Kestävä muistikuva menneeltä kesältä: jäähallilla on jo tuttu syksyn tuoksu, kiekkokausi on ovella ja kaupunkikuvaa värittäneet NHL-tähdet ovat suurelta osin suunnanneet suuren meren taakse. Mutta muutama heistä hioo vielä kuntoaan − ja pelivalmiuttaan.
Turkuhallin kaukalossa aherretaan kesäkauden viimeisiä harjoituksia, tempo on kiivas ja tunnelma äänekäs. Pikkujunioreiden koitoksista tutumman poikkikentän 3v3-pelin hauskuus välittyy sivustakatsojallekin, mutta sekään ei jää epäselväksi, että kaukalossa väännetään täysin tosissaan.
Taiston päätteeksi areenan tyhjyydessä kaikuu eläimellinen voitonhuuto, kun Artturi Lehkonen upottaa päivän viimeisen maalin Alexandr Georgijevin selän taakse. Pelin ja asiaan kuuluvan vedon hävinneen osapuolen päät painuvat.
Sattuman oikusta päivälleen yhdeksän kuukautta myöhemmin Lehkonen lataa jälleen ratkaisevan kiekon reppuun hieman kirkkaammissa valoissa, panoksetkin ovat tällä kertaa aavistuksen kovemmat.
Montrealissa vaikeasti alkanut kausi on Lehkosen osalta kääntynyt pelaajakaupan myötä kevään menestystarinaksi. Matkan varrella hänestä ja kesäkauden päivittäisestä kiistakumppanista Mikko Rantasesta on tullut joukkuetovereita.
Rantanen on Colorado Avalanchen supertähti ja tehokkaimpia hyökkääjiä, mutta Lehkonen on se, joka sinetöi osumallaan joukkueen paikan Stanley Cup -finaaleissa − temppu on jo tuttu, "Lehky" sivalsi finaalipaikan arvoisen voittomaalin myös vuotta aiemmin Canadiens-paidassa.
Viikon sisään kaksikko saattaa saada finaalipeleihin kesäjäiltä tuttua seuraa. Jos New York Rangers raivaa tiensä Itäisen konferenssin voittajaksi, tutusta ryhmästä Stanley Cupia pääsevät tavoittelemaan myös maalivahti Georgijev ja Kaapo Kakko. Porukan tämän kauden toistaiseksi meritoitunein kiekkoilija on kuitenkin Mikko Lehtonen, joka on voittanut olympia- ja MM-kultaa.
Kaikkea tätä seuraa sivusta innostuksensa vaivoin aisoissa pitävä mies. Jääkiekkoa aamuyöstä iltamyöhään intohimolla hengittävä Ismo Lehkonen on jo pitkään luotsannut turkulaisammattilaisten harjoitusryhmää kesäkuukausina. Hän ei ylläty, kun loppukesän sessiot tulevat puheeksi.
− Niillä jäillä vedettiin koko kesä viidakkosäännöillä, ja jatkuvasti kilpailtiin. Pojat ovat kasvaneet siihen ja ryhmässä mukana pysyneet janoavat sitä. Nyt niitä tilanteita pelataan joka pelissä tuolla, Lehkonen naurahtaa.
Poikien oikeat valinnat
Omaa häntäänsä isä-Lehkonen ei halua nostaa. Hän korostaa "poikien" muodostaman tiiviin ryhmän luonnetta ja motivaatiota ruokkivaa ilmapiiriä. Yksilöt ovat vuodesta toiseen valmiita tekemään valintoja, jotka nostavat heidät esiin kansainvälisellä huipullakin.
− Jotkut huippupelaajista menevät pitkälle ja toiset ei. Esimerkiksi se kolmella kolmea vastaan pelaamisen olemus on ainakin näillä pojilla sisäänrakennettuna, pienestä pitäen ruokittu kilpailuvietti on valtava.
− Pojat on tehneet paljon oikeita asioita. Jos kysyn jokaiselta taas kauden jälkeen, onko jotain parannettavaa, sieltä tulee luultavasti kuin tykin piipusta vähintään kolme asiaa per naama, Lehkonen pohtii.
Kokenut valmentaja kertoo kuvaavan esimerkin Euroopan jäillä kiekollisten puolustajien kirkkaimpaan kärkeen kuuluvasta Mikko Lehtosesta. Tuore maailmanmestari ei mentorinsa tavatessaan ollut jäänyt paistattelemaan menestyksen lämpöiseen hehkuun.
− "Bobi" sanoi heti finaalin jälkeen, että ensi kesänä muuten treenataan. Joukkueen saavutuksiin voi tietysti olla tyytyväinen, mutta omaan pelaamiseensa hän ei ollut.
Lehkonen huomauttaa, että toimivan harjoitusryhmän ohella tärkeintä on se, että Turussa on tarjolla kaikki tarvittava olosuhteista eri alojen eritysosaajiin. Kaikki mahdollinen apu huipputason harjoittelulle on saatavilla, pelaajalle jäävät oikeat valinnat ja varsinainen työ pitää jokaisen tehdä itse.
Suuri vahvuus on ryhmä itsessään. Lehkosen kesäjäillä on vuosien varrella käynyt lukuisia ammattilaiskiekkoilijoita. Osa jää ryhmään, osa jatkaa matkaansa. Ytimenä pysyvät pelaajat, jotka ovat nuoruusvuosista asti tottuneet kilvoittelemaan ja kirittämään toisiaan.
− Ihan älyttömästi se porukka hinaa jokaista eteenpäin. Pojat ovat onnekkaita, kun ovat joskus päätyneet tällaiseen kyytiin ja heillä on matkan varrella ollut sellaisia valmentajia, jotka ovat antaneet kilpailla ja auttaneet eteenpäin aina, Lehkonen linjaa.
Silmissä palava katse
Ismo Lehkoselle NHL-pelien seuraaminen on jokapäiväinen rutiini, ja pudotuspelien aikana arvioiva katse vain terästyy. Hänen erityishuomionsa kohteena on luonnollisesti suurimmaksi mestarisuosikiksi kohonnut Colorado Avalanche.
Läntisen konferenssin finaalisarjassa riitti ennalta mielenkiintoa, kun Avalanchea vastaan asettui Connor McDavidin tähdittämä Edmonton Oilers. Klassikkosarjaa ei kuitenkaan saatu, vaan Avalanche jyräsi jatkoon suoraan neljässä ottelussa. Lehkonen näkee tuloksen vastanneen hyvin kaukalon tapahtumia.
− Coloradon pelaamisessa oli niin paljon enemmän toisteisuutta sekä yksilöillä että joukkueella. Siksi ei oikeastaan yhdessäkään pelissä huolettanut tilanne. Nyt he saavat arvokkaan huilin, kun toisessa sarjassa väännetään pidempään. Siellä on monella kolhuja ja vaivaa tässä vaiheessa.
Mikko Rantanen on odotetusti kantanut suurta vastuuta Avalanchen hyökkäyspelistä, joskin suomalaistähden tuloksenteko hieman yskähteli pudotuspelien alkuvaiheissa. Joukkueessa on kuitenkin riittänyt leveyttä ja suurimmat ylisanat on kerännyt siirtotakarajan täsmävahvistuksena hankittu Artturi Lehkonen.
Turun suunnalla kaksikon kevätvire on ollut odotettu asiantila.
− Näiden kahden kanssa olen tietysti ollut tekemisissä, ja pääsin Denverissäkin käymään. Sekä Artturista että Mikosta voi sanoa, että kummallakin on sellainen polte silmissä. He ovat valmiita tekemään mitä tahansa joukkueen eteen voittaakseen vielä neljä peliä, Ismo Lehkonen tuumaa.
− Mikon otteissa näkyi ehkä pudotuspelien alkuun puristuksena se valtavien odotusten paine, mutta pahimpien kynnysten jälkeen nyt kolmannella kierroksella tekeminen oli vahvaa.
Oman poikansa tilanteeseen Lehkonen on luonnollisesti tyytyväinen. Alkukaudesta Montrealissa koko joukkueen pelaaminen oli karmea pettymys Canadiensin finaalivisiitin jälkeen ja tappioiden kertyessä taival oli henkisestikin vaikea.
Artturi Lehkosen peli sujui tosin mainiosti jo talvella, väsymättömän raatajan näytöt saivat mestaruuspalapeliä rakentavan denveriläisjoukkueen kiinnostumaan. Avalanche-paitaan päästyään Lehkosen tahti on vain kiihtynyt. Loppusuoran auetessa kautta voi jo luonnehtia turkulaisen NHL-uran parhaaksi.
Vertailukohdaksi isä-Lehkonen nostaa poikansa taalajäitä edeltäneet huippuesitykset ruotsalaisen Frölundan paidassa. Nyt luotto ja suoritustaso ovat samankaltaisia.
− Arsia on helpottanut tosi paljon se, että nyt saa pelata vaistoilla. Saa mennä ja painaa, hän pystyy kyllä reagoimaan tilanteisiin. Hänen oli helppoa hypätä tällaiseen liikkuvaan junaan, Lehkonen summaa.