Latvialaispuolustaja aloitti huiman putkensa helmikuun 21. päivä vuonna 2001. Sen jälkeen hän ei ole ollut poissa yhdestäkään NHL:n runkosarjaottelusta. Kerran tänä aikana mies on vaihtanut seuraa, Nashville muuttui Coloradoksi, mutta putki on säilynyt.
Nyt kasassa on 486 ottelua ja torstain ja perjantain välisenä yönä Skrastins siirtyy yksin ennätyksen haltijaksi. Tällä hetkellä hän on vielä tasoissa legendaarisen auto-onnettomuudessa menehtyneen Maple Leafs-puolustaja Tim Hortonin kanssa.
Vielä uskomattomammaksi putken tekee se, että tänä aikana Skrastins on pelannut 21 NHL:n pudotuspeliottelua, neljät MM-kisat ja kahdet olympiakisat. Kotimaan edustaminen on kunnia, vaikka vähän paikkoja särkisi.
– Joka vuosi tunnen itseni väsyneeksi, mutta kun MM-kisat lähestyvät, on vaikea sanoa ei. Latviassa jääkiekko on ykköslaji ja meillä ei ole paljoa NHL-tähtiä, jotka voisivat meitä auttaa, Skrastins toteaa NHL:n mediaosaston järjestämässä konferenssipuhelinhaastattelussa.
Nyt Skrastins tekee jääkiekkohistoriaa. Ennätyksen edellinen omistaja, Tim Horton, ei ole ihan mikä tahansa puolustaja. Auto-onnettomuudessa kesken uransa kuollut Horton ehti voittaa neljä Stanley Cupia ja The Hockey News rankkasi hänet vuonna 1998 historian 48. parhaimmaksi pelaajaksi. Kuollessaan Horton oli 44-vuotias, ja pelasi edelleen NHL:ssä.
– Olen kuullut hänestä paljon, ja olen luvannut, että huomisen jälkeen etsin hänestä paljon lisää tietoa, lupaa Skrastins.
Tim Horton on tänä päivänäkin osa kanadalaista elämää. Ei pelkästään jääkiekkoilijana, vaan kahvilanpitäjänä. Ennen kuolemaansa hän ehti perustaa Tim Horton’s-nimeä kantavan donitsikahvilaketjun, joka on nykyään Kanadan suurimpia.
– USA:ssa käyn Starbucksissa, mutta Kanadassa haluan aina Tim Horton’siin. Juon paljon kahvia.
Edellisen kerran Skrastinsilla jäi ottelu väliin helmikuussa 2001. Tuolloin hän jätti väliin yhden ottelun olkapäävamman vuoksi pelatessaan Nashvillessä. Vastustajana oli St. Louis Blues ja latvialainen muistaa edelleen sen ottelun.
– Ajattelin sitä ottelua juuri. Minulla on korkea kipukynnys, mutta se vamma oli liikaa. Kävin aamujäillä, mutta se tuntui liian kipeältä, mies muistelee.
Pelaaminen loukkaantuneena
Puolustajan pitkän putken arvoa nostaa entuudestaan se, että Skrastins tunnetaan puolustajana, joka peittää paljon laukauksia. Eli mies pistää kroppansa usein kiekon eteen.
– En yritä blokata jokaista vetoa, mutta jos näen, että se on mahdollista, teen sen. Minulla on hyvät suojat, jokainen laukaus ei satu.
Skrastins on neuvostoliittolaisen kiekkokulttuurin kasvatti. Siellä korostettiin työntekoa ja kovaa harjoittelua. Ennen Pohjois-Amerikkaan siirtymistään Skrastins ehti pelata myös kolme kautta SM-liigassa, TPS:ssä. Eli kun hän ylitti Atlantin, hän oli jo kokenut kiekkoilija.
Hän väittää, että hän ei kiekkokausien ulkopuolella tee mitään erikoista. Pyöräilee, käy salilla ja lenkkeilee. Kovasta työmäärästään hän kiittää ennen kaikkea perhettään, ei Neuvostoliiton järjestelmää.
– Äitini teki kahta työtä, olen oppinut häneltä ja isältäni kulttuurin kovaan työntekoon. Jos haluat saavuttaa jotain elämässäsi, sen eteen pitää tehdä töitä.
– En muista junioriajoiltanikaan yhtään isoa loukkaantumista. Ja Turun vuosinakaan en ollut loukkaantuneena paljoa, Skrastins muistelee.
Jokainen ymmärtää, että kun pelaa 468 ottelua putkeen, ihan kaikissa ei olla täysin terveenä. Välillä joutuu pelaamaan loukkaantuneenakin. Ainoa kerta, kun Skrastins on joutunut pidemmän aikaa pelaamaan loukkaantuneena, oli kaudella ennen työsulkua, 2003-2004. Hän pelasi tuolloin ensimmäistä kauttaan Coloradossa.
– Se oli kauden loppu, kymmenen tai viisitoista peliä ennen kauden päättymistä. Minulla oli ranne murtunut, mutta lääkärit ja huoltajat tekivät hienoa työtä. He tekivät hienon rannetuen ja pystyin pelaamaan ensin yhden ottelun, ja sitten toisen ja niin edelleen, vaikka siihen sattui.
– Jääkiekko on työtäni. Se on se mitä haluan tehdä ja mistä nautin. Tuolloin harjoituksissa en pystynyt tekemään juuri mitään, mutta pystyin kuitenkin tekemään ne asiat, mitä tarvitsin, jotta pystyin pelaamaan. En aio riskeerata terveyttäni, jos kyseessä on joku vakava loukkaantuminen, mutta teen kaikkeni auttaakseni joukkuettani. Kipu on osa jääkiekkoa, ”Scratch” toteaa.
Pohjoisamerikkalaisessa kiekkoilussa termi scratch tarkoittaa kokoonpanon ulkopuolelle jäämistä, yleensä muusta syystä kuin loukkaantumisen vuoksi. Tämä lempinimi ei siis ainakaan ole osuva.
Taistelu pudotuspelipaikasta jatkuu
Colorado Avalanche on viimeisen kymmenen vuoden ajan ollut yksi koko NHL:n suurista joukkueista. Se on kahdesti voittanut Stanley Cupin ja jokainen kotiottelu on aina loppuunmyyty.
Kuluva kausi on ollut denveriläisille vaikea. Kausi on jo ylittänyt puolivälin ja joukkue ei ole kiinni pudotuspelipaikassa. Matkaa kahdeksan parhaan joukkoon on kuusi pistettä. Näyttää siltä, että ensimmäistä kertaa Coloradoon siirtymisensä jälkeen joukkue saattaa jäädä pudotuspelien ulkopuolelle.
– Olemme hävinneet muutaman tärkeän kamppailun ja sen vuoksi jokainen ottelu on pakkovoitto. Meidän täytyy vain uskoa itseemme ja tehdä lujasti töitä, Skrastins toteaa.
Se voittaminen on hyvä aloittaa vaikka seuraavasta ottelusta. Avalanche kohtaa torstain ja perjantain välisenä yönä Suomen aikaa Atlantan. Voitto tai ei, se ottelu jää ainakin yhden puolustajan mieleen ikuisesti.
– En ole maalintekijä enkä saa paljoa pisteitä. Se tulee olemaan ottelu, jonka muistan ikuisesti. Se merkitsee minulle todella paljon. Tämä kaikki on todella jännittävää, ihmiset ympärillä puhuvat siitä koko ajan. Olen aika ylpeä itsestäni, myöntää latvialainen.
Ja ihan syystä.
