Tilastoanalyysi: Leijonat nautti Norjan paineesta

MAAJOUKKUE / Artikkeli
Leijonat parantaa kuin sika juoksuaan, vaikka se ei vielä tulostaululla ole näkynyt.
Kuva © Emil Hansson www.HanssonsPhoto.net
Norja paineisti, mutta Suomi ei ollut moksiskaan. Sen sijaan joukkueen kiekollinen suorittaminen oli tilastojen valossa jopa parempaa kuin ottelussa Sloveniaa vastaan, jossa vastustaja ei käytännössä antanut minkäänlaista painetta. Lauri Marjamäen pelillinen prosessi on edistynyt.

Tilastoanalyysissa pureudutaan Leijonien pelaamiseen siniviivojen kohdalla. Eräkohtaisesti on laskettu, kuinka usein Leijonat ylitti tasaviisikoin hyökkäys- ja puolustussiniviivansa kiekon kanssa ja kuinka usein turvauduttiin siirtokiekkoihin. Myös siniviivojen ylityksien yhteydessä tapahtuneet kiekonmenetykset on laskettu.

Aktiivinen Norja vastaan aktiivinen Suomi

1. erä puolustussiniviiva hyökkäyssiniviiva
pelaamalla 19 kertaa (90%) 15 kertaa (56%)
siirtokiekko 1 kerta (5%) 8 kertaa (30%)
kiekonmenetys 1 kerta (5%) 4 kertaa (15%)

Leijonat oli silminnähden "nopeuttanut" ja aktivoittanut pelaamistaan Slovenia-kamppailusta. Norja ei vetäytynyt jatkuvasti keskialueen sumppuun, minkä johdosta Leijonien ei tarvinnut ennen jokaista hyökkäystä kasata viisikkoaan. Norja paineisti, ja Suomi pystyi toimimaan laadukaasti paineen alla.

Staattiseen Slovenia-kamppailuun verrattuna ero pelissä oli huomattava. Leijonien pelaaminen lähenteli nopeaa kiekkokontrollijääkiekkoa.

Norjaa vastaan Leijonat onnistui heti alusta asti hyökkäämään laadukkaasti. Kohonnut pelirohkeus ja se, että hyökkäyksiä ei ollut jatkuvasti ottamassa vastaan Norjan organisoitu viisikko, johtivat siihen, että Leijonat pystyi ylittämään hyökkäyssiniviivan useammin kiekollisena kuin siirtokiekolla.

Etenkin pelirohkeuden kasvu oli huomattava. Leijonien otteita turnauksen alussa on leimannut pelokkuus ja varman päälle pelaaminen, mikä on näkynyt jatkuvina päätykiekkoina. Keskialueella ei olla uskallettu haastaa.

Turnauksen aikaisemmissa otteluissa Leijonat on päässyt pelaamalla hyökkäyssiniviivan yli 30–40 prosenttia hyökkäyksistään. Norjaa vastaan avauserässä lukema oli 56 prosenttia.

Yleinen pelinopeus ja kiekon liikuttaminen olivat ottaneet askelia eteenpäin. Leijonien viisikko oli jatkuvasti liikkeessä, ja silti kiekkoa pystyttiin liikuttamaan nopeasti pelaajalta toiselle kuitenkaan sitä menettämättä. Kiekonmenetysten määrä oli erittäin pieni, vaikka pelin tempo ja pelinopeus kasvoivat Slovenia-ottelusta selvästi.

Samalla aktiivisuuden lisääntyminen johti ärhäkkään karvauspelaamiseen. Norjan puolustajat haluttiin laittaa heti alusta alkaen koville.

Ensimmäisen erän aktiivisuus säilyi

2. erä puolustussiniviiva hyökkäyssiniviiva
pelaamalla 20 kertaa (71%) 16 kertaa (64%)
siirtokiekko 6 kertaa (21%) 7 kertaa (28%)
kiekonmenetys 2 kertaa (7%) 2 kertaa (8%)

Kun Leijonat pääsi kerta toisensa jälkeen hyökkäysalueelleen kiekon kanssa, hyökkäysuhka oli välitön. Se johti parempaan pelin jatkumoon, kun Norja joutui jatkuvasti roiskimaan kiekkoa pois alueeltaan. Samalla pelin virtaus pysyi tiiviisti Suomen hallussa, kun hyökkäyksiä pystyttiin välittömästi vyöryttämään takaisin vastustajan alueelle.

Leijonille tuntui sopivan se, että Norja paineisti.

Tilastojen valossa toinen erä oli hvyin samankaltainen kuin avauserä. Leijonat tosin joutui muutaman kerran luovuttamaan kiekon vastustajalle siirtokiekolla omalla alueella, mutta määrä pysyi kohtuullisen alhaisena. Se ei merkittävästi pelin virtaukseen vaikuttanut.

Leijonat tuli entistä useammin pelaamalla hyökkäyssiniviivansa yli, ja lukema nousi peräti 64 prosenttiin.

Leijonille tuntui sopivan se, että Norja paineisti. Leijonien kiekollinen pelaaminen on turnauksen aikana ottanut kehitysaskelia, ja sen myötä nyt paineen alla pelaaminen näytti luontevalta ja rauhalliselta. Leijonat pystyi nopeilla syötöillä puhkomaan Norjan prässin ja hyökkäämään Norjan epäorganisoitua viisikkoa vastaan usein vielä kolmea kaistaa hyödyntäen.

Pelokas Leijonat yritti säilyttää johtonsa

3. erä puolustussiniviiva hyökkäyssiniviiva
pelaamalla 9 kertaa (43%) 7 kertaa (44%)
siirtokiekko 10 kertaa (48%) 8 kertaa (50%)
kiekonmenetys 2 kertaa (10%) 1 kerta (6%)

Leijonat lähti päätöserään 2−1-johdossa. Nähtiin oikeastaan se, mitä tapahtui ottelussa Tšekkiä vastaan: Suomi passivoitui, suorastaan jäätyi johtoasemassa.

Siirtokiekkojen määrä kasvoi. Kiekosta luovuttiin selvästi useammin kuin kahdessa ensimmäisessä erässä. Oman siniviivan ylityksessä turvauduttiin siirtokiekkoihin peräti kymmenen kertaa, kun kahdessa ensimmäisessä erässä lukema oli yhteensä vain seitsemän. 

Oman hyökkäyspelin vähyys näkyi hyökkäyssiniviivan ylityksissä, joita Suomella oli erässä vain 16. Kahdessa ensimmäisessä erässä niitä oli noin 25 erää kohti. Toki lukemaa hieman vääristää se, että erässä oli paljon erikoistilanteita.

Positiivisena voidaan pitää kiekonmenetysten vähyyttä. Suomen kiekollinen varmuus oli edelleen hyvällä tasolla, vaikka pelillisesti joukkue jämähtikin.

Yhteenveto: Kaksi ensimmäistä erää kertovat toimivasta prosessista

koko ottelu puolustussiniviiva hyökkäyssiniviiva
pelaamalla 48 kertaa (69%) 38 kertaa (56%)
siirtokiekko 17 kertaa (24%) 23 kertaa (34%)
kiekonmenetys 5 kertaa (7%) 7 kerta (10%)

Viimeistään nyt voidaan todeta, että Leijonien kiekollinen pelaaminen on ottanut Tšekki-ottelun jälkeen merkittäviä askelia eteenpäin. Slovenia-kamppailussa Leijonat pystyi parantamaan sitä, kuinka oma siniviiva ylitetään.

Norjaa vastaan oman siniviivan ylityksessä oli kutakuinkin samantasoisia lukemia kuin Sloveniaa vastaan, mutta parannuksena oli se, että hyökkäyssiniviiva pystyttiin entistä useammin ylittämään kiekon kanssa. Kasvua tuli lähes 15 prosenttiyksikköä.

Kuinka Leijonat pystyy pitämään kiekollisen tasona kovempia vastustajia vastaan?

Kiekonmenetysten määrä on ollut jatkuvasti laskussa. Tšekkiä vastaan kiekonmenetysten osuus molemmilla siniviivoilla oli noin 20 prosentin luokkaa ja Sloveniaa vastaan noin kymmenen. Norjaa vastaan lukemat olivat enää alle kymmenen prosenttia.

Norjaa vastaan etenkin kaksi ensimmäistä erää olivat Leijonilta laadukasta jääkiekkoa. Aktiivisuus, aggressiivisuus ja pelirohkeus, jotka olivat aikaisemmista peleistä puuttuneet, olivat hyvällä tasolla.

Kolmas erä sen sijaan oli jälleen heikkoa pelaamista. Pelirohkeuden ja aktiivisuuden puute johtivat siihen, että Norja vyöryi lopussa Suomen alueelle, eikä Leijonat onnistunut luomaan minkäänlaista hyökkäyspeliä. On selvää, että johtoasemassa pelaaminen on joukkueen yksi suurimmista kehityksen kohteista.

Leijonia ja Lauri Marjamäkeä parjattiin rajusti Slovenia-ottelun jälkeen, jossa Leijonien pelaamista moitittiin liian hitaaksi. Slovenia-ottelu oli kuitenkin osa pelillistä prosessia. Jotta Norjaa vastaan pystyttiin pelaamaan laadukkaasti kiekollisena nopeassa pelitemmossa, oli pohjalla täytynyt olla myös kokemusta siitä, kuinka pelataan hitaammin. Nyt Leijonilla on positiivisia kokemuksia siitä, kuinka pelataan kiekollisena sekä paineen alla että makaavaa trapia vastaan.

Jatkossa mielenkiintoa riittää siinä, kuinka Leijonat onnistuu pitämään kiekollisen pelaamisen lukemia laadukkaina vastustajien kovetessa. Sunnuntaina vastassa on Sveitsi ja tiistaina kivikova Kanada. Jos lukemat pysyvät edes lähelle sitä tasoa, mitä ne olivat Norjaa vastaan, Leijonien turnaus jatkuu ainakin puolivälieriin asti.

» Lähetä palautetta toimitukselle