26-vuotias jokeripuolustaja Ville Lajunen kellottaa isoja minuutteja, mutta pistesarakkeeseen kertyy vain syöttöpisteitä. Edellinen ja kauden ainoa maali syntyi yli kaksi kuukautta sitten. Viikon takaisessa SKA-ottelussa Lajusella oli useampikin avoin maalipaikka ylivoimalla.
Miehen itsensä mukaan laukaisuharjoitukset on tehty, joten pitäisikö seuraava visiitti tehdä optikolle, että osuisi kiekkoon?
− Ensin pitäisi varmaan avata silmät, että näkee mistä se kiekko tulee. Edellisestä osumasta on melko pitkä aika. Olisihan sitä voinut toisenkin maalin tehdä, Lajunen naureskelee.
SHL-seura Färjestadissa pari viime kautta kiekkoillut 26-vuotias Lajunen pitää ruotsalaista kiekkoa kotoista Liigaa parempitasoisena.
− Ruotsissa peli on organisoidumpaa kuin Suomessa. Tuntuu, että he ymmärtävät peliä paremmin. Ruotsissa taito saa enemmän tilaa, eikä peli ole niin fyysistä. Mutta todella kovaa siellä luistellaan. Jos Ruotsissa on joukkueessa kolme tai neljä huippyksilöä, niin KHL:ssä niitä onkin sitten tuplamäärä, Lajunen kuvailee.
![](/sites/default/files/media/ll32.png)
KHL vaatii huolellisuutta
Suomalaisessa harjoittelussa on vielä tehostamisen varaa suhteessa KHL-tasoon.
− Liigassa sanotaan tyyliin, että luistele tätä kaistaa ylös-alas. Joskus treeneissä saattoi tulla sellaista, että kaikki meni päin h***ettiä, eikä yksikään syöttö mennyt lapaan. KHL:ssä ei tällaista tapahdu. Kun tehdään jotain, niin se tehdään todella huolellisesti. Vapaa-ajalla ollaan sitten kuin "Ellun kanat".
− Pitää pelata myös fiksusti. Jos kiekko jää jalkoihin tai jotain vastaavaa, niin peli kääntyy siitä todella nopeasti. KHL:n kaltaisessa "ammattilais-ammattilaissarjassa" virheistä rokotetaan heti.
Mutta ehtii ammattimies maisemiakin katselemaan. Tuoreelta kahden ottelun vierasmatkalta jäivät mieleen erityisesti kroatialaiset fanit ja joulupukki.
− Aina välillä sitä ehtii katsoa ympärilleen, kun on taukoja ja muuta. Oli siistiä katsella sitä joulupukin meininkiä katsomossa. Vaikka olut virtasi, niin tuntui ettei siellä oltu mitenkään rähinämielellä vaan hyvällä fiiliksellä. Hieno kokemus.
− Venäläiset ovat myös fanaattisia, mutta eri tavalla. He eivät laula koko ottelua kuten nämä futistaustaiset fanit tekivät, vaan aloittavat sen huudon oman jengin saadessa kiekon, Lajunen vertailee.
![](/sites/default/files/media/ll32.png)
Kukkonen ja Matikainen kasvattivat
Lajusen edellinen KHL-visiitti on muutaman vuoden takaa, kun puolen kauden vierailu Metallurg Magnitogorskissa katkesi olkapäävammaan.
− Olin vasta 23-vuotias, joten näin jälkikäteen ajatellen se saattoi tulla vähän turhan aikaisin. SM-liigassa olivat menneet pelit hyvin ja tuli mahdollisuus lähteä, niin tottakai se piti käyttää. Siellä oli onneksi muitakin suomalaisia. Erityisesti Kukkosen Lasse on huikea jätkä. Hän otti hienosti siipiensä suojiin, Lajunen kiittelee.
− Loukkaannuin jo kymmenen pelin jälkeen. Suomessa olin tottunut, että on fysiot ja lääkärit lähellä, jotka auttavat. Siellä joutui enemmän itse tekemään ja huolehtimaan. Kasvattava ja itsenäistävä kokemus, Lajunen summaa.
Lajunen polkaisi uransa käyntiin Espoo Bluesissa, jossa tahtipuikkoa heilutteli Petri Matikainen.
− "Petu" antoi eväitä henkiselle puolelle, joita alkaa vasta nyt tajuamaan. Silloin nuorempana sitä ajatteli vaan, että eihän tässä mitään tuollaisia tarvitse miettiä. Tekemisen huolellisuudella on suuri merkitys. Arvostan häntä suuresti, Lajunen muistelee.
− Myös Erkan kanssa voi keskustella ja hän haluaakin, että hänelle kertoo mielipiteensä.
![](/sites/default/files/media/ll32.png)
Lunki-Lajunen
Rennolta ammattimieheltä vaikuttavan Lajusen valmistautuminen kuvastaa miehen persoonaa. Matkustamisen ja pelaamisen rasitus tasapainottuvat helposti.
− Ainakin mulle on tärkeää, että pääsen vapaapäivinä kokonaan irti jääkiekosta. Jos koko ajan olisi hullu moodi päällä, niin sitä varmasti katkeaisi jossain vaiheessa.
− Jokereissa on hyvä olla, kun saa asua kotikulmilla, jossa on paljon kavereita. Ei se irtautuminen aina vaadi sen kummempia. Välillä tekee hyvää pötkötellä vaan sohvalla ja jauhaa skeidaa kavereiden kanssa. Ennen matsia päikkärit ja sitten hyvän alkuverryttelyn kautta ajatukset peliin. Siitä se lähtee. Kun kroppa on valmis, pääkin on valmis, Lajunen toteaa.