Suomi isännöi alle 20-vuotiaiden maailmanmestaruuskilpailuja, ja kisojen alla odotukset ovat saaneet jo ennennäkemättömät mittasuhteet.

Media Suomessa hehkuttaa kisoja jääkiekkoa kotimaassa seuraavien vuoden kohokohtana – eikä syyttä, sillä sitä ne ovat suurimmalle osalle.

Mitä suuremmaksi suuren yleisön kiinnostus kasvaa, sitä suuremmaksi kasvavat nuorten leijonien menestyspaineet. Siitä esimakua on saatu jo kahteen tappioon päättyneen harjoitusottelun reaktioista .

On aivan sama, mitä joukkue itse on asettanut tavoitteeksi, kun suurelle yleisölle kelpaa vain mestaruus.

"Se ei ole mitään "nuori suomi -ideologiaa", jossa kaikilla on kivaa. Ei todellakaan. Parhaat pelaajat pelaavat ja voittavat"

Suomalaista jääkiekkoa ajatellen se on vain hyvä. Mitä kovemmassa painekattilassa nuoret leijonat operoivat, sitä varmemmin on mahdollisuus syntyä jotain suurta. Ei vain ja ainoastaan näitä MM-kisoja ajatellen, vaan katsoessa kauemmaksi tulevaisuuteen. Juuri tämän kaltaisissa tilanteissa luodaan voittamisen kulttuuria.

Mitä nuorempana oppii voittamaan, sitä varmemmin voittaa jatkossakin. Ei ole sattumaa, että vuonna 2014 nuoret leijonat mestaruuteen johdattanut Teuvo Teräväinen oli viime keväänä NHL:n finaalien paras pistemies, ja juuri niissä peleissä kuin kotonaan.

Voittajat nauttivat hetkistä, jolloin mitataan parhaan ja toiseksi parhaan ero. Teräväinen oli ja tulee olemaan niissä tilanteissa parhaimmillaan. Yksi suurimmista syistä on valtava onnistumisen kokemus nuorten maailmanmestaruuskisoista, jossa kaikkien yllätykseksi Suomi voitti kultaa.

Kanada on maailman paras jääkiekkomaa. Itse asiassa niin on ollut jo pitkään. Mitä enemmän tutustuu kanadalaiseen juniorikiekkoiluun ja siellä vallitsevaan mentaliteettiin, sitä enemmän ymmärtää, miksi voittaminen on heille niin luonnollista.

Kaikki tähtää voitamiseen siitä hetkestä, kun nuori pelaaja laittaa luistimet ensimmäisen kerran jalkaansa. Vain voittajat muistetaan, se on tiedostettu erityisen hyvin Kanadassa – jääkiekon osalta.

Jääkiekon kotimaassa kasvetaan paineeseen voittaa. Se, joka sen kestää ja siitä nauttii, sanelee, kuka suuresta massasta nousee esiin ja kuka ei.

On virheellistä kuvitella, että yksilön kehittyminen ja joukkueena voittaminen sulkevat pois toisensa. Päinvastoin, ne ruokkivat ja kasvattavat pelaajaa nauttimaan tilanteista, joissa joukkueena ja yksilönä voi voittaa. Voittamisen kulttuurin siemen on halu olla paras, niin pelaajana kuin joukkueena.

Se ei ole mitään "Nuori Suomi -ideologiaa", jossa kaikilla on kivaa. Ei todellakaan. Parhaat pelaajat pelaavat ja voittavat.

Maailmanmestaruus näistä kisoista, suomalaisesta näkökulmasta katsottuna kaikkien aikojen kisoista, toisi Suomelle juuri sitä voittamisen kulttuuria kansainvälisissä peleissä, mitä meillä ei tosi asiassa vielä ole.

Se veisi tästä joukkueesta monta pelaajaa maailman kovimpaan kiekkoliigaan, NHL:ään.

Ei ainostaan osallistumaan, vaan voittamaan.