Liigan tämän kauden suurimman pelaajakaupan tehnyt San Jose Sharks piristyi Joe Thorntonin hankinnasta hetkeksi, ja voittikin kuusi ottelua putkeen. Tämän jälkeen joukkueen otteet ovat kuitenkin ailahdelleet. Pudotuspelit ovat piilaakson kupeessa vielä mahdollisuus, mutta otteiden on muututtava tasaisemmiksi ja ennen kaikkea voittoja on tultava enemmän kuin tappioita.
Divisioonan sisällä kuului vuoden päätteeksi myös huonoja uutisia Phoenixin valmentaja Wayne Gretzkyn äidin kuoltua sekä Anaheimin puolustaja Sandis Ozolinshin hakeuduttua päihdehoitoon.
Mighty Ducks of Anaheim – Pudotuspeliviivan kummittelija
Ollako vai eikö olla pudotuspeleissä – siinäpä vasta kysymys. Näin shakespearemaisesti voisi todeta, kun Anaheimin joulukuun suorituksia tarkastelee. Pudotuspeliviiva on ollut jo pidemmän aikaan muutaman pisteen päässä, mutta joukkue ei ole sen yläpuolelle toistaiseksi itseään onnistunut kiinnittämään. Karkuun tuo hamuttu paikka ei ole kuitenkaan päässyt, joten kaikki on vielä omissa käsissä.
Kukapa olisi kauden alussa vielä uskonut, että Sergei Fedorovia ei kukaan Anaheimiin kaipaa, sillä mies on jatkanut varjojen mailla myös Columbukseen siirtonsa jälkeen. Tilalle tulleet Tyler Wright ja Francois Beauchemin sekä waivereista poimittu Todd Marchant ovat tuoneet Ducks-porukkaan mukavasti lisää tarmoa, ja palkkakatossa on nyt enemmän tilaa.
Joulukuussa Anaheimille merkittiin sen ensimmäinen rangaistuslaukauskilpailuvoittokin, kun joukkue kukisti St. Louisin lukemin 5-4. Tuollaiset maalimäärät ovat kuitenkin edelleen harvinaisia, sillä joukkueen materiaali suosii vähämaalista pelityyliä. Tämä ei tarkoita puhdasta puolustuspelaamista, sillä Ducks laukoo ottelua kohden liigan neljänneksi eniten, mutta varmoja viimeistelijöitä on liian vähän.
Ylivoimaprosenttitilastoissa ankkajoukkue majailee edelleen pyrstöpäässä, kun taas alivoima on selkeästi liigan keskiarvoa parempaa. Onpa joukkue onnistunut iskemään seitsemän maaliakin alivoimalla, mutta saman verran on sitten soinut omissa ylivoimaa pelattaessa.
Jean-Sebastien Giguere on saanut maalin suulla paljon vastuuta, mutta esitykset eivät ole olleet erityisen tasaisia. Huipputorjuntoja seuraa usein helpohko maali tai hyvää ottelua heikompi. Ilja Bryzgalov on valmis ottamaan enemmän peliaikaa vastaan, jos hänelle sitä suodaan, mistä todisteena edellisen ottelun voitto Nashvillestä.
Puolustajista Scott Niedermayer on pikku hiljaa lunastamassa häneen kohdistuneet kovat odotukset, mikä näkyy kohentuneessa +/-saldossa ja joukkeen sisäisen syöttöpörssin ykköspaikassa. Ehkäpä suurin yllätys on ollut Beaucheminin saama jääaika, joka on kolmanneksi suurinta heti luottomiesten Niedermayerin ja Ruslan Salein jälkeen. Mies kun ei tahtonut mahtua edes Columbuksen pelaavaan kokoonpanoon
Joukkueen sisällä on tapahtunut muitakin kuin pelillisiä muutoksia, sillä puolustaja Sandis Ozolinsh ilmoittautui vapaaehtoisesti NHL:n päihdeohjelmaan. Ilmoitus selittää osaltaan Ozolinshin erittäin vaisut otteet, ja ehkäpä myös loukkaantumisen. Toivottavasti hän saa elämänsä taas raiteilleen, jonka jälkeen voi alkaa taas katsella jääkiekko-nimistä peliä aivan uusin silmin.
Teemu Selänne 39 18+15=33
Joffrey Lupul 38 15+15=30
Andy McDonald 39 12+15=27
Scott Niedermayer 39 5+21=26
Rob Niedermayer 39 10+15=25
Dallas Stars jahtaa Lännen kärkipaikkaa
Vakuuttavasti kautensa aloittanut Dallas Stars, jatkoi hyviä otteitaan joulukuussa. Teksasin ylpeys voitti 13 ottelusta kahdeksan ja hävisi viisi. Joukkue on Tyynenmeren divisioonan kärkijoukkuetta Los Angelesia neljä pistettä jäljessä, kuitenkin neljä ottelua vähemmän pelanneena. Joulukuun puolivälissä Dallas hankki Floridasta riveihinsä viidennen suomalaishyökkääjän, Niklas Hagmanin. Toiseen suuntaan matkasi varausvuoro.
Tolppien välissä jatkui Marty Turco -show, eikä Johan Hedberg päässyt pelaamaan kuin kahdesti koko kuun aikana. Turco on parantanut otteitaan kauden edetessä, tästä hyvänä osoituksena nollapeli vieraissa liigan ykkösryhmä Ottawaa vastaan. Kakkosmaalivahti Hedbergiin voi myös luottaa, sillä mies on voittanut kaudella aloittamistaan kuudesta ottelusta viisi.
Dallasin puolustus joutui tahkoamaan lähes koko joulukuun ilman Philippe Boucheria, jonka sormi on murtunut. Tuo ei kuitenkaan pahemmin näkynyt peräpään suorituksissa, sillä esimerkiksi Boucherin tilalle nostettu John Erskine pelasi kenties alkukauden parasta peliään juuri joulukuussa. Sergei Zubov pelaa edelleen Stars-miehistöstä ansaitusti eniten. Venäläiskonkari teki joulukuussa kymmenen tehopistettä ja pelasi muutamassa ottelussa yli puoli tuntia.
Dallasin konkarikaksikko Jere Lehtinen – Mike Modano jatkoi erinomaisia otteitaan joulukuussa; Modano tehtaili 18 pistettä ja Lehtinen kahdeksan maalia. Sen sijaan Bill Guerinin tehoton kausi jatkui. Mies teki kauden ensimmäisen ylivoimamaalinsa vasta joulun välipäivinä. Guerin on ollut kovasta yrityksestään huolimatta suuri pettymys tällä kaudella sekä faneille, että valmennusjohdolle.
Starsin entisestään kasvanut suomalaiskatras selviytyi suhteellisen hyvin myös joulukuusta. Jussi Jokinen huilasi muutaman ottelun pienten vammojen vuoksi, mutta hyvät otteet pienen totutteluajan jälkeen jatkuivat joulukuun lopulla. Antti Miettinen on vakiinnuttanut paikkansa kolmessa ensimmäisessä kentässä ja Niko Kapanen jatkaa pomminvarmaa pelaamistaan kolmosketjun sentterinä.
American Airlines Centerin suursuosikiksi nousi, viimeistään joulukuussa, räväkästä pelityylistään tunnettu Steve Ott. Lempinimen ”Kamikaze” saanut Ott, on kehittynyt tällä kaudella sekä pelillisesti että fyysisesti. Runsaista jäähymääristään huolimatta Ott on päässyt jo osittain eroon turhanpäiväisistä jäähyistään.
Dallasin suurin heikkous on tällä hetkellä ylivoimapeli. Tämä on sinänsä outoa, sillä valmentaja Dave Tippett on yleensä tunnettu hyvänä ylivoimapelin organisoijana. Myös joukkueen kaavaillun ykköstykin, Bill Guerinin, tehottomuus on osasyy heikkoon ylivoimaprosenttiin.
Kun kausi on jotakuinkin puolivälissä, voidaan sanoa että Dallasin johtotähtinä kulkevat tutut nimet; Modano, Lehtinen ja Zubov. Sama kolmikko johdatti tähtirinnat keväällä 1999 mestaruuteen. Silloin joukkueessa oli kuitenkin myös monia muita huippusuorittajia.
Teoriassa Dallasissa on kaikki kunnossa; maalivahtipeli on hyvää, materiaali on laaja ja puolustus toimii. Silti joukkueesta puuttuu vielä sitä todellista voittamisen taitoa, eli sitä mitä esimerkiksi Ottawalla ja Detroitilla on.
Dallasissa saattaa vielä ennen siirtoajan umpeutumista tapahtua suuria kauppoja. Mitä ne sitten mahdollisesti tuovat tullessaan, on aivan toinen asia.
1. Mike Modano 37 15+24=39
2. Jason Arnott 37 11+23=34
3. Brenden Morrow 37 11+22=33
4. Jere Lehtinen 36 20+10=30
5. Sergei Zubov 35 5+20=25
Garonin torjunnat pitivät Kingsin kärjessä
Los Angeles Kings aloitti joulukuun vaisusti kahdella peräkkäisellä tappiolla, mutta paransi otteitaan selvästi vuodenvaihteen lähestyessä. Joukkue pelasi joulukuussa 15 ottelua ja voitti niistä yhdeksän. Divisioonan ykköspaikan joukkue varmisti kahdella komealla voitollaan pääkiistakumppani Dallas Starsista vuodenvaihteen molemmin puolin. Kauden ensimmäinen puolisko oli kokonaisuudessaan erittäin vahva Kingsiltä.
Kingsin yksi vahvuus tällä hetkellä on pelaajamateriaalin laajuus. Kun yksi pelaaja kadottaa maalivainunsa tai pelivireensä, toisia löytyy heti paikkaamaan tilannetta. Tämä nähtiin käytännössä myös joulukuussa, kun venäläistaituri Aleksandr Frolov ajautui peräti 16 ottelin mittaiseen maalittomaan putkeen ja Mike Cammalleri puolestaan tuplasi koko alkukauden pistesaldonsa tehden joulukuussa tehot 8+2.
Suhteellisen laadukas ja laaja pelaajamateriaali sekä valmennuksen johdonmukaisuus Kingsin ja farmijoukkue Monarchsin välillä on näkynyt positiivisesti myös AHL:stä ylös komennettujen pelaajien otteissa. Muun muassa nuoret lupaukset Petr Kanko, Jeff Tambellini ja Denis Grebeshkov saivat joulukuussa kutsun Los Angelesiin.
Joulukuun onnistujiin lukeutuu tuttujen Pavol Demitran, Craig Conroyn ja Lubomir Vishnovskyn sekä edellä jo mainitun Cammallerin ohella myös puolustaja ja joukkueen kapteeni Matias Norström. Harvemmin hyökkäystehoilla juhlinut kokenut ruotsalainen merkkautti joulukuussa tehot 1+8 ja ohitti jo viime kauden kokonaispistemääränsä.
Kingsin ehdoton ykköstähti joulukuussa oli kuitenkin selvästi Mathieu Garon. Garon pelasi 12 ottelua ja voitti näistä peräti yhdeksän. Hänet palkittiin lopulta NHL:n joulukuun parhaaksi puolustavaksi pelaajaksi. Kauden alun komeetan Jason Labarberan startit jäivät joulukuussa kolmeen otteluun, joista hän hävisi jokaisen
Garon alkaa pikku hiljaa lunastaa joukkueenjohdon asettamia odotuksia. Hän vakiinnutti paikkansa Kingsin ykkösmaalivahtina marraskuun aikana, vaikka alku Los Angelesissa olikin vaisuhko. Garon keikkuu tällä hetkellä NHL:n maalivahtitilastojen kärkipäässä ja onpa ohittanut muutaman puukäsipuolustajankin jo kolmella syöttöpisteellään.
Los Angelesissa seilataan siis vahvassa myötätuulessa tällä hetkellä, mutta sentään ihan kaikki joukkueessa ei vielä toimi kuten pitäisi. Erikoistilanteet tuottavat edelleen päänvaivaa 200. voittonsa Kings-luotsina joulukuun 21. päivä saalistaneelle Andy Murraylle. Joukkueen ylivoimapeli on ollut luokatonta kauden ensimmäisellä puoliskolla, eikä tilanne näytä juuri valoisammalta alivoiman suhteen.
Kings oli saanut pelata alkukauden suhteellisen terveenä, mutta joulukuun aikana sairastuvalla alkoi olla taas vilskettä. Useat pelaajat kärsivät pikkuvammoista, mutta isompiakin murheita löytyi. Jeremy Roenick mursi sormensa ja palaa kaukaloon ehkä tammikuun loppupuolella. Veteraanipuolustaja Aaron Miller loukkasi selkänsä ja joutuu huilaamaan näillä näkymin muutaman viikon. Valeri Buren selkävamma tarvitsi leikkaushoitoa ja venäläisen toipumisaikatauluun lisättiin jälleen muutama kuukausi.
1. Pavol Demitra 42 20+30=50
2. Craig Conroy 41 15+28=43
3. Lubomir Visnovsky 42 11+30=41
4. Aleksandr Frolov 42 14+24=38
5. Mike Cammalleri 40 15+14=29
Phoenixin jatkaa taisteluaan playoff-paikasta
Phoenix Coyotesin joulukuu oli joukkueelle pelillisesti kohtalainen, vaikka kuukautta varjosti kentän ulkopuolella valmentaja ja osa-omistaja Wayne Gretzkyn äidin Phyllis Gretzkyn kuolema syöpään. Phoenix aloitti joulukuun kolmella voitolla, mutta putosi tämän jälkeen neljän pelin tappioputkeen. Tappioputken raskautta lisäsi valmentaja Wayne Gretzkyn lähtö kuoleman sairaan äitinsä luokse joulukuun 18. päivä.
Gretzkyn paikan joukkueen peräsimestä otti joukkueen kakkosvalmentaja Rick Tocchet. Tocchetin päävalmentajapestin aikana Phoenix voitti viidestä ottelustaan kolme. Kuukauden loppu oli kuitenkin Phoenixille parampi. Gretzky palasi vaihtoaitioon ja joukkue otti kuudesta viimeisestä ottelustaan neljä voittoa. Joulukuun jälkeen Phoenix onkin omassa Tyynenmeren divisioonassaan edelleen hyvissä taisteluasemissa kolmantena.
Phoenixin koko kauden yksi suurimmista vahvuuksista on ollut onnistunut erikoistilannepelaaminen. Joulukuussa joukkueen alivoima ei kuitenkaan toiminut marraskuun tavoin ja joulukuun lopussa Phoenix löytyi NHL:n alivoimatilastossa sijalta 23. Ylivoima oli puolestaan joulukuussakin hyvää ja kojoottilauma oli joulukuun jälkeen ylivoimalla NHL:n kahdeksanneksi paras joukkue.
Kentän ulkopuolella Phoenix oli joulukuussakin aktiivinen. Ensin joukkue hankki waiversien kautta Edmontonista entisen pelaajansa Krystofer Kolanosin. Joulukuun lopussa Kolanos vaihdettiin Carolinaan, josta tilalle saatiin tsekkihyökkääjä Pavel Brendl. Samoihin aikoihin Phoenix teki vaihtokaupan myös Philadelphian kanssa. Flyerseihin lähetettiin farmijoukkueessa San Antonissa pelannut isokokoinen Kiel McLeod ja hänestä saatiin entinen Montrealin ykkösvaraus Eric Chouinard. Phoenix yritti hankkia kuukauden lopussa myös tsekkihyökkääjä Vladimir Orszaghia, mutta hän päätyi waivereiden kautta St. Louisiin.
Phoenixin tämän kauden tärkein pelaaja, maalivahti Curtis Joseph, oli joulukuussa loistavan marraskuun jälkeen tavallinen kuolevainen. Joseph toki aloitti kuukauden hienosti ja otti kolmessa peräkkäisessä ottelussa voitot. Tämän jälkeen Josephille meni kuitenkin kuukauden lopussa liikaa helppoja maaleja ja Phoenixille ladottiin Josephin kuukauden kuudessa viimeisissä ottelussa päälle viisi maalia ottelua kohden. Yksin syyllinen Joseph ei näihin kaikkiin maaleihin ollut, mutta miehen peli ei ollut samalla tasolla joulukuun puolenvälin jälkeen kuin se oli esimerkiksi marraskuussa.
Puolustuksessa joukkueen arvokkain puolustaja Paul Mara iski joulukuussa hienot neljä maalia ja pelasi muutenkin tutun vahvaa peliään. Monen yllätykseksi Maraa ei kuitenkaan valittu hienosta kaudestaan huolimatta USA:n Torinon koneeseen. Nuoret puolustajat Zbynek Michalek ja Keith Ballard jatkoivat joulukuussakin jo kauden aikana tutuiksi tulleita vahvoja esityksiä. Erityisesti ensimmäistä todellista NHL-ammattilaiskauttaan pelaava Zbynek Michalek on ollut kauden aikana vakuuttava. Osoituksena hyvästä pelistään Michalek johtaa Phoenixin tehopörssiä.
Hyökkäyksessä slovakkilaituri Ladislav Nagy aloitti joulukuun huikealla viiden (3+2) tehopisteen ottelulla Carolinaa vastaan. Joulukuun puolessa välissä Nagylle osui kahdeksan peräkkäisen ottelun mittainen tehoton kausi, mutta Nagy tuli jälleen kuukauden lopussa vahvasti ja teki pisteet 1+3 joulukuun toisiksi viimeissä ottelussa Los Angelesia vastaan. Nagyn kokonaispisteet joulukuun 13 ottelusta olivat komeat 5+15 pistettä ja näillä tehoilla Nagylla on selvä johto Phoenixin sisäisessä pistepörssissä.
Phoenixin kapteeni Shane Doan pelasi puolestaan marraskuun lopulta joulukuun 23. päivään 10 peräkkäistä maalitonta ottelua, mutta onnistui katkaisemaan maalittoman putkensa joulukuun 23. päivä ja teki tämän jälkeen kolmessa peräkkäisessä ottelussa viisi maalia. Nagyn ja Doanin lisäksi muita kojootti-hyökkäyksen onnistuneita pelaajia joulukuussa olivat erityisesti kokenut laitahyökkääjä Mike Johnson, joka teki päälle piste/ottelu-tahdilla tehoja sekä joukkueen ykkösketjun keskushyökkääjä Mike Comrie.
Tammikuussa Phoenixin otteluohjelma on joukkueelle melko hyvä. Seitsemän ottelua pelataan kotona ja toiset seitsemän vieraissa, eikä mitään ylipitkiä vierasputkia ole näkyvissä. Alkukuusta kojootit lähtevät kolmen pelin vieraskiertueelle, jonka aikana pelataan Ottawaa, Buffaloa ja Torontoa vastaan. Toinen kolmen peräkkäisen vieraspelin putki koittaa tammikuun lopussa, jolloin pelataan ottelut Dallasia, Minnesotaa ja St. Louisia vastaan. Tammikuu on usein suunnan näyttäjänä koko loppukautta ajatellen, joten tässä mielessä myös Phoenixille kuukausi on tärkeä.
1. Ladislav Nagy 38 13+31=44
2. Shane Doan 40 11+19=30
3. Mike Comrie 39 14+16=30
4. Mike Johnson 39 11+17=28
5. Paul Mara 39 8+18=26
San Josessa lupaava nousu taittui laskusuhdanteeksi
Koko liigan yllättänyt suurkauppa, jossa Bostonista San Joseen saapui Joe Thornton, sai joukkueen pelaamaan erinomaista peliä kuuden ottelun voittoputken ajan. Tämän jälkeen seuraavista kuudesta pelistä Sharks hävisi kuitenkin viisi, ja palasi takaisin divisioonan hännänpitäjäksi.
Sharks pelaa hyvää kiekkoa kotihallissaan, jossa tappioita on kertynyt neljä kymmentä voittoa vastaan. Vierashallissa sävel on kuitenkin eri, kun kuutta voittoa kohden on kertynyt 12 tappiota. Osasyy on se, että läntisessä konferenssissa on todella paljon kovia kotijoukkueita, mutta jos Sharks haluaa yltää pudotuspeleihin ja pärjätä myös siellä, on joukkueen otteiden vierasjäillä parannuttava huomattavasti.
Joe Thorntonin hankinta piristi kummasti myös kapteeni Patrick Marleaun peliä. Vastustajien parhaiden jarruketjujen keskittyessä Thorntonin ketjuun, alkoivat avoimella jäällä loistavan Marleaun tehotkin löytyä aivan eri tavalla. Joulukuussa Thornton teki 21 pistettä, ja Marleau sparrasi 20 pisteen verran. Mielenkiintoisena faktana voidaan huomata, että Marleau varattiin vuonna 1997 toisena, juurikin Thorntonin jälkeen. Sharksilla on nyt siis kaksi erittäin kovaa keskushyökkääjää, joiden ympärille vielä pitäisi löytää maalinsylkijöitä ja pelintekijöitä jotka pysyvät vauhdissa mukana.
Jonathan Cheechoo johtaa joukkuetta 20 tehdyllä maalilla. Näistä kymmenen on syntynyt ylivoimalla ja 13 joulukuun aikana. Erinomaisesti kiekkoa jakavan Thorntonin rinnalla pelaava puhdas sniper pelaa läpimurtokauttaan, ja tätä tahtia ei 40 maalia ole kaukana. Ketjun toisena laitana on viimeiset neljä peliä ollut ruotsalainen Nils Ekman, joka syttyi pelaamaan aivan uudella tavalla Thorntonin hankinnan jälkeen. Näistä neljästä pelistä Ekmanin saldona on seitsemän pistettä, kohokohtana neljän pisteen ottelu Coloradoa vastaan.
Myös hyökkääjä Alyn McCauley piristyi saatuaan komennuksen Marleaun laidalle. Hyvänä pelintekijänä McCauley täydentää maalintekijänä loistavan keskushyökkääjänsä peliä. Ketjun kolmantena linkkinä on käytetty mm. hyvää kauttaan jatkavaa tulokasta Grant Stevensonia.
Kokonaisuutena Sharksin ratkaisijoiden kaarti on auttamattoman kapea, ja kaipaisi kipeästi apua etenkin loppukautta ajatellen. Kokeneita ratkaisijoita alkaa pikkuhiljaa tihkua halvoilla hintalapuilla varustettuna markkinoille, joten saapa nähdä tekeekö toimitusjohtaja Doug Wilson yllätysliikkeen toistamiseen.
1. Joe Thornton 36 14+40=54
2. Patrick Marleau 37 15+27=42
3. Jonathan Cheechoo 37 20+12=32
4. Tom Preissing 31 5+12=17
5. Alyn McCauley 37 8+8=16
