Alkulohkosta heränneita kysymyksiä ovat pohtimassa Jatkoajan kisatiimiin Suomen päässä kuuluvat Lassi Seppä sekä Leo Runsas.
Jukka Rautakorven metodit osoittautuivat toimimattomiksi ja mies saikin kenkää Ruotsi-tappion jälkeen. Oliko Rautakorpi vikatikki alun alkaenkin tai olisiko ratkaisuja pitänyt tehdä jo aiemmin?
Seppä: Jukka Rautakorpi on hyvä valmentaja. Suorastaan mestarillinen tietyllä tapaa. Hänelle alle 20-vuotiaiden jannujen maailma lyhyessä turnauksessa ei vaikuta ollenkaan oikealta paikalta. Rautakorpi valmentaa parhaiten huippuunsa trimmattuja, kokeneita joukkueita, jossa pelaajat sitoutuvat päivittäiseen kovaan työhön. Nuorten miesten kanssa tuloksia ei saa aikaan veren maku suussa - ainakaan näin lyhyellä ajanjaksolla.
Sitä, olisiko Rautakorpi pitänyt kenkiä jo aiemmin turnauksessa en pidä perusteltuna vaihtoehtona. Sen sijaan mielestäni Rautakorpea ei olisi alunperinkään valita työskentelemään nuorten parissa. Sen on jo historiakin osoittanut.
Runsas: Kummastelin alle 20-vuotiaiden maajoukkueen valmentajavalintoja jo niiden tekovaiheessa. Sekä Rautakorpi että Rauli Urama olivat mielestäni väärässä paikassa. Kuten Kalervo Kummolakin Ylelle antamassaan kommentissa totesi, koko homma meni jokseenkin reisille heti alusta alkaen.
Mielestäni Suomen olisi pitänyt olla vieläkin radikaalimpi ja kenkiä Rautakorpi katastrofaalisen Tanska-tappion jälkeen. Joukkueesta paistoi turhautuminen pitkälle. Se antoi myös selkeitä signaaleja ulospäin siitä, ettei Rautakorpeen ollut enää luottoa. Muun muassa Olli Juolevi on jälkikäteen paikkaillut sanomisiaan, mutta totuuden siemen on kyllä aiemmissakin sanomisissa.
No, tehtiinhän tässä sentään sen sortin historiaa, että Rautakorpi oli ensimmäinen kesken arvoturnauksen monotettu päävalmentaja Suomessa. Siitä ei vain riemu liiaksi repeä.
Veini Vehviläinen ei ole kyennyt tässäkään turnauksessa kantamaan ykkösmaalivahdin viittaa. Olisiko luottoa pitänyt jo löytyä muihin maalivahteihin?
Seppä: Ihmettelin ensimmäisten pelien jälkeen, miksi Markus Ruusu ei saanut mahdollisuutta. Hän on pelannut kuitenkin hyvällä tasolla Suomen sarjoissa. Karolus Kaarlehdolla ei ole niinkään kokemusta kovista peleistä, vaikka lupaava maalivahti hänkin on.
Veini Vehviläinen oli itsestäänselvä valinta aloittavaksi maalivahdiksi avauspeliin. Hän ei pelannut siinä ollenkaan huonosti, vaikka lopussa tullut ratkaisu jäikin varmasti kaihertamaan nuoren miehen mieltä. Tanska-pelin jälkeen sen sijaan olisin kokeillut nimenomaan Ruusua Ruotsia vastaan.
Vehviläinen näyttää kuitenkin kasanneen itsensä ja Sveitsiä vastaan tullut nollapeli kertoo siitä, että hän on riittävän hyvä mies torjumaan Latvian karsinnoissa nurin.
Runsas: Vehviläinen epäonnistui jo toisessa alle 20-vuotiaiden MM-turnauksessa peräkkäin. Viime vuonna Helsingissä pelastavina enkeleinä toimivat hiukeat hyökkäystehot sekä tilalle luistellut Kaapo Kähkönen. Nyt vastaavia selkänojia ei enää ollut, ja lirissä ollaan.
En tiedä, minkä ihmeen takia sen enempää Kaarlehdolle kuin Ruusullekaan ei ole annettu näyttömahdollisuutta Kaarlehdon pelaamaa vajaata ottelua lukuun ottamatta. Hieman hullunkurista kärrätä Kanadaan kolme maalivahtia, joista kaksi pääasiassa pyörittelee peukaloitaan pelien aikana.
Suomi saa karsintasarjassa vastaansa Latvian. Onko latvialaisilla mahdollisuuksia säilyttää sarjapaikkansa?
Seppä: Tässä kohtaa moni suomalainen toivoisi, että vastaisin ei. Vastaan kuitenkin kyllä. Latvialla on erittäin taitavia hyökkääjiä ja kelvollinen ykkösmaalivahti Mareks Mitens. Hyökkäyksessä Renars Krastenbergs ja Rudolfs Balcers ovat osoittaneet vaarallisuutensa. Karlis Cuksten nimen voisi vielä nostaa esiin.
Latvialla ei ole niin laajaa kärkipelaajistoa kuin Tanskalla, mutta senkin on mahdollista parhaalla mahdollisella pelillään tehdä tanskat. Suomalaisten on löydettävä peli-ilo nopeasti heti ensimmäisen pelin ensimmäisistä vaihdoista lähtien, ja maaliverkon on heiluttava. Muuten Baltian kiekkoylpeys saattaa tehdä Nuorille Leijonille sellaiset temput, ettei niitä hevillä unohdeta.
Runsas: Kuten aiemminkin sanoin, johan Suomi tässä turnauksessa on tehnyt historiaa potkimalla päävalmentajansa ensi kertaa kesken turnauksen pois. Toinen historiatemppu oli romahtaminen edellisvuoden mestaruudesta karsintasarjaan. Neuvostoliitto onnistui kertaalleen jäämään viimeiseksi mestaruutensa jälkeisenä vuotena jouduttuaan diskatuksi Kanada-joukkotappelun vuoksi vuonna 1987.
Uskon ja toivon, että Jussi Ahokas saa pidettyä Suomen sen verran kasassa karsintasarjassa, että Nuoret Leijonat kävelee Latvian ylitse mennen tullen. Kokonaistasoero on kuitenkin iso. Toki jääkiekossa voi kaikkea tapahtua, mutta kyllä pelaajillakin sen verran on ammattiylpeyttä, että homman luulisi hoituvan.
Tai sitten Suomi nähdään ensi vuonna alle 20-vuotiaiden ykkösdivisioonan MM-kisoissa. Se olisi huikea aloitus tämän kauden arvokisaputkelle.
