Pelicansin pääkäskijä Petri Matikaisen kasvoilta paistoi taiston tauottua ymmärrettävästi pieni pettymys, vaikka hänen joukkueensa suorittikin kauden aikana nousujohteisesti.
− Tätä ollaan pyritty tekemään, koko vuosi ollaan harjoiteltu näitä tilanteita varten, että keväällä ollaan kovia. Kaikki tekeminen kohdistui siihen, että keväällä ollaan sitkeitä. Välillä tuntui, ettei kukaan muu uskonut meihin kuin me itse, Matikainen pyöritteli.
Lahtelaisvalmentajan sanat pitivät paikkansa varsin hyvin sillä, Pelicans horjutti HIFKiä myös maanantaina vähintäänkin hyvin aktiivisen hyökkäämisen sekä tiiviin alakertansa ansiosta. Joukkueen viimeinen lukko oli toisena pääsiäispäivänäkin maalivahti Niko Hovinen.
− Hovinen oli mies paikallaan, torjui kaikin keinoin. Ilman häntä tämä olisi mennyt aikaisemmin [poikki], HIFK-käskijä Antti Törmänen avasi, ja jatkoi.
− Kyllä minulla oli luotto omaan joukkueeseen, luotiin riittävä määrä paikkoja. Hovisella oli elämänsä kevät menossa.
Hovisen kuparisen rikkoi hieman ennen päätöserän puoltaväliä helpohkon rannelaukauksen turvin Tommi Taimi. Lahtelaisyleisön puolestaan hiljensi ainoastaan 12 sekuntia ennen kolmannen erän summeria muuten tuhlaajapoikana kunnostaunut Jasse Ikonen. Muun muassa rankkarin tuhlannut laituri nousi siis joukkueensa sankariksi.
− Pelaajat lähinnä itse päättivät, en mennyt häiritsemään sinne. Heillä oli joku oma suunnitelma, minä jotain vähän höngin sinne väliin, mutta tuskin he minua kuuntelivat, vaatimaton Törmänen valaisi ratkaisuhetkeä.
− Negatiivista juttua tuli tuossa talven mittaan joka tuutista ulos. Me jatkoimme töitä, kyllä tästä pienestä saavutuksesta täytyy olla ylpeä. Identiteetti on palautumassa Lahteen, Matikainen pohti.
− Tänään harmittava viimeisen puolen minuutin maali, olisi ollut hienoa mennä jatkoerään ja katsoa, miten siinä käy, lahtelaisvalmentaja summasi kauden viimeistä peliä.
Erittäin värikäs kiekkokausi 2015-2016 on nyt siis Lahdessa ohi HIFK:n jatkaessa pelejä välierissä JYPiä vastaan. Matikainen jakoi laajasti kiitosta kollegoilleen sesongin päätteeksi.
− Minä kiitän kaikkia, koko organisaatiota. On etuoikeus olla valmentaja tässä sarjassa ja yrittää opettaa noita jätkiä. Loistavat valmennuskaverit, aivan loistavaa yhteistyötä tehtiin koko vuoden. Se on harvinaista herkkua, sitä ei joka paikassa ole.
− Samoin koko huoltohenkilöstö, meidän fyysiset koutsit ja tietysti nuo jätkät. Ne joutuivat kovaan rumbaan ja selvisivät siitä. Se kehitys tulee olemaan todella kovaa, kun he ovat jaksaneet meitä. Viulu on vaiennut, nyt levätään hetki. Olen pirun ylpeä tuosta joukkueesta.
