraanimaalivahti John Vanbiesbrouck myytiin New York Islandersiin vaihdossa neljännen kierroksen varausoikeutta vastaan ja miehelle hankittiin korvaaja kuudennella kierroksella. Nappihankinnaksi osoittautunut Tshekkien monivuotinen luottomaalivahti Roman Cechmanek teki rahakkaan, kaksivuotisen sopimuksen Flyersin kanssa. Lupaava puolustaja Mark Eaton kaupattiin Nashvilleen vaihdossa kolmannen kierroksen varausoikeuteen ja hänen korvaajakseen hankittiin Torontosta suurikokoinen Chris McAllister vaihdossa Regan Kellyyn. Myös vasta 19-vuotias laitahyökkääjä Justin Williams nostettiin yllättäen Flyersin kokoonpanoon lupaavan maalivahti Maxime Oulletin tavoin.
Vaisu alku kaudelle
Philadelphian kausi lähti käyntiin valoisissa merkeissä, kun ensimmäisessä ottelussa kaatui vierailulle saapunut Vancouver Canucks maalein 6-3. Tulokashyökkääjä Justin Williams aloitti kauden hienosta maalilla sekä kahdella syötöllä. Tämän jälkeen Phillylla alkoikin jyrkkä alamäki, kun seuraavat seitsemän peliä kontattiin ilman voittoja. Viime kaudella sensaatiomaisesti pelannut maalivahti Brian Boucher pelasi erittäin erävarmasti. Huippulupaava maalivahti Maxime Oullet sai tilaisuuden näyttää taitonsa kahdessa ottelussa, mutta seurajohto päätti lähettää nuorukaisen hankkimaan kokemusta farmin kautta takaisin junioriliigaan. Boucherin epävarman alun seurauksena Tshekeistä Flyersiin kesällä siirtynyt kansainvälisesti kokenut ja kaiken voittanut maalivahti Roman Cechmanek sai tilaisuutensa. Cechmanek aloitti kauden farmissa, mutta hänet nostettiin nopeasti ykkösjoukkueen rinkiin. Hän ei jättänyt tilaisuutta käyttämättä, vaan nappasi ykkösmaalivahdin paikan erinomaisten pelien seurauksena.
Ongelmia organisaatiossa
Flyersin alkukautta häiritsivät maalivahtiongelmien lisäksi myös useiden avainpelaajien loukkaantumiset. Monivuotinen teholaituri John LeClair loukkasi vakavasti selkänsä kauden alussa ja olikin poissa melkein koko runkosarjan. Edellisen kauden paras pistemies Mark Recchi sekä ykkössentteriksi noussut Keith Primeau olivat myös sivussa kauden alkupuolella. Loukkaantumisten takia joukkueeseen nostettiin farmista tappelija Todd Fedoruk sekä venäläislaituri Ruslan Fedotenko, jotka valtasivat lopulta vakiopaikan joukkueen kokoonpanosta. Flyersin keskittymistä haittasivat varmasti myös Eric Lindrosin ja Bobby Clarken väliset hiekkalaatikkoleikit. Lindrosin perhe ja Clarke kävivät omaa asemasotaansa lehdistön kautta ja ratkaisua tähtisentteriin tilanteeseen ei löytynyt. Lindros loukkaantui edelliskevään pudotuspeleissä vakavasti Scott Stevensin taklauksesta ja kärsi vakavasta aivotärähdyksestä. Lindros-saaga sai uuden lisäkäänteen, kun sentteri ilmoitti olevansa valmis pelaamaan ainoastaan Toronton paidassa. Toronton ja Philadelphian väliset neuvottelut eivät tuottaneet kuitenkaan molempia osapuolia tyydyttävää tulosta, joten Flyers joutui lähtemään kauteen ilman tähtisentteriään.
Jones lopettaa peliuransa
Alun haparoinnin jälkeen Flyers piristäytyi ja alkoi jopa voittamaan pelejä siellä sun täällä. Marraskuun lopussa kokenut laituri Keith Jones päätti ripustaa luistimet naulaan vajaan 500 NHL-ottelun jälkeen. Jones kärsi lukuisista polvivammoista ja viimeisenä tullut aivotärähdys sai hänet jatkamaan elämäänsä muissa merkeissä. Jones ehti pelata reilut 100 peliä Flyersin paidassa ja hän oli joukkueelle erittäin tärkeä roolipelaaja. Philadelphiassa hänet tunnettiin kuitenkin ehkä parhaiten tapauksesta, jossa hän saattoi hyvinkin pelastaa Eric Lindrosin hengen. Lindrosin huonekaverina ollut Jones toimitti Lindrosin sairaalaan sinä iltana, kun Big Eric kärsi vakavasta keuhkovammasta.
Ensimmäinen pelaajakauppa kauden aikana nähtiin joulukuun alussa, kun Clarke päätti kaupata kovanyrkkisen Gino Odjickin Montrealiin. Vaihdossa Phillyyn saapui P.J. Stock ja kuudennen kierroksen varaus ensi kesän draftissa. Odjick oli hyvin pidetty pelaaja Flyersin joukkueen ja median keskuudessa, mutta vaikeudet pelaavaan kokoonpanoon mahtumisessa saivat miehen vaihtamaan maisemaa. Stock on pienikokoinen ja erittäin aggressiivinen pelaaja, joka lähetettiin aluksi farmiseura Phantomsiin. Kauden edetessä Stock nostettiin kuitenkin ylös ja hän valtasikin paikan joukkueen kokoonpanosta.
Ramsey ulos, Barber sisään
Joulukuun 10. päivänä tapahtui jo pitkään odotettu siirto Flyersin organisaatiossa. Edellisellä kaudella Craig Ramsey valmensi Flyersin vain voiton päähän Stanley Cupin finaaleista, mutta Bobby Clarke päätti siltikin erottaa hänet valmentajan paikalta. Ennen kauden alkua toimittaja Chuck Gormley kirjoitti seuraavaa: ”Bill Barber on ollut jo vuosia fanien suosikki Flyersin uudeksi valmentajaksi, mutta vuosi vuoden jälkeen hänet on sivuutettu… Jos Ramsey saa huonon alun, niin joukkueen fanit tulevat pyytämään Bill Barberin nimittämistä uudeksi valmentajaksi.” Fanit saivat siis lopulta tahtonsa läpi ja näin Barberista tuli neljäs valmentaja viimeisen neljän kauden aikana. Clarke perusteli Ramseyn erottamista mm. seuraavilla seikoilla: joukkueella ei ollut tarpeeksi taistelutahtoa pelissä, päämäärättömyys joukkueen valmentamisessa, pelaajien huono fyysinen kunto, tylsä ja passiivinen pelityyli, liian vähän jäähyjä, pelko jäämisestä pudotuspelien ulkopuolelle… Valmentajan erottamisesta jäi kuitenkin se kuva, että Clarke halusi siirtää vastuun joukkueen kompuroinnista itseltään Ramseylle. Clarke oli epäonnistunut Lindrosin kauppaamisessa ja muutenkin joukkueeseen ei oltu saatu yhtään vahvistuksia kesän aikana Cechmanekia lukuun ottamatta. Potkujen aikaan Philly oli itäisessä konferenssissa seitsemännellä sijalla saldolla 12 voittoa – 12 tappiota – 4 tasapeliä. Menestys oli ollut vähintäänkin kohtuullista ottaen huomioon kaikki joukkuetta häirinneet tekijät, ja kaiken lisäksi Flyers oli parantanut peliään kuin sika juoksua.
Bill Barber on Philadelphian mies henkeen ja vereen, ja siinä mielessä erinomainen valinta valmentajaksi. Koko ikänsä Flyersissa pelannut ja kaksi Stanley Cupia voittanut Barber on ollut myös peliuransa jälkeen ainoastaan Flyersin organisaatiossa. Barber on toiminut farmijoukkueen päävalmentajana, Flyersin apulaisvalmentajana sekä kykyjenetsinnän johtajana. Barber valittiin vuonna 1990 Hockey Hall Of Fameen sekä hänen pelinumeronsa 7 on jäädytetty Philadelphian toimesta. Barber on suorapuheinen sekä –selkäinen mies, jota pelaajat kunnioittavat ja kuuntelet. Hän elää pelissä mukana tunteella eikä pelkää sanoa mielipiteitään suoraan. Eräs syy Barberin nimittämiseen oli myös hänen kykynsä käsitellä ja kehittää nuoria pelaajia. Flyers ajaa nuoria pelaajia joukkueeseen sisään, ja Barber on onnistunut aiemmin farmijoukkue Phantomsissa erinomaisesti juuri tällä osa-alueella.
Barber sai loistavan alun uralleen, sillä uuden valmentajan alaisuudessa Flyers ei hävinnyt ensimmäisestä kahdeksasta pelistä ainuttakaan. Barber täydensi valmennustiiminsä viisi päivää myöhemmin, kun E.J McGuire nimitettiin joukkueen apulaisvalmentajaksi. McGuire on toiminut Mike Keenanin alaisuudessa sekä Philadelphian että Chicagon aikana. Vuoden vaihtuessa Philadelphian saldona oli 17 voittoa – 14 tappiota – 7 tasapeliä.
Uusi vuosi, uudet kujeet?
Tammikuu alkoi Flyersilta valoisissa merkeissä. Roman Cechmanek oli löytänyt maalinsuulla loistavan torjuntavireen ja voitot seurasivat toisiaan. Flyers pelasi kuukauden aikana 10 vieraspeliä ja ainoastaan neljä kotipeliä, mutta siltikään tappiota ei tullut kuin kaksi kertaa. Pahin romahdus tapahtui vielä kotikaukalossa vanhaa verivihollista New Jersey vastaan, kun Devils haki nöyryyttävän 7-1 vierasvoiton Flyersin kotikaukalosta. Kaikesta huolimatta Phillyn peli kulki hyvin, vaikka joukkueen tähtilaituri John LeClair oli edelleen poissa selkävammansa takia. Eräs syy menestykseen oli joukkueen ykkösketjun loistavat pelit. Viime kaudella joukkueeseen siirtynyt kookas ja taitava keskushyökkääjä Keith Primeau otti johtajan roolin kaukalossa Lindrosin ollessa sivussa. Primeau piiskasi omalla pelillään ketjun laitureita, Simon Gagnea sekä Mark Recchia, erinomaisiin suorituksiin ja ketju dominoi peliä liki jokaisessa ottelussa. Puolustuksen johtohahmoksi oli noussut Dan McGillis, kun joukkueen kapteeni Eric Desjardins takerteli paineiden alla pahasti.
Flyersin organisaatiosta kuului myös huonoja uutisia kuukauden aikana. Viime kaudella valmentajana toimineelta Roger Neilsonilla havaittiin vakavan luokan ihosyöpä. Edellisellä kaudella sairaslomalle juuri syövän takia joutunut ”Captain Video” oli toipunut hyvin edellisestä sairaudestaan, mutta vastoinkäymiset tuntuivat vaivaavan häntä liiankin paljon. Kaikkien Flyers-fanien onneksi 66-vuotias Neilson on toipumassa jälleen sairaudestaan hyvää vauhtia.
Kaupparintamalla
Joulutauon jälkeen puheet Lindrosin kauppaamisesta Torontoon voimistuivat jälleen, mutta sillä rintamalla ei tapahtunut mitään konkreettista. Bobby Clarke päätti sen sijaan kaupata veteraanilaituri Kevin Stevensin Pittsburghiin vaihdossa puolustaja John Slaneyhen. Viime vuosina Stevens muistetaan parhaiten tapauksesta, jossa hänet löydettiin huumepöllyssä eräästä hotellihuoneesta parin ilotytön kanssa. Hänet passitettiin NHL:n päihdehoitoon ja Flyers päätti ottaa riskin Stevensin hankkimisessa. Hän ei kuitenkaan onnistunut löytämään Philadelphiassa vanhaa virettään ja kauppa oli hyvinkin odotettu. Vaihdossa tullut Slaney passitettiin suoraan farmijoukkueeseen eikä miestä nähty kauden aikana Phillyn paidassa.
Cechmanek valittiin viikon pelaajaksi
Myös muut kuin Philadelphian fanit huomasivat Roman Cechmanekin loistavat otteet, kun hänet valittiin tammikuun toisen viikon pelaajaksi. Kyseisellä viikolla Cechmanek voitti kaikki kolme pelaamaansa ottelu maalikeskiarvolla 0.66 ja hänen torjuntaprosenttinsa oli hieno 97,3. Ennen valintaa Cechmanek ei ollut hävinnyt edellisissä 12 pelissä kertaakaan, joten Flyersin nousu kulminoitui hyvin pitkälle tulokasvahtiin.
Terry Murray Philadelphiaan
Flyersin valmentajana tunnettu Terry Murray palasi helmikuun alussa Philadelphian organisaatioon. Murray aloitti kauden Floridan valmentajana, mutta sai potkut heikkojen esitysten jälkeen. Murrayn uusi virka on olla ”professional scout” eli hän vastaa nuorten pelaajien scouttauksesta. Hänen meriittilistalleen kuului Flyersin johdattuminen Stanley Cupin finaaleihin vuonna 1996.
All Star –ottelu
Philadelphia sai vuotuiseen allstar-otteluun yhden pelaajan kumpaankin joukkueeseen. Hienon kauden pelannut tshekkivahti Roman Cechmanek valittiin Muun maailman joukkueeseen sekä toista kauttaan pelaava laituri Simon Gagne Pohjois-Amerikan joukkueeseen. Kummallekin pelaajalle valinta arvo-otteluun oli uran ensimmäinen ja Cechmanek valittiin ensimmäisenä Flyers-vahtina sitten vuoden 1988, jolloin Ron Hextall valittiin otteluun. Nykyisin Flyersin toimitusjohtajana toimiva Bobby Clarke valittiin aikanaan peräti yhdeksän kertaa kyseiseen arvo-otteluun ja aktiivipelaajista John LeClair johtaa tilastoa viidellä valinnalla.
Simon Gagne esiintyi edukseen ennen itse peliä käydyssä leikkimielisessä taitokilpailussa. Gagne osallistui kaikkiaan kolmeen lajiin erinomaisella menestyksellä. Hän ankkuroi voitokkaasti kiekonkuljetuskisassa sekä sijoittui toiseksi nopein luistelija –kilpailussa. Päätöslajina olleessa rangaistuslaukauskisassa hän ratkaisi voiton myös Pohjois-Amerikalle. Roman Cechmanekille päivä ei ollut puolestaan yhtä valoisa, mutta miestä tämä tuskin haittasi. Syötä ja lauo –kisassa Cechmanek joutui antautumaan jokaisen laukauksen edessä, mutta rangaistuslaukauskisassa hän sijoittui sentään kolmanneksi.
Itse pelissä Cechmanek pelasi toisen erän vaihtelevalla menestyksellä. Cechmanek päästi kuusi laukausta 20:sta vedosta, mutta pelin henkeen kuuluikin yltiöpäinen hyökkäyspeli. Tätä ominaisuutta myös Simon Gagne käytti hyväkseen pelatessaan kahden elävän legenda, Mario Lemieuxin sekä Brett Hullin kanssa. Gagne viimeisteli ottelussa kaksi maalia, joista jälkimmäinen osoittautui ottelun voittomaaliksi. Seuraavaksi olikin sitten paluu arkeen, kun taistelu pudotuspelipaikoista jatkui kiivaana.
Pohjan kautta nousukiitoon
Philadelphia kärsi All Star –tauon jälkeen kaksi kirvelevää tappiota, mutta kammottavasta 9-4 tappiosta Penguinsille alkoi jälleen Flyersin ylämäki. Viisi peräkkäistä voittoa nosti Flyersin osakkeita huomattavasti itäisessä konferenssissa ja joukkue oli noussut huomaamatta taistelemaan divisioonan herruudesta edelliskauden mestarin New Jerseyn kanssa. Samoihin aikoihin huhut Lindros-kaupasta voimistuivat jälleen. Toronto ja Philadelphia kävivät vakavia neuvotteluja kaupasta, mutta mitään lopullista ei tapahtunut vieläkään. Bobby Clarke ei hyväksynyt Toronton GM:n Pat Quinnin tarjoamaa pakettiratkaisua, joten Lindros-saga jatkui edelleen. Joukkueen peliä tämä ei kuitenkaan liiemmin häirinnyt, vaan Flyers porskutti tukevassa myötätuulessa Roman Cechmanekin johdolla pudotuspelejä kohti. Erinomaisesti sujunut kausi sai masentavan päätöksen, kun ykkösketjun laituri Simon Gagne loukkasi vaarattoman näköisessä tilanteessa olkapäänsä kolmeksi viikoksi.
Siirtoaika umpeutuu
Gagnen loukkaantumisesta huolimatta Flyers jatkoi vahvaa peliään läpi maaliskuun. Varsinkin joukkueen puolustuspeli oli vahvaa ja Roman Cechmanek viimeisenä lukkona varmisti joukkueen menestyksen. Siirtorajan umpeutumisen lähestyessä Lindrosin tilanne sai uuden käänteen. Tähtisentteri ilmoitti olevansa valmis pelaamaan myös muutamassa muussa seurassa Toronton ohella ja kauppahuhut voimistuivat pienen tauon jälkeen. Eritoten St. Louis oli erittäin kiinnostunut Lindrosin palveluksista ja hän kävi jopa lääkärintarkastuksessa St. Louisissa juuri ennen siirtorajan umpeutumista. Blues muutti kuitenkin viime tipassa mielensä ja hankki myös Flyersin himoitseman Phoenixin Keith Tkachukin. Sekä Lindros että Flyers olivat luonnollisesti hyvin pettyneitä Bluesin ratkaisusta ja tähtisentteri matkusti takaisin kotiin odottamaan ensi kauden alkua. Näin ollen Lindros ei pelannut koko kauden aikana.
Bobby Clarke epäonnistui muutenkin vahvistamaan joukkuettaan ennen siirtorajan umpeutumista. Clarke hankki Chicagosta laituri Dean McAmmondin vaihdossa kolmannen kierroksen varausoikeuteen. Lahjakkaana pidetty McAmmond ei löytänyt omaa rooliaan Flyersissa kauden aikana, joten hänen hankintansa oli näin jälkikäteen ajateltuna epäonnistunut hätäratkaisu. Myös toinen marginaalinen siirto nähtiin, kun Washingtonin lupaava sentteri Matt Herr vaihdettiin kokeneeseen farmipuolustaja Dean Melansoniin. Herr lähetettiin heti kaupan jälkeen farmiin, jossa hän pelasikin loppukauden.
Maaliskuun 14. päivänä joukkueen veteraanilaituri Mark Recchi teki uransa 1000:nnen pisteen 60:ntenä pelaajana koko NHL:ssä.
Mark Howe Philadelphian Hall Of Fameen
Maaliskuussa Philadelphian legendaarinen puolustaja Mark Howe sai osakseen suuren kunnianosoituksen, kun hänet valittiin seitsemäntenätoista pelaajana Philadelphian Hall Of Fameen. Aiemmin saman kunnianosoituksen ovat saaneet muun muassa seuran nykyinen toimitusjohtaja Bobby Clarke sekä valmentaja Bill Barber.
Mark Howe, 45, on kenties paras puolustaja Philadelphian historiana aikana. Howe ei onnistunut koskaan voittamaan Stanley Cupia, mutta hänen johdollaan nuori Philadelphian joukkue eteni 1980-luvun puolivälissä kahdesti finaaleihin saakka. Uransa alussa hän joutui elämään kuuluisan isänsä varjossa, mutta lopulta hän sai myös arvostusta omien saavutustensa ansiosta. Ensimmäisen kerran hänet huomattiin jo 16-vuotiaana, kun Yhdysvallat voitti hopeaa vuoden 1972 olympialaisissa Howen pelatessa joukkueessa.
Hän siirtyi Philadelphiaan Hartfordista ja pelasi kaikkiaan 594 peliä Flyersin paidassa vuosina 1982-92. Howe teki komeat 480 pistettä tänä aikana ja hän johtaa edelleenkin Philadelphian puolustajien kaikkien aikojen pistepörssiä. Hänet valittiin neljä kertaa (1982-83, 1985-88) joukkueen parhaaksi puolustajaksi ja kerran (1985-86) fanien toimesta joukkueen arvokkaimmaksi pelaajaksi. Howe valittiin Philadelphian aikana myös kolme kertaa (1982-83, 1985-86 ja 1986-87) NHL:n ensimmäiseen All Star -kentälliseen sekä neljä kertaa (1982-83, 1985-88) NHL:n All Star -otteluun. Kaudella 1985-86 Howe voitti NHL:n tehotilaston lukemilla +85.
Mark Howe ei ole kuitenkaan koskaan halunnut puhunut omista saavutuksistaan, sillä hänelle joukkueen menestys oli aina tärkeintä. Hänen intohimonsa jääkiekkoa kohtaan tuli esille monellakin tapaa. Yömyöhään pelien jälkeen hän saattoi katsoa uusintoja otteluista ja analysoida omia virheitään. Halu oppia ja parantaa omaa peliään tekikin hänestä erään aikansa parhaista puolustajista. Howe kiitti seremonian yhteydessä entisiä joukkuetovereitaan, eritoten jo Hall of Fameen valittua Ed Van Impea, hänelle niin tyypilliseen tapaan.
Michiganissa syntynyt Howe lopetti uransa kotiseudullaan Detroitissa ja nykyisin hän jatkaa työtään kiekkoilun parissa Detroitin kykyjenetsijänä. Howe asuu Philadelphian lähistöllä perheensä kanssa ja hänet tapaakin usein Philadelphian kotipeleissä lehdistökatsomossa.
Runkosarjan loppu vuoristorataa
Tapaus Lindros pistettiin tämän kauden osalta pakettiin siirtorajan umpeuduttua, joten nyt joukkue pystyi keskittämään täysin pelkästään pelillisiin asioihin. Joukkueen peli kulki hienosti maaliskuun lopun ajan, mutta juuri ennen runkosarjan päättymistä peli alkoi takkuilla pahemman kerran. Lama johtui monestakin syystä, mutta tärkein syy vaisuuteen lienee ollut avainpelaajien loukkaantumiset. Loistavan kauden pelannut Keith Primeau loukkaantui juuri kauden tärkeimmällä hetkellä ja hän puuttui kokoonpanosta pudotuspelien alussa. Flyers kärsi myös muista loukkaantumisista, mutta pelkästään ne eivät selittäneet heikkoa menestystä. Lama jäi kuitenkin lyhyeksi ja Philadelphia varmisti runkosarjan viimeisellä kierroksella kotiedun pudotuspeleihin Buffaloa vastaan.
Kauden lopussa oli myös aika palkita kauden parhaimmat pelaajat perinteiden mukaisesti. Joukkueen tärkeimmäksi pelaajaksi valittiin loistavan kauden pelannut tshekkimaalivahti Roman Cechmanek. Parhaan puolustajan palkinnon voitti Dan McGillis, joka oli noussut joukkueen puolustuspään johtajaksi kauden aikana. McGillis ja hienon toisen kauden pelannut Simon Gagne jakoivat eniten kehittyneen pelaajan palkinnon. Viimeisen eli ”Class Guy”-palkinnon vastaanotti puolestaan Keith Primeau.
Flyers pelasi Bill Barberin alaisuudessa loistavaa kiekkoa läpi runkosarjan, ja joukkueen menestys oli todella hienoa kaikki vastoinkäymiset huomioon ottaen. Viimeisen kierroksen voiton ansiosta Flyers ylitti myös maagisen sadan pisteen rajan. Kaikki näytti hyvältä pudotuspeleihin lähdettäessä, mutta Flyers-fanit joutuivat pettymään pahasti kauden tärkeimmässä koitoksessa…
Waterloo
Philadelphia kohtasi siis pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella Buffalon. Runkosarjan aikana Philadelphia oli luutunnut jäätä Buffalolla ja kaikki joukkueiden neljä keskinäistä kohtaamista oli päättynyt Philadelphian voittoon. Roman Cechmanek oli loistanut läpi runkosarjan ja Buffaloa vastaan hän oli päästänyt ainoastaan kaksi maalia neljässä ottelussa. Pudotuspelit osoittautuivat kuitenkin pahaksi pettymykseksi Flyersille. Buffalo tiputti lopulta Flyersin vaihtelevien vaiheiden jälkeen otteluvoitoin 4-2 ja Philly suuntasi katseensa golf-kentille. Viimeinen ottelu päättyi nolosti peräti 0-8 tappioon, joka oli samalla seuran historian suurin tappio pudotuspeleissä. Philadelphia ei saanut omaa peliään kuntoon missään vaiheessa sarjaa, eikä edes joukkueen ykkössentteri Keith Primeaun paluu kolmanteen otteluun piristänyt joukkuetta tarpeeksi. Buffalo oli selvästi parempi joukkue ja ansaitsi voittonsa täysin. Kauden aikainen loppuminen herätti monia kysymyksiä seuran organisaation toimivuudesta, ja kesän aikana tullaan varmasti tekemään muutoksia suuntaan tai toiseen. Mediassa ja fanien keskuudessa suurimmaksi syntipukiksi valittiin seuran GM Bobby Clarke täysin oikeutetusti. Flyers on tippunut viimeisen neljän kauden aikana kolme kertaa pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella, vaikka Clarkella on ollut käytettävissään vapaat kädet ja vino pino rahaa.
Pelaajakohtaiset arvostelut
Arvostelut kaikista Philadelphian pelaajista kaudella 2000-01 löytyvät täältä.
Yhteenvetoa kaudesta
Flyersin kaudessa oli myös paljon positiivista, vaikka kausi päättyikin täydelliseen katastrofiin. Uusi valmentaja Bill Barber johdatti joukkueen yli maagisen sadan pisteen rajan ilman kahta parasta pelaajaa. Barber vakuutti valmentajana kauden aikana, mutta heikosti sujuneiden pudotuspelien takia ensi kauteen jäi myös paljon parannettavaa. Roman Cechmanek ja Simon Gagne nousivat kauden aikana aivan NHL:n ehdottomaan eliittiin ja Keith Primeau osoitti pystyvänsä pelaamaan joukkueen ykkösketjussa. Simon Gagnen olkapää leikattiin kauden päätyttyä, mutta hänen odotetaan toipuvat täysin ennen harjoitusleirin alkua. Dan McGillis paransi otteitaan myös huomattavasti tämän kauden aikana nousten joukkueen puolustuksen johtohahmoksi. Suuri kiitos tästä kuuluu hänen pakkikaverille Luke Richardsonille. Kesken kauden farmista nostettu venäläislaituri Ruslan Fedotenko oli myös todella positiivinen yllätys Flyersin kolmosketjussa nuoren Justin Williamsin ohella. Kent Mandervillen johtama nelosketju pelasi myös erinomaisesti läpi kauden.
Kauteen mahtui myös paljon negatiivista. Eric Lindrosin ja Bobby Clarken sota muuttui päivä päivältä entistä rumemmaksi eikä ratkaisua ole vieläkään näköpiirissä. Clarken olisikin aika tukkia suunsa ja tehdä jotain asian hyväksi. Muutenkin Clarkesta on tullut mediapainajainen, jonka suusta tippuvat sammakot aiheuttavat tuskanhikeä ja hampaidenkiristystä fanien keskuudessa.
Flyersin kausi oli paha pettymys huolimatta loistavasta runkosarjamenestyksestä, joten joukkueella jää ensi kauteen huomattavan paljon parannettavaa.
Ensi kaudesta
Jos Philadelphia aikoo taistella mestaruudesta tosissaan ensi kaudella, on joukkueeseen hankittava muutama kovan luokan vahvistus. Joukkueen maalivahti- ja valmennustilanne näyttää tällä hetkellä hyvältä, vaikka kausi päättyikin täydelliseen mahalaskuun. Cechmanek pelasi todella loistavan runkosarjan ja ansaitsisi monien mielestä MVP-ehdokkuuden. Toisaalta pudotuspelit eivät sujuneet yhtä maagisesti, mutta Flyersin koko joukkue oli unessa pudotuspeleissä. Maxime Oulletin odotetaan haastavan Brian Boucherin pelipaikan jo ensi kaudella ja tällöin Flyersilla olisi mahdollisuus kaupata Boucher vaihdossa esim. hyvään peliä tekevään puolustajaan. Valmentajaksi tullut Bill Barber on Phillyn mies henkeen ja vereen ja vakuutti myös ensimmäisellä kaudellaan. Barber kehittyy varmasti myös valmentajana tulevaisuudessa, tärkeintä valmentajatilanteessa olisi nyt jatkuvuus. Viime vuosina Bobby Clarke on potkinut valmentajia ulos mitä ihmeellisimmistä syistä.
John LeClairilta loppuu sopimus tämän kauden jälkeen ja hän tulee pyytämään 9-10 miljoonaa seuraavista kaudesta. Clarke tarjosi kauden aikana muhkeaa sopimusta (4 vuotta, 34 miljoonaa), mutta LeClair hylkäsi sopimustarjouksen. Tällä hetkellä näyttää vahvasti siltä, että LeClair vaihtaa maisemaa, joka on periaatteessa todella sääli Phillyn kannalta. Toisaalta LeClairilla alkaa olemaan ikää jo sen verran, että ura on väkisinkin laskusuunnassa ja paikat alkavat hajoamaan kovan pelityylin seurauksena, joten ehkäpä menetys ei olekaan niin suuri mitä aluksi voisi kuvitella. LeClairin siirtyessä pois Phillyn palkkabudjettiin vapautuisi mukavasti lisää pelivaraa, jotka viisaasti käyttämällä voisivat osoittautua LeClairin sopimusta arvokkaammaksi. Flyersin laituritilanne on tällä hetkellä kohtalaisen hyvä. Jälleen erinomaisen kauden pelannut Mark Recchi on takuuvarma pistemies ykkösketjussa ja toisen kauden pelanneesta Simon Gagnesta odotetaan tulevaa supertähteä. Gagne väläytteli tällä kaudella jo useaan otteeseen ja noussee seuraavan parin kauden aivan NHL:n tähtiluokkaan.
LeClairin puuttuminen aiheuttaa kakkosketjuun ammottavan aukon, mutta muutamia lupaavia pelaajia on tyrkyllä astetta ylemmäs. Pudotuspelit penkillä istunut ja viime vuonna ensimmäisellä kierroksella varattu Jason Williams on todella lupaava kaveri, jolta voidaan odottaa hyvää peliä tulevaisuudessa. Myös runkosarjan lopussa tärkeitä maaleja takonut Ruslan Fedotenko on lupaava peluri, mutta kakkosketjua korkeammalle hän ei luultavasti tule koskaan nousemaan. Joka tapauksessa Fedotenko hoitaa hommansa kakkos- tai kolmosketjussa hyvin, koska miehellä löytyy asennetta kummassakin päässä kenttää. Kokenut kehäkettu Rick Tocchet on lähellä uransa lopettamista, mutta itse toivoisin hänen jatkavan ainakin yhden kauden. Hänen kokemukselleen olisi varmasti käyttöä pudotuspeleissä. Siirtorajan kynnyksellä saapunut Dean McAmmond ei löytänyt rooliaan joukkueessa missään vaiheessa ja oli todella turha hankinta Clarkelta, ainakin tässä vaiheessa. Saa nähdä saako hän vielä uuden mahdollisuuden Phillylta, potentiaalia olisi kuitenkin hyväksikin maalintekijäksi. Paul Ranheim pelasi erinomaisen kauden puolustavassa roolissa ja hän solmikin uuden, kaksivuotisen sopimuksen kauden aikana. Farmista on tyrkyllä nuori Tomas Divisek, jonka uskotaan murtautuvan pelaavaan kokoonpanoon seuraavan kauden aikana. Nyrkkiosaston toimivuudesta vastaa nuori Todd Fedoruk, jonka tulee kuitenkin saada nöyryyttä ja kärsivällisyyttä peliinsä vakituisen pelipaikan saamiseksi. Intoa miehellä ainakin riittää.
Keith Primeau nousi tällä kaudella lopultakin NHL:n sentterieliittiin ja hän olikin Phillyn tärkein kenttäpelaaja ja todellinen johtaja. Mielestäni Primeau tulisi nimetä joukkueen kapteeniksi ensi kaudella, sillä Desjardinsin johdolla Flyers ei tule voittamaan koskaan yhtään mitään. Daymond Langow pelasi myös tasaisen kauden ollen joukkueen parhaimmistoa pudotuspeleissä. Karvaavan ketjun keskushyökkääjänä Ranheimin kanssa pelannut Kent Manderville hoiti hommansa myös tyylikkäästi ja löysi kauden edetessä myös hukassa olleen maalivireensä. UFA:ksi tulevalle Jody Hullille ei tultane tarjoamaan uutta sopimusta, koska Clarke haluaa vahvistaa joukkueen karvausketjua. Mandervillen ja Ranheimin pariksi tultaneen etsimään uusi hyökkääjä Hullin tilalle. Joukkueesta puuttuu kuitenkin neljäs sentteri ja tähän osa-alueeseen Flyers kaipaa kipeästi vahvistusta.
Pahin akilleenkantapää joukkueessa on kuitenkin puolustus. Dan McGillis oli ainoa valopilkku kauden aikana ja shokeeraava Niinimaa-kauppa ei enää näytäkään totaaliselta katastrofilta. McGillis on hyvä pelintekijä, ja taklaa kaikkea liikkuvaa todella lujaa ja tehokkaasti. McGillis nousi puolustuksen johtajaksi kauden aikana ja jätti varjoonsa Eric Desjardinsin. Desjardins on hyvä hyökkäyspäässä, mutta pehmeät ja epävarmat otteet puolustuspäässä kyseenalaistavat miehen aseman joukkueessa. Desjardins ei saa siirrettyä kärpästäkään maalinedustalta ja tätä ominaisuutta isot Sabresin hyökkääjät käyttivät surutta hyväkseen pudotuspelien aikana. Joukkueen kapteeni katseli liian monta kertaa vastustajan maalintekoa aitiopaikalta. Desjardins jatkaa kuitenkin luultavasti joukkueessa ensi kaudellakin, joten tärkeintä olisi saada miehen rinnalle hyvä puolustava puolustaja ykköspakkipariin. Tshekeistä täksi kaudeksi kalliilla sopimuksella (1.5 US$) siirtynyt Michal Sykora ei tulle jatkamaan Philadelphian puolustuksessa, ja hänen tilalleen tullaan etsimään varmempaa miestä.
Mitä sitten tapahtuu ensi kesän aikana organisaatiossa? Ed Snyderin lempilapsi Bobby Clarke saa todennäköisesti jatkaa joukkueen GM:nä törttöilyistään huolimatta, vaikka missä tahansa muussa organisaatiossa mies olisi saanut kengän kuvan persuuksiinsa jo ajat sitten. Eric Lindrosin tilanteen selvittäminen on tärkein yksittäinen asia kesän aikana. Lindrosin kaupassa joukkue saisi varmasti pari lupaavaa pelaajaa ja vahvistusta kaivattaisiin erityisesti puolustuspäähän. Yksi peliä tekevä, isokokoinen sentteri olisi erinomaisen tärkeää saada Phillyn kakkosketjuun. Lindrosin kauppaaminen saattaisi olla hyvä ratkaisu tähänkin ongelmaan. UFA-markkinoilta olisi saatavilla mm. Jeremy Roenick ja Joe Sakic. Sakic on Keith Primeaun hyvä ystävä, mutta hänen saamisensa olisi märkä päiväuni Flyersin kannattajille. Bobby Clarke tullee tekemään kuitenkin kaikesta huolimatta tarjouksen myös Sakicille. Miehen tulo Flyersiin on kuitenkin hyvin epätodennäköistä, ottaen huomioon miten Clarke on kohdellut joukkueen tähtisentteri Eric Lindrosia tähän asti. Jeremy Roenick näyttäisi olevan realistisempi vahvistus Flyersille tässä vaiheessa. Roenick sopisi erinomaisesti Flyersin imagoon kovaotteisena ja teknisenä sentterinä, mutta miehen perässä on myös monta muuta joukkuetta. Joka tapauksessa Flyersin on hankittava yksi sentteri joko UFA-markkinoilta tai kauppojen kautta.
Flyersilta puuttuu selvä ykköspuolustaja verrattuna muihin huippujoukkueisiin. Bobby Clarke oli kauden aikana hyvin kiinnostunut Rob Blakesta, mutta jäi toiseksi Coloradolle tarjouskilpailusta. Clarke tulee tarjoamaan sopimusta myös Blakelle, mutta miehen saaminen näyttää tällä hetkellä todella epätodennäköiseltä. Tämä on todella harmi, sillä Blaken kaltainen puolustuksen johtaja olisi ollut kultaakin kalliimpi Flyersille. Muita todellisia huippupuolustajia ei ole saatavilla vapailla markkinoilla, mutta muutamia mielenkiintoisia vapaita agentteja on liikkeellä ensi kesän aikana. Buffalo Richard Smehlik voisi olla hyvä vahvistus Desjardinsin pariksi. Muita potentiaalisia pelimiehiä olisivat Kingsin Mathieu Schneider, Ottawan Jason York sekä Edmontonin Igor Ulanov. Joka tapauksessa Flyersin ON saatava tänä kesänä vahvistuksia ontuvaan puolustukseen.
Bobby Clarkella on edessään työntäyteinen kesä, jos menestyksestä meinataan haaveilla ensi kaudella. Joukkueeseen olisi tärkeintä saada yksi kovan luokan sentteri sekä syvyyttä puolustukseen.
