Ottelua oli pelaamatta vain reilut kaksi minuuttia, kun Helsingin jäähallin yleisö alkoi mylviä.
HIFK:n ensimmäisen maalin viimeistellyt Juho Keränen taklaa KooKoon pelaajaa Erik Karlssonia laidan lähettyvillä, ja ottelun toinen päätuomari nostaa heti kätensä pystyyn jäähyn merkiksi.
Keränen ei ymmärrä jäähyä, HIFK:n kannattajat eivät ymmärrä sitä myöskään. Alkaa voimakas vihellyskonsertti, jonka aikana Keränenkin protestoi voimakkaasti tuomiota.
Jäähyn aikana HIFK pelasi jo valmiiksi alivoimalla 3−2-johtoasemassa.
− Pelasin sen tilanteen mielestäni ihan normaalisti. Vastustaja tuli kiekon kanssa, heitti sen päätyyn ja yritti kiertää puolustajaa (Aleksi Laaksoa). Olin siinä vieressä ja hän tuli suoraan minua päin: totta kai ajan silloin runkoon. Mielestäni aika raukkamainen vihellys, Keränen totesi Jatkoajalle ottelun jälkeen ja jatkoi:
− Edellisessä vaihdossa meidän ylivoimallamme, meidän äijä kampattiin hyökkäyspäässä − yllättäen ei nouse käsi. Sillä tavalla vähän sylettää tuollaiset ratkaisut ja otetaan tuollaista roolia.
Keränen lisää, että olisi ymmärtänyt vihellyksen, jos tilanne olisi ollut selkeä.
− Mutta ehkä tuomari näki sen toisin. Itseä otti aika paljon päähän.
Ottelun erotuomarivalmentaja Masi Puhakka oli eri mieltä Keräsen kanssa. Hänen mielestään tuomari teki oikean päätöksen.
− Se oli täydellinen jäähy, täysin puhdas estäminen. Oli jopa tosi lähellä myöhästynyttä taklausta. Merkkaava tekijä on se, että kun jätkä heittää kiekon pois, se on vielä hetken aikaa kiekollinen ja taklattavissa. Mutta Keränen tulee kolmantena, niin se on pakko viheltää. Se on kymmenen kertaa kymmenestä jäähy, Puhakka avasi Jatkoajalle ja jatkoi:
− Vastaavalla tavalla oli hyvä vihellys KooKoon estäminen aivan kolmannen erän lopussa.
Keskiviikkoillan koitoksessa erotuomarit olivat työllistettyjä ja jäähyjä vihellettiin puolin ja toisin.
Puhakka kiittelikin ottelun jälkeen kaksikon Jukka-Pekka Koistisen ja Sakari Suomisen tuomarityöskentelyä.
− He onnistuivat tässä pelissä hyvin. Totta kai aina peleissä voi olla jotain, mistä voi jutella, mutta kokonaiskuva oli tosi hyvä. Munakas ratkaisu oli tuomarilta ottaa se, koska niitä välillä näkee, että loppuhetkillä laitetaan pilli taskuun ja sitten himmaillaan loppuun asti.
HIFK:lta nousujohteinen ottelu
HIFK:n alku oli vaikea, ja KooKoo pystyikin vyöryttämään hyökkäyksiä kotijoukkueen puolustusalueelle.
Avauserässä syötöt eivät menneet joukkuekaverien lapoihin, jonka takia hyökkäyspelaaminen ei soljunut HIFK:n toivomalla tavalla.
Keräsen mielestä helsinkiläisjoukkueen paras erä oli lopulta kolmas erä, jossa HIFK teki ratkaisumaalin.
− Siihen pumppasimme vielä erätauolla. Tiesimme, että meillä on virtaa ja oikeanlaista aggressiivisuutta. Emme vain meinanneet saada sitä ulos millään. KooKoo oli hyvä, tiesimme, että he pelaavat aktiivisesti ja ottavat koko ajan tilan ja ajan pois.
− Viimeisessä erässä alkoi olla jo oikeanlaista raivoa ja perkelettä, Keränen jatkoi.
Keräsen mukaan HIFK ei ollut ottelun alussa henkisesti tarpeeksi läsnä. Kokeneen hyökkääjän mielestä silloin syöttöpelaaminen näyttää juurikin tuolta, miltä se näytti KooKoota vastaan ensimmäisessä erässä.
− Kun on tuollainen joukkue, joka ottaa tilan ja ajan pois ja jos et ole ihan ytimessä, se kääntyy tuolla tavalla: syötöt eivät mene lapoihin, on pikkuisen kiire koko ajan ja sitten rytmi ei ole hyökkääjien ja puolustajien välillä sama; hyökkääjät joutuvat pysähtelemään, eikä päästä vastustajan selän taakse, eikä päästä vauhdilla karvaamaan.
Keränen itse pääsi viimeistelemään kauden avausmaalinsa, kun hän toisessa erässä laukoi läpiajonsa päätteeksi 1−1-tasoitusosuman.
Johan Motin lähetti ovelan läpisyötön ja Keränen laukoi kiekon takayläkulmaan.
− Tuosta on b-pisteiden välistä laukomisesta on jauhettu aika paljon. Samaan reikään olen aika monta kiekkoa tulitettu harjoituksissa. Ei ole ainakaan toistoista jäänyt kiinni, Keränen kertoi.
− Rutiinilaukaus, komppasi Teemu Tallberg vierestä.
HIFK jatkaa kauttaan tulevana perjantaina, kun se kohtaa Kuopiossa KalPan.
