Kevään 2023 Florida Panthers on ollut jääkiekkomaailmalle piristävä ja kiekkoromantiikkaa lämmittävä tarina. Ryysyistä rikkauksiin -tyyppinen sankaritarina hädin tuskin pudotuspeleihin venyneestä joukkueesta finalististiksi on monella tapaa parasta, mitä moni kiekonkuluttaja kaipaa.
Onkin ankeaa ilonpilaamista todeta, että Panthers voisi menestyksekkään pudotuspelikevään päätteeksi etsiä uuden päävalmentajan.
Paul Maurice on ollut finaaleissa joukkueensa heikoin lenkki. Tavallaan jo aiemminkin, mutta joukkue on taantunut ja sulanut sille tasolle, mitä se huonoimmillaan runkosarjassa oli, eikä Maurice onnistu auttamaan joukkuettaan yhtään.
On hämmentävää, että syntipukkeja on etsitty kaikilta muilta paikoilta. Tokihan joukkuepelissä menestykseen vaikuttavat toimijat aina aitiosta kentälle. On GM Bill Ziton vika, ettei joukkue hankkinut siirtotakarajalla odotettuja pelimerkkejä puolustukseen − erityisesti Marc Staalin vaihtoehdoksi. Loukkaantumiset ovat syöneet joukkueesta syvyyttä. Jotkin pelaajat alisuorittavat perustavaa laatua olevien puutteidensa takia.
panthersin taantuminen ei kulminoidu pelaajiin, vaan valmennuksen reagoimattomuuteen.
On kuitenkin päävalmentajasta kiinni, kuinka paljon joukkue on harjoitellut pelin rytmittämistä ja ylipäänsä kiekollista peliä. Radko Gudas ei saa rytmittäviä pakki-pakki-syöttöjä perille. Kahden metrin syöttö selän puolelle, voi hyvää päivää.
Finaalien aikana pelaajia on ryöpytetty valinnoistaan. Puolustajien virhesuma onkin melkoinen. Osa hyökkääjistä sijoittuu miten sattuu. Sergei Bobrovski on taantunut tavalliseksi kuolevaiseksi. Heidän vastuutaan tappioista on turha sivuuttaa, mutta virheellinen pelaaminen eri tilanteissa lähtee tässä laajuudessa aina päävalmentajasta.
Puolustajien eteenpäin puolustaminen on tuottanut jatkuvasti virheitä. Keskialueella joukkue on ollut haavoittuvainen, samoin omassa päässä. Kun kolme ensimmäistä kierrosta herkullisesti toiminut aggressiivinen hyökkäyspään 1−2−2 ei enää tuota tilanteita, on Panthers muuttunut aseettomaksi. Se ei osaa puolustaa, se ei osaa rytmittää.
Vaihtakaa Maurice.
Pohjoisamerikkalainen kiekkomedia ei luonnollisesti osaa asiaan sen kummemmin puuttua. Myös finaaleissa tarjonta rapakon takaa on ollut tavattoman heikkoa. Vaikka Suomessakin joku onneton on haukkunut finaaleissa Matthew Tkachukia, annetaan se anteeksi niin kauan kuin turhaan palvottu "amerikka" ei kykene kunnon pelianalyysiin.
Päävalmentajan heikkoudella on myös yksi erikoinen seuraamus. Älykkäät suomalaispelaajat alkavat kevään edetessä näyttää paremmalta peruspelilläkin. Kun täällä Meidän Pelin koulimilla pelaajilla pelin rakenteet tulevat selkärangasta silloinkin, kun päävalmentaja ei niitä osaa vaatia, erottuvat Aleksander Barkov ja Anton Lundell edukseen. Yhdessä Luostarisen kanssa kolmikko on osa-alue, joka Panthersissa on vähiten pielessä.
Päävalmentajan sopimus kestää nykyisellään kesään 2025 asti. On hyvin epätodennäköistä, että toiveeni toteutuu. Ehkä vasta sitten myös penkin taakse saadaan pelillistä puolta vahvistava annos "Vierumäkeä".
