Tarkasti NHL:ää 90-luvulla seuranneet voivat muistaa Jason Muzzattin ennen kaikkea Hartford Whalersin tolppien välistä. 14 vuotta sitten Suomessa keskustelua herätti Tapparaan saapunut puoli-italialainen maalivahti. "Ei kai meille ny italialaista molaria voi tulla", supateltiin Hakametsän jäähallin kulmilla. Nuoremman sukupolven edustajat ovat 2006-2007 MM-kisojen ja olympialaisten aikana ihmetelleet, että kuka ihmeen hullu tuolla Italian maalissa heiluu museovälineineen.
| Jason Mark Muzzatti | |
| Syntynyt | 3.2.1970 Torontossa Kanadassa |
| Pituus ja paino | 182 cm, 86 kg |
| Varattu NHL:ään | 1988, 1. kierros #21 |
| NHL-otteluita | 62 (Torjuntaprosentti 89,4 %, 1 nollapeli) |
| NHL-joukkueet | Calgary Flames, Hartford Whalers, New York Rangers, San Jose Sharks |
| AHL-otteluita | 111 (Torjuntaprosentti 89,3 %, 5 nollapeliä) |
| Maaottelut | Kanada 16, Italia 18 |
| Saavutukset | 1989 ja 1990 NCAA:n mestaruus
1989 NCAA:n MVP 2004 1-divisioonan MM-hopeaa 2005 1-divisioonan MM-kultaa |
Jason Muzzattin 16-vuotiselle ammattilaisuralle on mahtunut mukaan lukemattomia käänteitä. Varaus NHL:ään ensimmäisellä kierroksella, sydänleikkauksia, tappeluita, maaotteluita Kanadan ja Italian paidassa, visiitti SM-liigaan ja paljon muuta. Torontossa syntynyt 43-vuotias Muzzatti on yhä jääkiekon kanssa tekemisissä, vaikka aktiiviura loppuikin reilut kuusi vuotta sitten. Nykyään hän toimii juniorivalmentajana keski-Michiganissa sekä pelaaja-agenttina.
— Lopetin pelaajaurani Flint Generalsissa, minkä jälkeen olen tehnyt vähän valmennushommia. Olen myös siitä lähtien sijoittanut pelaajia Eurooppaan pelaamaan. SaiPan Patrick Davis on yksi asiakkaistani, Muzzatti kertoo nykyisistä töistään.
Ura oli loppua jo lapsena
Muzzatti on kotoisin kiekkohullusta Torontosta, joten hänen ei ollut vaikea päättää minkä lajin pariin ajautua.
— Harrastin monia urheilulajeja nuorempana. Pidin erityisesti tenniksestä, mutta jääkiekko oli isoin juttu Kanadassa.
Kaukana ei ollut, että Muzzattin ura olisi loppunut jo alkutekijöihin. Maalivahdiksi hän päätyi terveydellisten syiden vuoksi.
— Minulla oli sydämessä synnynnäinen oireeton läppävika ja minulle sanottiin, että minusta voisi tulla maalivahti tai sitten lopetan pelaamisen. Valinta oli siis yksinkertainen.
Varaustilaisuus vei Calgaryn maalivahtitungokseen
Sydänvaivat eivät koituneet harrastamisen esteeksi ja hän pelasi 17-vuotiaaksi saakka Metro Jr. B Hockey Leaguessa St. Michael's Buzzersin joukkueessa. Tuossa vaiheessa ammattimaisuus ei ollut Muzzattilla ajatuksissa.
— Ei se ollut mielessä, kunnes selvisi, että olin tulevassa draftissa arvosteltu korkealle. Silloin ajattelin, että ammattilaisura oli mahdollinen.
Muzzatti varattiin vuoden 1988 kivikovassa draftissa ensimmäisellä kierroksella. Samassa draftissa ensimmäisenä varattiin Mike Modano, toisena Trevor Linden ja kymmenentenä Teemu Selänne. Muzzattin nappasi ensimmäisellä kierroksella viimeisenä varaamaan päässyt Calgary Flames numerolla 21. Hän on edelleen ainoa ensimmäisellä kierroksella varattu italialaista sukua oleva pelaaja.
— Se oli kova varaustilaisuus ja oli suuria kunnia, että minut valittiin avauskierroksella noiden pelaajien joukossa. Erityisesti siksi, koska maalivahteja ei yleensä varattu ensimmäisellä kierroksella.
Vaikka odotukset Muzzattia kohtaan olivat korkealla, Calgary oli yksi ikävimmistä joukkueista mihin nuori maalivahti olisi NHL:ssä tuolloin voinut joutua.
— Minut varasi GM Cliff Fletcher, joka muutti Torontoon ennen kuin ryhdyin ammattilaiseksi. Se ei ollut hyvä juttu. Uudella GM:llä, Doug Risebroughilla, oli hänen oma ensimmäisen kierroksen maalivahti Trevor Kidd (varattu 1990) sekä venäläismaalivahti Andre Trefilov, jonka hän varasi (1991). Liikaa maalivahtilupauksia yhdellä joukkueella, eikä suunnitelmaa mitä heidän kanssa tehdään, kertoo Muzzatti varauksestaan ja jatkaa spekulointia:
— Puhumattakaan, että Mike Vernon voitti juuri Stanley Cupin heille (1989) ja Jeff Reese oli myös hyvä maalivahti. Tästä syystä en saanut perinteistä ensimmäisen kierroksen varauksen kohtelua, mutta siihen aikaan suurin osa pelaajista vietti aikaansa alemmissa sarjoissa ennen kuin he saivat mahdollisuuden NHL:ssä, Muzzatti selvittää Calgaryn maalivahtipolitiikkaa.
Varausta edeltäneen kauden ja sen jälkeiset kolme kautta Muzzatti pelasi yliopistojääkiekkoa Michigan State Universityn joukkueessa. Sen jälkeen suuntana oli kahden kauden ajan IHL ja Salt Lake City Golden Eagelsin ja Indianapolis Icen joukkueet.
NHL-debyytti
Kaudella 1993-94 Muzzatti pääsi vihdoin tekemään NHL-debyyttinsä Calgary Flamesin paidassa. Yli viisi vuotta varaustilaisuutta myöhemmin.
Vastustaja ei ollut suinkaan helpoimmasta päästä.
— Ensimmäinen NHL-otteluni oli Wayne Gretzkyn Los Angeles Kingsia vastaan. Muistan, että ensimmäisessä erässä molemmista patjoistani repesi alin hihna irti. Huoltajan piti rullata teippiä patjani ja luistimen ympärille, Muzzatti kertaa haasteita täynnä ollutta NHL-debyyttiään ja jatkaa:
— Ensimmäinen päästämäni maali tuli Alexei Zhitnikin laukauksesta, joka kimposi sisään (oman pelaajan) Robert Reichelin kautta. Hävisimme 4-8, mutta se oli mahtava kokemus.
Gretzky hurjasteli tehot 1+3, ja ottelu jäi Muzzattin ainoaksi kyseisellä kaudella, joten kotidebyytti jäi odottamaan seuraavaa kautta.
Odotellessaan peliaikaa NHL:ssä Muzzatti ystävystyi yhden Calgaryssä ja sen farmissa pelanneen suomalaishyökkääjä Vesa Viitakosken kanssa.
— Hän oli mahtava pelaaja, eikä hän saanut reilua mahdollisuutta Calgaryssä. Calgary oli täynnä veteraaneja eivätkä tulokkaat saaneet paljoakaan mahdollisuuksia tuolloin. Jos hän pelaisi nyt NHL:ssä, hän olisi vakiokokoonpanon pelaaja, Muzzatti kehuu SaiPa-kasvattia.
"Oli helpotus päästä Hartfordiin"
Seuraavalla kaudella peliaika oli edelleen kortilla, eikä Muzzatti koskaan päässyt Calgaryn paidassa pelaamaan joukkueen kotiareenalla.
Työsulun vuoksi kausi 1994-95 jäi tyngäksi ja Muzzatti pääsi pelaamaan NHL:ssä vaivaiset kymmenen minuuttia. Calgaryn kauden neljännessä ottelussa Detroit Red Wingsin kotonaan tekemät 5 maalia riittivät Trevor Kiddille, ja Muzzatti pääsi ottelun lopussa torjumaan kaikki kahdeksan hänen maalia kohti ammuttua laukausta.
Käytännössä hänen koko kautensa sujui AHL:ssä Saint John Flamesissa ja siirto muualle kyti miehen toiveissa.
"Janosin tilaisuutta näyttää Flamesille mihin pystyn, mutta sitä ei vain koskaan tullut"
— Janosin tilaisuutta näyttää Flamesille, mihin pystyn, mutta sitä ei vain koskaan tullut vaikka olin Salt Laken MVP ensimmäisellä ammattilaiskaudellani. Onnekseni minun täytyi kulkea waivers-listan läpi ja Whalers nappasi minut.
— Siellä sain vihdoin säännöllisesti peliaikaa. Rakastin Calgaryä, mutta heillä ei koskaan ollut suunnitelmaa maalivahtiensa kanssa. Yhdessä vaiheessa meillä oli neljä maalivahtia NHL-kokoonpanossa. Oli helpotus päästä Hartfordiin, Muzzatti muistelee.
Kahden Hartfordissa viettämänsä kauden aikana Muzzatti koki vihdoin saaneensa vastuuta, jota Calgaryssä ei tullut.
— Sain melko reilun mahdollisuuden. Olin itse asiassa ykkösmaalivahtina muutaman kuukauden ajan kun Sean Burke mursi peukalonsa. Jouluna olimme ykköspaikalla. Oli fantastista saada mahdollisuus pelata melkein joka peli. Olen hyvin kiitollinen Hartfordille saamastani tilaisuudesta.
Joukkueen menestyksen eteen nyrkit viuhuivat NHL:ssä tuolloin tiheään, eivätkä maalivahditkaan epäröineet osallistua hauskanpitoon. Välillä kuuma italialaisveri kiehahtikin Muzzattilla yli.
— Maalivahtien tappelut olivat tavallisempia silloin, mutta myös minä nautin niistä, Muzzatti velmuilee.
Tappeluiden lisäksi Muzzatti menestyi myös pelillisillä ansioilla. Uransa parhaan saavutuksen hän mainitsee saavuttaneen juuri Hartfordissa.
— 1-0-voitto ja nollapeli 40:llä torjunnalla Martin Brodeurin New Jersey Devilsiä vastaan.
Myös Hartfordissa Muzzatti sai suomalaisystäviä kun Sami Kapanen debytoi kaudella 1995-96 Whalersissa.
— Sami oli hyvä ystäväni Hartfordissa. Hän teki siellä todella hyvän vaikutuksen tulokkaana. Minä, Sami, Robert Kron, Marek Malik ja Andrei Nikolishin tapasimme käydä porukalla syömässä vierasmatkoilla. Kutsuimme itseämme "Euro Dinner Clubiksi." Ainoastaan erityiset pohjoisamerikkalaiset saivat tulla syömään kanssamme, Muzzatti nauraa.
Sydänoperaatioon ja SM-liigaan
Hartfordista Muzzatti kaupattiin elokuussa 1997 New York Rangersiin. Sillä kaudella Muzzattia pompoteltiin NHL:n ja AHL:n väliä kahdessa organisaatiossa, ja otteluita kertyi vain kourallinen.
— Olin todella innoissani päästessäni Rangersiin, koska he yleensä peluuttavat varamaalivahtiaan paljon. Se ei tapahtunut minun kohdallani.
— Harjoitusleiri oli erittäin onnistunut ja pelasin väkevästi 1-1 päättyneessä ensimmäisessä runkosarjan ottelussani. Silti en päässyt pelaamaan kovin paljon. Joukkue räpiköi ja minut lähetettiin farmiin, kunnes minut kaupattiin siirtorajalla San Jose Sharksiin, hän kertoo kehnosta kaudestaan.
Muzzatti nimeääkin Rangersin farmiin joutumisen uransa suurimmaksi pettymykseksi. Se jäi myöskin hänen viimeiseksi NHL-kaudeksi. Yksikään NHL-seura ei uskaltanut ottaa sydänleikkaukseen kauden jälkeen joutunutta Muzzattia kokoonpanoonsa.
- Olen ollut kolmessa leikkauksessa, joissa sydämeni läppää on korjattu. Tietääkseni olin siihen aikaan ainoa NHL-pelaaja, joka on ollut avosydänleikkauksessa. Olin sydänleikkauksessa elokuussa (1998) San Josessa pelatun kauden jälkeen. Onneksi Berliini otti riskin kanssani ja näkivät, että olin edelleen sama maalivahti.
Muzzatti oli sairaslomalla seuraavaan helmikuuhun asti ja pelasi vain neljä ottelua Saksan liigassa. Syksyllä 1999 hän yritti vielä paluuta NHL:ään Toronto Maple Leafsin testileirin kautta.
— Toronto oli try-outina kaukaa haettu, koska he yrittivät kaupata kakkosmaalivahtiaan, hän kertoo.
Koska paikkaa NHL:stä ei löytynyt, Muzzatti pakkasi tavaransa ja suuntasi SM-liigaan tehtyään sopimuksen Tapparan kanssa. Hänellä ei ole tuosta kaudesta kuin hyvää sanottavaa.
— Rakastin Suomessa pelaamista. Joukkuekaverini Tapparassa olivat upeita. Janne Grönvall, Janne Ojanen, Josef Boumedienne ja Timo Järvinen, vain muutamia mainitakseni niistä, jotka kohtelivat minua niin hyvin. Pidin myös todella paljon meidän GM:stä, Mikko Leinosesta ja valmentaja Jukasta [Rautakorpi] ja hänen apuvalmentajistaan. Meillä oli loistava kausi, koska pelaajat tekivät kovasti töitä ja tulivat hyvin toimeen keskenään.
Muzzattin sopeutumisesta ja upeista peliesityksistä suurin kiitos menee naapuriseura Ilveksessä pelanneelle Vesa Viitakoskelle, joka oli hänen joukkuetoveri Calgaryssa ja Saint Johnissa AHL:ssä.
— Suurin syy sille, että menestyin Suomessa oli Viitakosken perhe. Vesa ja Manta kohtelivat minua kuin heidän kolmatta lastaan. Vesa pelasi kilpailijajoukkue Ilveksessä tuolloin, mutta he olivat parhaat ystävät, joita kukaan ihminen voisi toivoa. He saivat minut tuntemaan oloni kotoisaksi Tampereella ja tulen aina pitämään heidät lähellä sydäntäni, Muzzatti kiittää vuolaasti.
Italiaan ja maajoukkueeseen
Suomesta Muzzatti siirtyi jälleen Saksaan Augsburgiin ja sieltä kaudeksi 2001-02 Italian liigaan ja Milanoon. Italian liigaan hän päätyi samalla motiivilla kuin sadat amerikanitalialaiset häntä ennen.
— Syy Italiaan siirtymisessä oli kansalaisuuden saaminen. Olin aina unelmoinut pelaamisesta vanhempieni synnyinmaassa.
Muzzatti kehuu Italian liigaa hyvin tasokkaaksi.
— Ensimmäisenä kautenani pääsimme Continental Cupin finaaliin. Matkalla päihitimme Luganon ja muita hyviä joukkueita, joten pelaajien taso oli mielestäni melko korkea. Italiassa ei ollut helppoa voittaa mestaruutta. Milano ja Bolzano olivat erittäin ammattimaisia, ja muutkin joukkueet olivat vahvoja.
Muzzatti edusti uutta kotimaataan ensimmäisen kerran keväällä 2004 1-divisioonan MM-kisoissa. Tuolloin Italia epäonnistui nousussa MM-tasolle hävittyään Slovenialle puhtaasti 0-4, ja seuraavanakin vuonna Hollannissa katastrofi oli lähellä.
Avausottelussaan Italia kaatoi Viron niukasti 2-0, mutta shokkihoitoa tuli turnauksen kolmannessa ottelussa Hollantia vastaan. Italia voitti laukaukset maalia kohti peräti 40-19, mutta silti Azzurrit joutuivat tyytymään 1-1-tasapeliin. Päätösottelussa Ranskaa vastaan Italian oli pakko voittaa varsinaisella peliajalla ja Italia taisteli niukan 2-1-voiton.
Muzzatti pelasi joukkueen viidestä ottelusta neljä huimalla torjuntaprosentilla 96,34, ja hän päästi taakseen vain kolme maalia.
— B-sarja oli hyvin haasteellinen koska yhteenkään virheeseen ei ollut varaa. Tuolloin kaikki ottelut piti voittaa päästäkseen A-sarjaan, ja kaikki muut joukkueet halusivat viedä sen meiltä. Olin todella tyytyväinen kun voitimme Ranskan Eindhovenissa.
Vuonna 2006 ohjelmassa oli Muzzattille ja kaikille muille Italian pelaajille ikimuistoiset kotitalviolympialaiset Torinossa.
— Olympialaiset oli mahtava kokemus. Kakkosmaalivahti Günther Hell oli todella hyvä, ja hän pelasi itse asiassa vahvasti Suomea vastaan.
Avausottelussaan Italia kohtasi Kanadan. Muzzattin entisen kotimaan, jonka maajoukkueessa hän oli 13 vuotta aikaisemmin pelannut mm. Deutschland Cupissa ja Izvestija-turnauksessa.
— Oli hyvin tunteikasta kävellä tunnelista jäälle minun johtaessa omaa joukkuettani Brodeurin johtaessa Kanadaa olympialaisten avausottelussamme. Kaikki odottivat, että meidän murskataan, mutta sen sijaan esitimme hyvin rohkeita otteita ja teimme Italian ylpeäksi meistä, Muzzatti kertaa 2-7 -tappioon päättynyttä ottelua.
Vanhan liiton menoa
Vaikka suomalaisten suurin huomio olympialaisissa kiinnittyi luonnollisesti Suomen otteisiin, monet varmasti muistavat Muzzattin nykypäivälle epätyypillisen värisistä varusteista.
Jo vuonna 1999, kun Muzzatti piipahti Toronto Maple Leafsin testileirillä, hänellä oli varusteinaan ruskeat Brian's -merkkiset patjat, kilpi ja räpylä. Samalla mallilla ja värityksellä mies pelasi myös maajoukkueessa.
— Kyseessä eivät olleet samat varusteet, ne olivat vain samanväriset. Ajattelin, että mustavalkoiset vapaan agentin patjat olivat tylsät, joten päädyin klassikkoväritykseen. Minusta ne osoittivat enemmän luonnetta, hän perustelee.
Varusteiden ulkonäöstä ja väreistä tulee melko vahvasti 1980-luvun maalivahdit mieleen, mutta Muzzattin tyyliin vanhan liiton meininki sopi kuin nenä päähän.
— Pelasin seisovalla tyylillä sekoittaen siihen myös perhostyyliä. En ole koskaan käyttänyt uusia perhostyylin patjoja.
Vahvuuksikseen maalivahtina hän mainitsee kilpailullisuuden ja johtajuuden, mutta nykypäivän maalivahdeille melko anteeksiantamaton heikkouskin häneltä löytyy.
— Notkeuteni oli ja on edelleen kauhean huono, Muzzatti nauraa.
Talviolympialaisten jälkeen Muzzatti pelasi Italian maajoukkueessa vielä samana keväänä Latvian MM-kisoissa ja vuotta myöhemmin Venäjän MM-kisoissa 2007. Moskovan turnaukseen Muzzatti saapui urakoimaan vain yhden ottelun Venäjää vastaan, jonka Italia hävisi maalivahtinsa upean taistelun jälkeen vain 0-3.
Tuon ottelun jälkeen Muzzatti lopetti pelaajauransa ja siirtyi viimeisimmän seurajoukkueensa, Flint Generalsin, valmentajaksi UHL-liigaan Pohjois-Amerikkaan.
Vahvoilla luonteilla maajoukkueen suunta ylös
Italian maajoukkue pysyi MM-tasolla vielä 2008 MM-kisoihin saakka, jonka jälkeen Italia on aloittanut jokavuotisen hissiliikkeen MM-tason ja I-divisioonan välissä. Mitään poppakonsteja Muzzattilla ei ole tarjota paikan vakiinnuttamiseksi 16 parhaan joukossa.
— A-sarjassa pysyminen vaatii parempaa suunnittelua ja kehitystä. Se on aina haaste Italialle. Siellä on joukkueita, jotka näkevät paljon vaivaa omien paikallisten pelaajien kehittämiseksi, mutta Italiassa suurin osa hyvistä urheilijoista pelaa jalkapalloa, joten tehtävä on vaikea. Se vaatii myös paljon rahaa, jota on Italiassa tällä hetkellä vaikea saada, Muzzatti harmittelee.
Maalivahtirintamalla hän uskoo nykyisen kärkikolmikon kannattelevan Italiaa pitkään.
- Andreas Bernard, Adam Dennis ja Daniel Bellissimo ovat tällä hetkellä Italian maalivahtipelin selkärangat, ja sitä heidän pitäisi olla myös tulevaisuudessa.
Italian maajoukkue on aikojen saatossa tullut tutuksi pohjoisamerikkalaisten pelaajien tyyssijana ja se on herättänyt paljon keskustelua puolesta ja vastaan. Esimerkiksi Torinon olympiakisoissa Italian kokoonpanossa oli kaksoiskansalaisia peräti yksitoista.
Onko oikein ottaa maajoukkueeseen sellaisia pelaajia, jotka eivät ole kyseisessä maassa syntyneet ja kasvaneet? Muzzatti puolustaa vahvasti heidän esiintymistä maajoukkueessa ja jopa arvostelee niitä, jotka ovat kaksoiskansalaisia vastaan.
— Vanhempani syntyivät Italissa, kuten italialaisten joukkuetovereideni vanhemmat, mutta heidän täytyi lähteä työn perässä muualle. Tekeekö se minusta vähemmän italialaisen? Olen kuitenkin samaa mieltä siitä, että maiden täytyisi suojella omien pelaajiensa kehitystä.
— Pohjoisamerikkalais-italialaiset ovat olleet tärkeä osa Italian jääkiekkoilua. Myös parhaat italialaiset pelaajat ovat itse asiassa pelanneet Pohjois-Amerikassa ja saaneet siellä arvokasta kokemusta, perustelee Muzzatti ja jatkaa:
— Ne paikalliset italialaiset, joita vastaan pelasin, olivat upeita sotureita ja tunsivat ylpeyttä saatuaan paikan maajoukkueessa. Yleensä heikompitasoiset pelaajat valittivat pohjoisamerikan-italialaisista, koska he halusivat itse helpomman reitin maajoukkueeseen. He olivat mielestäni heikkoja luonteita.
Kaikki palaa lopulta yhteisöllisyyteen.
— Menestyimme, koska me taistelimme yhdessä italialaisina, emme erikseen pohjoisamerikan-italialaisina ja syntyperäisinä italialaisina, Muzzatti kiteyttää.
Taistelu- ja voitontahto teki Muzzattista yhden Italian jääkiekkohistorian parhaista ja mieleenpainuvimmista maalivahdeista.