Kahdeksan joukkuetta suuntaa maaliskuussa kurssinsa kohti Kanadan Kamloopsia, jossa järjestetään naisten jääkiekon MM-kisat keväällä 2016. Pieni mutta intohimoinen kiekkokaupunki kuuluu myös HIFK-pelaaja Juuso Puustisen historiaan.
− Kamloops sijaitsee parin kukkulan välissä, vuorien syleilyssä. Kaupunki on kahden yhdistyvän joen varrella ikään kuin vuonossa, kuvaili Puustinen romantisoiden kanadalaiskaupunkia.
Puustisen kokemukset noin 90 000 asukkaan kaupungista sijoittuvat hyökkääjän juniorivuosiin. Kanadassa järjestetyt U17-kisat poikivat kiekkoilijalle jo sopimusta OHL:ään, mutta suunnitelmat muuttuivat, kun Puustinen varattiin Calgaryyn. Lopulta pelaajan tie vei kausiksi 2006−2008 toiseen Kanadan kolmesta junioriliigasta, WHL:n puolelle Kamloops Blazersin riveihin.
− Olen aina ihannoinut Kanadaa kiekkohommissa, ja ajattelin, että olisi siistiä pelata siellä. Lähdin siis todella hyvillä mielin matkaan. Muutos oli toki kova pala aluksi, mutta šokista onneksi selvisi.
Myytti ylimukavista kanadalaisista pitää Puustisen mukaan paikkansa, ja hyökkääjä kehuu kanadalaisten ja amerikkalaisten osaavan ottaa ihmisen vastaan. Puustinen toteaakin, ettei hänen kohdalleen osunut yhtään ikävää ihmistä.
− Joukkueen silloisena toimitusjohtajana ja päävalmentajana toiminut henkilö oli jo lentokentällä odottamassa, ja perhe, jonka luona asustin sen kahden vuoden ajan, tuli hallille vastaan.
− Perhe otti minut myös todella hyvin luokseen. Silloin 6- ja 9-vuotiaat perheen pojat pitivät minua kuin veljenään, Puustinen muistelee lämmöllä.
Muutto vieraaseen maahan ja englanninkieliseen ympäristöön eivät kuitenkaan tuoneet tuolloin 18-vuotiaalle Puustiselle ongelmia, sillä hyökkääjä aloitti 5-vuotiaana englanninkielisen leikkikoulun. Sopeutumisvaikeudet liittyivätkin lähinnä alkuajan yksinäisyyteen. Kului muutama viikko ennen kuin perhe hankki internetin, ja sitä ennen yhteydenpito Suomeen oli melko vaikeaa.
− Eihän minulla ollut aluksi rahaakaan. Minulla oli parinkympin puhelinkortti ja kahden viikon välein sain 90 dollaria palkkaa, Puustinen naurahti.
Muutosvaiheessa oleva Blazers antoi vastuuta
Puustinen kertoo Kamloopsin olevan kiekkokaupunki henkeen ja vereen. Vaikka kyseessä oli junioriliigan joukkue, täyttyi Blazersin kotihallina ja myös naisten MM-kisojen päähallina toimiva Sandman Centre aina ääriään myöten. Jäähallin kirkkaissa valoissa 5000 katsojan edessä oli Puustisen mukaan mahtavaa pelata.
− Ero Suomen A-junioripeleihin oli kyllä valtava. Paikallisvastuksen, Vancouverin, luonakin oli yli 14000 katsojaa, ja kannattajat olivat erittäin intohimoisia jääkiekon suhteen.
Ensimmäinen kausi Kanadassa käynnistyi hyvin, ja Puustiselle kertyi pisteitä tasaiseen tahtiin. Hyökkääjä sai paljon vastuuta ja pelasikin joukkueen kärkiketjuissa sekä ylivoimalla. Kamloops Blazers oli kuitenkin keskellä muutosvaihetta, ja sen karumman puolen myös Puustinen sai todistaa kesken toisen kautensa, kun hyökkääjä palasi U20-kisoista takaisin Kanadaan. Joukkueen omistajat olivat vaihtuneet ja aiempi valmennus alkoi saada potkuja yksitellen.
− Omistajat alkoivat ajaa omia pelaajiaan sisään, ja kun palasin kisoista, kysyin, että missä mun äijät on. Kaikki joukkueen vanhimmat pelaajat olivat poissa ja sain sitten tietää, että he olivat hakeneet vaihtoa. Se oli pieni järkytys.
Vaikka loppukauden ottelut eivät kulkeneet yhtä loistokkaasti kuin aiemmin kaudella, piti kiekkoilija reissuaan erittäin opettavaisena. HIFK-pelaajan mukaan Kanadassa onkin maailman kovimmat junioriliigat. Kovatasoisuutta puoltaa myös se, että WHL:n kautta pelaajat voivat nousta suoraan NHL:ään. Juniorikaudet Kanadassa olivat Puustisen mukaan tämän ensikosketus ammattilaisuuteen.
Sarjan korkea taso näkyi myös treenaamisessa. Kauden alussa joukkue harjoitteli yhdessä ensin pari tuntia jäällä ja veti sen päälle oheistreenin. Kauden aikana taas oheisia ei ehtinyt olla yhtä paljon, sillä otteluita Blazersin kauteen mahtui 72. Viikossa pelejä kertyi kolmesta neljään, kun taas Suomessa Puustinen oli lähinnä tottunut C- ja B-junioreissa treenaamaan viikolla ja pelaamaan viikonloppuisin. Erot Suomeen näkyivät myös kaupunkien pitkissä välimatkoissa.
− Sitä joku aamu heräsi kello seitsemän aamulla ja sai kuulla, että kymmenen tunnin bussimatkasta oli vielä neljä jäljellä, hyökkääjä totesi.
Vapaa-aikaa ei siis pelaajalle ehtinyt liiemmin kertyä Kanadassa. Harjoitusten jälkeen Puustinen kulutti loppupäivän palautellen ja lepäillen, ja kun pelikavereita nähtiin, vietettiin aikaa heidän luonaan. Samanlaista saunakulttuuria ei Kanadassa ollut kuin Suomessa, mutta "paljuilu" kyllä maistui.
− Joukkueen 16-17-vuotiaat kaverit olivat vielä koulussa silloin, ja sitä kautta tutustuttiin paikallisiin daameihin. Porukalla sitten hengattiin milloin kenenkin luona. Kotiintuloaika oli kuitenkin kello 10 illalla, Puustinen hymähti.
Kapinallisesta kypsäksi kiekkoilijaksi
Puustisen sisäinen matkaopas pääsi valloilleen, kun mieheltä kysyttiin kaupungin eri kulmista. Kuopiosta kotoisin oleva hyökkääjä vertasikin kaupunkia kotipaikkakuntaansa, missä asutus on keskittynyt tiiviisti keskustaan. Kamloopsissa ei kerrostaloja suuremmin näy, vaan se muodostuu keskustan lisäksi pienistä lähiöistä. Itse keskusta pitää sisällään ravintoloita sekä hotelleja ja jopa intiaanien reservaatin. Luonnosta Puustisella oli tarjota erityinen huomio.
− Kaikki puut olivat Kamloopsissa ruskeita, kuolleita. Siellä oli joku hyönteinen, kuoriainen, mikä niitä söi.
Maantieteellisesti Kamloops sijaitsee Rannikkovuorten ja Kalliovuorten välisellä alueella, jonka ilmasto on huomattavasti erilaisempi kuin muualla Kanadassa. Vuodenaikojen vaihtelu näkyikin Kamloopsissa, ja Puustinen totesi, että lumen tullessa sade ei ollut loppua. Kestoltaan talvi on kuitenkin Suomen pitkää ja kylmää vuodenaikaa huomattavasti lyhempi – erityisiä toppavarusteita Kanadassa ei siis tarvita. Ilman autoa paikasta toiseen kulkeminen oli työlästä, mutta kun hyökkääjä neljän seinän sisältä poistui, oli osoite melko selvä.
− Siellä oli iso ostari mäen päällä, minne menin sitten tuhlaamaan ansaitsemani 90 dollaria.
Kahden kauden mittainen visiitti Kanadan länsirannikolle antoi perspektiiviä Puustisen elämään. Kokemus kasvatti hyökkääjää niin pelaajana kuin ihmisenä, ja Puustinen kokeekin muuttuneensa hienoisesta kapinallisesta kypsemmäksi kiekkoilijaksi.
− Kaverit totesivat, että ihan eri äijä palasi takaisin Suomeen, Puustinen naurahti.
Nykyään hyökkääjä voikin siis katsella taakseen hymyillen, sillä kaikki Kanadassa koettu on auttanut arvostamaan nykyajan huomattavasti helpompia olosuhteita. Voikin siis olettaa, että pieni kaupunki vuorien syleilyssä jättää jäljen myös naiskiekkoilijoihin.
