Naisleijonat voitti olympiapronssia, kun se päihitti tiukaksi muodostuneessa pronssiottelussa Venäjän olympiaurheilijat lukemin 3-2. Summerin soidessa Suomen naisten kahdeksan vuoden odotus purkautui ja joukkue ryntäsi jäälle villien riemunhuutojen saattelemana.
Pelin jälkeen mediapisteellä nähtiinkin joukko iloisia, joskin hieman hämmentyneitä naispelaajia.
"Ei tätä vielä oikein tajua."
- Ei tätä vielä oikein tajua. Totta kai tuntuu ihan älyttömän hienolta. Kun summeri soi, ei sitä oikein uskonut siinä kohtaa, mutta ehkä se jossain vaiheessa valkenee oikein toden teolla, tiivisti Naisleijonien ykkösketjun laitahyökkkääjä Susanna Tapani.
Pronssiottelusta tuli huomattavasti joukkueiden alkulohkokamppailua tiukempi näytös. Alkulohkossa Naisleijonat oli Venäjän OU:ta parempi peräti 5-1-lukemin. Kun panokset nousivat, tuli pelistä myös tarkempaa puolin ja toisin.
Tapanin mukaan alkulohkon peli oli joukkueessa jo unohdettu ennen mitalitaistoa.
- Emme itse ajatelleet, että alkulohkopelin takia Venäjä OU kaatuu helposti. Tiesimme, että se on yksi peli ja venäläiset voivat ihan yhtä hyvin voittaa. Tiukka peli ja taistelimme lopun hienosti.
Tapani viiletti läpi turnauksen Riika Välilän ja Michelle Karvisen muodostamassa Naisleijonien ykkösketjussa, joka pelasi myös valtaosan joukkueen ylivoimista. Ketju onnistui maalinteossa myös pronssiottelussa, kun Tapani iski Karvisen syötön maaliin toisen erän alussa.
Laitahyökkääjä Tapanin tehot turnauksessa olivat lopulta kuuten otteluun 2+3.
- Tykkäsin pelata tuon kentällisen kanssa. Nautin joka ainoasta pelistä minkä sain pelata Misun (Karvinen) ja Riikan kanssa ja mielestäni me saimme ihan hyvin tehojakin aikaan. Oli vaikeampia pelejä välillä, mutta kaiken kaikkiaan hyvä näin, hän summasi ketjunsa turnauksen.
Uhraukset toivat ensimmäisen olympiamitalin
24-vuotiaalle Tapanille Pyeonchangin pronssimitali on uran ensimmäinen olympiamitali. Hän oli mukana Naisleijonien kokoonpanossa jo neljä vuotta sitten, mutta silloin Suomen turnaus päättyi valtavaan puolivälieräpettymykseen
- Ei tarvitse ainakaan muistella Sotšia tämän jälkeen. Sen takia tämä tuntuu ehkä vielä hienommalta, kun tuli niin iso pettymys silloin. Tällä hetkellä tuntuu, että kaikki ne uhraukset, mitä jokainen meistä on tehnyt, ovat sen arvoisia. Emme me olisi tässä, jos ei olisi niitä uhrauksia tehty, Tapani kertoo liikuttuneena.
Tapani on hyvä esimerkki siitä mitä naispelaaja voi joutua tekemään menestyksensä eteen. Tapani muun muassa palasi vanhempiensa luokse pystyäkseen keskittymään olympiavuotena jääkiekkoon.
Tuloja hänellä ei ollut lainkaan, sillä vaikka hän ei ollut töissä, evättiin häneltä myös työttömyyskorvaus. Kuulemma korvausta ei voitu myöntää, kun Tapani pelasi sekä jääkiekkoa että ringetteä huipputasolla.
- Tämä vuosi oli tavallaan myös helppo. Siitä täytyy kiittää perhettäni. He ovat auttaneet todella paljon, että olen voinut keskittyä vain urheiluun, eikä elämä ole ollut selllaista minuuttiaikataulua. Nyt on esimerkiksi pystynyt lepäämään aamu- ja iltatreenien välissä.
Tapani sai kaappinsa nyt siis jääkiekon olympiamitalin. Hän kuitenkin muistutti, ettei mitali automaattisesti ole uran suurin saavutus, vaikka se jääkiekon puolelta sitä olisikin. Tapani on nimittäin myös kolminkertainen ringeten MM-kultamitalisti.
Olympiaturnauksen alla Tapani väläytti mahdollisena, että tämä olisi jopa hänen viimeinen kautensa huipputason jääkiekkoilijana. Pronssipelin jälkeen Tapani kertoi hänen uransa jatkuvan ainakin vielä toistaiseksi.
- Olympialaiset olivat itselleni pidempiaikainen tavoite. Ensi vuoden kotikisoissa pelaan myös, jos vain saan olla joukkueessa mukana. Katsotaan jatkoa sitten tämän turnauksen jälkeen, että miten olosuhteet ja muut asiat menevät tässä jääkiekon ympärillä.
