Juhani Jasu, Daniel Mäkiaho, Roope Taponen, Jori Lehterä. Siinä viime viikolla kovia kokeneet HIFK-pelurit. Liigan teräsmiehiin lukeutunut Jasu on poissa lähes puoli vuotta ja Mäkiaho pitkälle toista kuukautta. Lauantain Pelicans -ottelussa sekä Taponen että Lehterä kokivat kovia ja joutuivat jättämään leikin kesken ennen päätössummeria.
Kauteen lähdettäessä joukkueen materiaali oli verrattain ohut ja mahdollisuuksien puhuttiin lepäävän sisäisessä kasvussa. Ideaalitilanteessa sisäistä kasvua olisi päässyt tapahtumaan asteittain kauden aikana, mutta helsinkiläisille tuttu loukkaantumiskierre alkoi jo kauden alkuhetkillä.
Erityisen kapeita olivat joukkueen maalivahti- ja sentteriosasto. Taposella lauantain kesken jäänyt ottelu saattoi olla yhtä lailla varotoimi, mutta jos maalivahtitandemin muodostaa ensi viikolla Rastislav Eliáš sekä pelituntumaansa loukkaantumisen jäljiltä Jokipoikiin hakemaan lainattu Eemil Vinni, pyydän vakuuttuneita nostamaan kädet reippaasti ylös. Hiljaista taitaa olla.
Entäpä se keskushyökkääjistö? HIFK lähti kauteen tilanteessa, jossa pääsarjatasolla paikkansa keskushyökkääjinä vakiinnuttaneita pelaajia oli kokonaiset kolme kappaletta. Lehterä, Jasu sekä Petr Kodýtek. Mikäli Lehterän vamma osoittautuu pahemmaksi, heistä on jäljellä yksi.
Lauantaina HIFK:n senttereinä pelasivat Lehterä, Kodýtek, Panu Mieho sekä nopeasti pieneen rooliin ajautunut Santeri Hartikainen. Jos yhtälöstä otetaan Lehterä pois, voidaanko puhua edes Liiga-tason keskustasta? Varsinkin kun Lehterän merkitys punapaidoille on ollut käsittämättömän suuri avauskierroksilla. Konkarisentteri on tehtaillut seitsemään otteluun 12 tehopistettä tehden nimenomaan ketjukavereistaan parempia pelaajia.
"Vaikka Taposen ja Lehterän kolhut osoittautuvaisivat lieviksi, on tuoreen urheilujohtaja Janne Pesosen siirrettävä katseet siirtomarkkinoille"
Toki HIFK:lla on myös laidalla pelaajia, jotka pystyvät tuuraamaan keskellä, mutta eivät sovellu välttämättä tulosyksiköiden peliin. Iiro Pakarinen pelaa valmentajan toiveesta mitä pelipaikkaa tahansa tai Micke-Max Åsten on viilettänyt myös keskellä, mutta puhutaan ainoastaan pelipaikan täyttämisestä, ei lisäarvosta.
Mikäli Lehterän kolhut ovat pahoja, joukkue menettää pelipaikan pelaajan lisäksi rajallista pelintekotaitoa. Pelkkään sisäiseen kasvuun luottaminen ei enää riitä.
Loukkaantumiset eivät ole Helsingissä uusi ongelma, mutta on jossain määrin ironista, että juuri niillä kahdella osa-alueella, jotka HIFK jätti tietoisesti kapeaksi jätetyt osa-alueet, ongelmat realisoituvat ensimmäisenä.
Vaikka Taposen ja Lehterän kolhut osoittautuvaisivat lieviksi, on tuoreen urheilujohtaja Janne Pesosen siirrettävä katseet siirtomarkkinoille, vaikka joukkue välttyisikin tässä kohtaa pahimmalta. Liikaa ei voi antaa tasoitusta leveällä ja laajalla materiaalilla operoiville kilpakumppaneille, vaikka tosipelejä pelataankin vasta keväällä.
Mikäli Lehterän tilanne osoittautuu pahaksi, kaivataan Pesoselta jo kaniineja hatusta joukkueen kilpailukyvyn takaamiseksi.
