Sara Säkkinen aloitti jääkiekkoilun kuusivuotiaana Pirkkalan Pingviineissä. Kun oli aika aloittaa lukio, hän päätti muuttaa Kuortaneelle. Tätä päätöstään hän ei ole katunut, sillä vuosilta tarttui mukaan kevään 2018 SM-pronssin lisäksi paljon muutakin.
− Kuortaneella kasvoin niin urheilijana kuin ihmisenäkin, mistä on ollut paljon hyötyä näinä myöhempinä vuosina. Parasta oli, että ympärillä oli ystäviä, joiden kanssa jaoimme sekä kaikki kokemukset että halun kehittyä urhelijoina ja joiden kanssa olimme yhdessä myös vapaa-ajalla.
Kun Säkkiseltä kysyy, mikä Kuortaneella oli huonoa, hän menee hiljaiseksi ja miettii pitkään. Lopulta hän toteaa, että ei keksi mitään negatiivista, sillä hän on todella tyytyväinen vuosiinsa siellä.
− Kuortaneella ei oikein ollut koulun ja jääkiekon lisäksi mitään erityistä tekemistä, joten ystävyyssuhteista tuli tiiviitä. Kaikki suhtautuivat jääkiekkoon intohimoisesti ja auttoivat toisiaan eteenpäin, että kehittyminen olisi mahdollista. Samaa en ole sen jälkeen kokenut kuin ehkä Yhdysvalloissa.
Vuodet Yhdysvalloissa olivat rankkoja mutta hyviä
Valmistuttuaan ylioppilaaksi vuonna 2018 Säkkinen lähti Yhdysvaltoihin Ohio State -yliopistoon. Ensimmäinen vuosi oli hänelle todella vaikea monestakin syystä. Haasteita hän osasi jo ennakkoon odottaa, koska hänen englannin taitonsa ei ollut erityisen vahva, mutta silti vuosi oli rankempi kuin hän aavisti.
− Olen tyytyväinen siihen, että lähdin, sillä Yhdysvaltojen yliopistosarja oli pitkään ollut unelmani. Kuitenkin alku oli vaikeaa, koska piti totutella uuteen kulttuuriin ja kielenkin kanssa oli vaikeuksia. Olen aina ollut sellainen, että vitsailen ja nauran paljon, mutta koska englantini ei ollut vielä kovin hyvää, toiset eivät ymmärtäneet, että en ollut tosissani. Aivot olivat kovilla, kun koko ajan piti keskittyä ja miettiä.
− Ensimmäinen kausi meni tähän sopeutumiseen, mutta sen jälkeen kaikki alkoi sujua. Päädyin ensimmäisenä keväänä myös leikkaukseen. Minulla oli ollut viisi vuotta kipua lonkissa ja viimein niihin löytyi syy. Vaikka kuntoutumiseen meni pitkä aika, olin helpottunut siitä, että vaivojen aiheuttaja löytyi ja sain avun. Ensimmäisellä kaudella en saanut osallistua kaikkeen kipujen takia, vaikka itse tiesinkin, että ne eivät levolla mene ohi. Se harmitti.
Yliopistovuosistaan Säkkinen nautti ensimmäisen vuoden jälkeen todella paljon.
− Olosuhteet olivat todella hyvät. Meillä oli oma jäähalli ja muutenkin huippuolosuhteet urheiluun. Kaiken sen lisäksi sai vielä koulutuksen, joten vuodet olivat kyllä elämäni parhaita.
Säkkinen opiskeli Yhdysvalloissa urheilutaloutta ja valmennusta. Hän pitää opintojaan hyödyllisinä ja kokee, että ne toivat paljon tärkeää tietoa siitä, mitä kaikkea tapahtuu kaukalon ulkopuolella.
Yhdysvalloista Ruotsiin
Ruotsiin Säkkinen muutti syksyllä 2022. Aluksi hänen joukkueensa oli tukholmalainen AIK, mutta jo seuraavaksi kaudeksi hän siirtyi Djurgårdenin riveihin. Ruotsi valikoitui maaksi, koska Säkkinen halusi lähemmäs kotia, mutta halusi kuitenkin pelata ulkomailla. Joukkuevalintaan vaikuttivat myös opiskelut.
− Halusin saada opiskeltua maisteriksi heti aiempien opintojeni perään. Pääsin Tukholman yliopistoon opiskelemaan kansanterveystiedettä ja nyt keväällä valmistuin. Tälle kaudelle opiskelut eivät enää vaikuttaneet siihen, missä pelaan, mutta halusin pysyä Tukholmassa, koska olen kotiutunut sinne.
−Tukholma on minulle vähän liian iso kaupunki, mutta olen oppinut löytämään paikkoja, joissa pääsee pois kaupungin hälinästä. Minulla on myös ystäviä siellä, joten viihdyn hyvin.
Säkkisellä on takanaan terveydellisesti vaikeita vuosia, joten hänen tavoitteensa tälle vuodelle on saada pelata ehjä kausi. Viime vuonna häneltä murtui nilkka ja sitä edellisenä rikkoutui polvi.
Joukkueena Djurgården tavoittelee tasaista kautta. Kauden alussa oli hankaluuksia, mutta nyt joukkue on alkanut saada onnistumisia ja kaatoi hiljattain vieraissa jopa sarjakärki Luulajan.
− Taistelimme maalinteon kanssa alkukauden ja koimme useita yhden maalin tappiota. Osan peleistä hävisimme vasta rankkareilla. Emme kuitenkaan painaneet paniikkinappulaa, vaan keskityimme omaan tekemiseemme ja kun ensimmäinen voitto tuli, kaikki rentoutuivat ja sen jälkeen olemme voittaneet monta peliä putkeen.
Tulevaisuus on avoinna, mutta paluu Suomeen ei ole ajankohtainen
Oman uransa jatkosta Säkkinen ei osaa sanoa mitään. Sen hän tietää, että Suomeen hän ei ole valmis palaamaan. Syynä on Auroraliigan heikon tason lisäksi myös halu nähdä maailmaa.
− Näiden monien loukkaantumisten jälkeen menen aivan kausi kerrallaan. Tässä iässä pitää myös miettiä, mitä oma kroppa kestää, 26-vuotias pelaaja toteaa.
− Jossain kohdassa haluaisin nähdä ehkä Sveitsin, mutta en tiedä, olisiko sen aika nyt tai tapahtuuko sitä edes koskaan. Suomeen en kuitenkaan ole miltään osin valmis palaamaan.
Lopuksi Säkkinen lähettää Jatkoajan lukijoille terveisiä:
− Menkää katsomaan naisten jääkiekkoa. Sillä tavalla asioita saadaan Suomessakin paranemaan ja hyvinvoiva sarja rakentumaan. Siihen tarvitaan meitä kaikkia!
