Marcus Kallionkieli on kahden passin mies. Toinen niistä on jääkiekkomielessä eksoottinen, sillä hänellä on Suomen lisäksi Brasilian kansalaisuus. Tämä on peräisin siitä, että Kallionkielen äiti on brasilialainen.
Kallionkieli on syntyjään Kankaanpäästä, jossa on kautta aikojen syntynyt ainoastaan yksi Liigassa pelannut pelaaja, 1980- ja 1990-luvun taitteessa 22 ottelussa Tappara-paidassa esiintynyt Kalle Viita. Kallionkielen kiekkoura alkoi kuitenkin Helsingissä HJK:n riveissä, minkä jälkeen hän pelasi viimeiset juniorivuotensa Suomessa edustaen HIFK:ta, jossa hän voitti Suomen mestaruuden sekä U16- että U18-ikäluokissa.
– Hyviä muistoja on niiltä ajoilta. Se oli todella kivaa aikaa HIFK:ssa. Sieltä vuosilta on sitten myös tuttuja äijiä Kiekko-Espoossa, Kallionkieli viittaa muun muassa maalivahti Jani Lampiseen ja hyökkääjä Aatu Laaksoon.
– Tutut pelaajat helpottavat aina siinä mielessä, että tietää, millaisesta porukasta on kyse.
17-vuotiaana Kallionkieli suuntasi Pohjois-Amerikkaan ja joukkueena oli USHL:ssä Sioux City Musketeers. Kallionkieli myöntää, että tuossa vaiheessa urasuunnitelmat olivat erilaiset verrattuna siihen, minne polku hänet lopulta vei.
– Siinä oli pieni ajatus, että menisin sen jälkeen yliopistoon. NHL-sopimuksen jälkeen menin kuitenkin WHL:ään.
Nuo muutokset nähtiin kesällä 2019, kun Kallionkielestä tuli Vegas Golden Knightsin ensimmäinen suomalaisvaraus. Kun hän teki vielä NHL-sopimuksen samana kesänä, yliopistopolku oli sen myötä poissuljettu. Näin ollen Kallionkielen ura jatkui sen jälkeen Kanadan puolella WHL-joukkue Brandon Wheat Kingsissä.
Harvoilla pelaajilla on omakohtaista kokemusta sekä USHL:stä että Kanadan juniorisarjoista, mutta Kallionkieli pystyy tekemään omasta näkökulmastaan vertailua sarjojen välillä.
– WHL oli kovempi sarja. Siellä on paljon taitavia pelaajia ja peli on fyysisempää, Kallionkieli arvioi.
Pohjois-Amerikan vuodet toivat mukanaan myös ammattilaispelejä AHL:ssä ja ECHL:ssä. Pelit jäivät kuitenkin vähiin loukkaantumisten vuoksi. Vuodet toivat kuitenkin pelikavereita, joten Vegas Golden Knightsin Stanley Cup -voitto viime vuonna sykähdytti Kallionkieltä.
– Tosi iloinen olen niiden kavereiden puolesta, jotka olivat samaan aikaan AHL:ssä.
Ennen Espooseen tuloa Kallionkieli oli pelannut muutaman kuukauden Puolan pääsarjassa.
– Se oli hyvä kokemus. Kun en ollut pelannut yli vuoteen, pääsin takaisin peleihin ja pelaamaan paljon. Meillä oli suomalainen valmentaja (Elmo Aittola), joka toi paljon positiivista.
Kallionkielen edustama joukkue STS Sanok ei tosin menestynyt, sillä Kallionkielen pelaamasta 16 ottelusta se voitti vain yhden. Tälläkin hetkellä se on tukevasti Puolan sarjan jumbona. Helmikuun ensimmäisellä täydellä viikolla Kallionkieli suuntasi nykyiseen seuraansa eli Kiekko-Espooseen.
– Pääsin tähän joukkueeseen hyvin mukaan, kun kaverit ottivat minut hyvin vastaan. Mukavaa, että pääsin heti pelaamaan. Koko ajan täytyy tehdä töitä ja parantaa peliä joukkueena. Pudotuspelien kotiedusta taistellaan, ja halutaan, että siinä vaiheessa joukkueemme peli on parhaimmillaan. Hyvillä mielin mennään eteenpäin, vielä pitää kuitenkin tasoa nostaa.
Kiekko-Espoon liigaprojekti herättää myös Kallionkielessä positiivisia ajatuksia, ja hän myöntääkin, ettei sulje pois ajatusta pelata Espoossa pääsarjatasolla.
– Sitä tavoitellaan, hän päättää.