Suomen joukkue koki kaksi kovaa kolausta juuri kisojen alla, kun hyökkäyksen kaksi ykköstykkiä Mikko Koivu ja Valtteri Filppula joutuivat jättämään kisat väliin. Kun myös Saku Koivu ja Sean Bergenheim kieltäytyivät kisoista terveydellisistä syistä, on Suomen kuudesta parhaasta NHL-maalintekijästä sivussa peräti neljä.
Epätoivoon ei kuitenkaan kannata syöksyä: keskushyökkääjäosastoon ei Suomi Koivujen ja Filppulankaan poissaolojen myötä silti kaadu. Olli Jokinen ja Aleksander Barkov ovat NHL-tason kärkiketjujen senttereitä, ja kolmikko Petri Kontiola-Jori Lehterä-Jarkko Immonen edustaa parasta hyökkäysosaamista, jota NHL:n ulkopuolelta on saatavilla.
Eurooppalaisella pelitavalla menestykseen
Noin puolet leijonajoukkueesta pelaakin NHL:n ulkopuolella, mikä ei välttämättä ole huono juttu. Päävalmentaja Erkka Westerlund on vihjaillut ennen kisoja peluuttavansa kahta ketjua NHL- ja kahta eurooppalaisella pelityylillä. Kun kisat pelataan lähes maksimimittaisessa kaukalossa, voi kiekkokontrolliin perustuva eurooppalainen pelitapa yllättää vastustajien nimekkäät NHL-puolustajat housut kintuissa.
Kuten aiemmissakin olympiakisoissa, Suomen menestysmahdollisuudet pohjautuvat täysin timanttiseen taktiikkaan ja viimeisen päälle hiottuun joukkuepeliin. Westerlund on aiempiin vuosiin verrattuna hionut taktiikkaansa yksinkertaisemmaksi, mikä sopii lyhyeen turnaukseen hyvin. Vähillä harjoitusmäärillä ei kokeneillekaan pelaajille opeteta monimutkaisia kuvioita.
Jukkajaloslainen äärimmilleen viety kiekkokontrollipelaaminen on saanut joiltakin osin tehdä tilaa nopeammalle reaktiopelille, jota silmällä pitäen joukkue onkin valittu hyvin pelinopeaksi ja luisteluvoimaiseksi. Organisoidusta hyökkäyspelaamisesta ei silti ole luovuttu, ja yksinkertaisen näyttäviä ja nopeita koko viisikon hyökkäyksiä nähtäneen Sotšissakin.
Maalivahtien leveillä hartioilla
Kuten tavallista, Suomen ylivoimaisesti suurin vahvuus taktisen osaamisen lisäksi on maalitolppien välissä. Westerlund voi huoletta valita tolppien väliin kenet tahansa kisoihin valituista kolmesta vahdista ja olla varma, että valittu vahti antaa joukkueelle mahdollisuuden voittaa vastustajan kuin vastustajan.
Ykköstorjujan vastuun kantanee itseoikeutetusti Boston Bruinsin maalia leipätyökseen vartioiva Tuukka Rask. Savonlinnalainen ei ole ennen Sotšia pelannut otteluakaan aikuisten arvokisoissa, mutta maailman kolmen parhaan maalivahdin joukkoon kuuluva Rask on NHL:ssä osoittanut pään kestävyyden kovissakin peleissä.
Riittääkö voima omassa päässä?
Suomen puolustus on muihin huippumaihin verrattuna erittäin kevyt ja kokematon. Kimmo Timosen ja Sami Salon jälkeen muiden puolustajien yhteenlaskettu NHL-pelimäärä jää alle 450:n. Mainittujen vanhojen herrojen lisäksi nykyisellään NHL-paitaa kantavat myös Olli Määttä ja Sami Vatanen.
Luisteluvoimasta ja kiekollisesta osaamisesta puolustuksessa ei ole puutetta. Ossi Väänästä lukuun ottamatta kaikki puolustajat pelaavat seurajoukkueissaan ylivoimarooleissa ja ovat profiloituneet vähintään kohtuullisiksi hyökkäyssuunnan puolustajiksi.
Ongelmaksi voi muodostakin voiman puute. Kahdeksasta puolustajasta vain kaksi, Väänänen ja Salo, ovat yli 190-senttisiä. Peräti kolme pelaajaa jää 180 senttimetriin tai alle. Suomi pyrkineekin jättämään kamppailupelaamisen minimiin ja puolustamaan pääasiassa sijoittumisella ja luistelemalla.
Maalintekijää haetaan, yst. vast. Erkka Westerlundin toimisto
Kuten aiemmin jo todettiin, Suomen kuudesta parhaasta maalintekijästä NHL:ssä vain kaksi on mukana kisoissa. Maalintekovastuu jakautuneekin muutamien yksilöiden sijaan tasaisemmin koko joukkueelle.
Yli kymmenen maalin NHL:ssä ovat päässeet tällä kaudella vain joukkueen molemmat Jokiset. Heidän lisäkseen osumia odotetaan myös kisojen nuorimmalta ja vanhimmalta jääkiekkoilijalta eli Barkovilta ja Teemu Selänteeltä. Myös KHL:ssä kovaa jälkeä tehneet Sakari Salminen ja Petri Kontiola sekä SM-liigasta valittu Juhamatti Aaltonen saavat niskaansa kasan paineita.
Kysymysmerkkinä onkin, pystyvätkö KHL:n tähtipelaajat hyödyntämään kokemustaan isolta jäältä vastustajien NHL-puolustajia vastaan.
Vedenjakaja: Suomi
Kisojen pelisysteemin vuoksi Suomi on yksi ennakkosuosikeista etenemään alkulohkoista suoraan puolivälieriin. Jos muissa lohkoissa kärkijoukkueet eivät pelaa ristiin, on se jopa todennäköinen skenaario. Alkulohkon kaksi ensimmäistä ottelua pelataan Itävaltaa ja Norjaa vastaan, ja ne toimivatkin lähinnä hyvänä joukkueharjoituksena ja lämmittelynä Kanada-kohtaamiseen.
Suomella on kisoissa täydet mahdollisuudet aina mitalisijoille asti. Se tosin vaatii alle 20-vuotiaiden maailmanmestaruuskisojen tapaan lähes täydellistä maalivahtipeliä ja erittäin kurinalaista joukkuepelaamista - sattumalta juuri niitä asioita, joiden pitäisi ennakkoon olla Suomen vahvuuksia.
