Lukon kokenut hyökkääjä Maija Koski oli Ilvekselle lauantaina kärsityn 0−9-tappion jälkeen syystäkin harmissaan. Ärräpäät lentelivät, kun paljon nähnyt peluri pohti koettua matsia ja joukkueen nykytilaa.
− Maalinteko on todella vaikeaa tällä hetkellä ja kuvittelemme olevamme huonompia kuin olemme. Se näkyy pelissä tällä hetkellä. Yhtenäinen pelaaminen on vaikeaa juuri nyt.
Koski saavutti taannoin upean rajapyykin. Hän nimittäin sai täyteen 500 tehopistettä raumalaisjoukkueen paidassa. Hän on edustanut Lukkoa kaudesta 2011−12 lähtien.
− Erittäin iso kiitos sille, joka on viitsinyt ne laskea ja katsoa, että tällainen merkkipaalu tulee täyteen. Olen aika otettu. En ole mitään suuria saavutuksia saanut jääkiekon saralla, niin tämä on hieno juttu, vaatimaton seuraikoni virkkoo.
Johdettavasta johtajaksi vuosikymmenen kuluessa
Tällä kaudella Koski on kapteenina Lukon johtavia pelaajia. Hän kipparoi joukkuetta, jossa pelaa muun muassa koko sarjan nuorin pelaaja, 14-vuotias Senja Siivonen.
− En ollut Lukkoon tullessani mikään kantava hahmo. Olin se, kenelle annettiin ohjeita ja ketä ohjattiin. Ketjukaveritkin antoivat ohjeita, että näin pelataan. Rooli vaihtuu, mitä vanhemmaksi tässä tulee, 29-vuotias Koski naurahtaa.
− Nykyään olen se, joka antaa niitä ohjeita ja suojelee omiaan. Olen huomannut, että nuoremmat tekevät samoja juttuja kuin minä. Kun teen jonkun maaliin johtavan harhautuksen treeneissä tai pelissä, niin aika pian joku kopioi sitä. Sitä on kiva katsoa, Koski hehkuttaa.
Tuore esimerkki tällaisesta löytyy kuluvan viikon treenimaisemista.
− Eilen nostin kiekon rystyllä muikkuverkkoihin, niin hetken päästä tuli junnu perässä tekemään saman.
Lukko on tällä kaudella lähtökohtaisesti altavastaaja jokaiseen otteluun, johon se lähtee. Koski on pelannut raumalaisseurassa pitkään, mutta koneessa riittää vielä bensaa ja kokenut hyökkääjä jaksaa unelmoida.
− Haluaisin, että tulisi Naisten Liigassa vielä sellainen kausi, että olisin pistepörssin top 10:ssä. Se olisi aika kova. Mitkään maajoukkuehommat eivät ole enää omia tavoitteita, ehkä iästäkin johtuen. Kannua olisi kiva päästä vielä joskus nostamaan. Se on se isoin haave, mikä siellä jossain on.
