Finaalissa kohtaavat enemmän tai vähemmän yllätysnimet. Syksyllä pidettiin Jokereita varmana finalistina, keväällä HPK:ta. Tappara tuli hiipimällä, siltä ei paljoa odotettu edes play-offien alkaessa. Kärpillä oli valtakunnan lupaavin lista hyviä maalintekijöitä, mutta harva ajatteli sen riittävän finaaliin saakka.
Narrit ja Naamarit
Jokerit kaatui lopulta siihen, ettei joukkueesta löytynyt, toisin kuin viime keväänä, riittävän hyviä maalintekijöitä. Kun joukkue keskittyy runkosarjassa lähinnä viisikkopuolustuksen hiomiseen, täytyy maalinteosta olla pleijareissa vastaamassa Pavel Rosan, Frank Banhamin tai Vladimir Machuldan tasoisia virtuooseja, ennen kuin tulosta voidaan odottaa. SM-liigan paras pelaaja Ville Peltonen ei lopulta voinut tehdä aivan kaikkea yksin. Jokerit on tällä kaudella ollut mielenkiintoinen matemaattinen yhtälö: Kari Lehtonen on ollut puoli joukkuetta ja Peltonen on niinikään vastannut 50%:a panoksesta. Suhteellisuusteoreetikoilla on miettimistä mihin sijoittaa loput ryhmästä niin että joukkueen yhteen laskettu panos pysyy sadassa prosentissa.
HPK:n naamaripaidoilla alkoi kevään mittaan olla mestarijoukkue kasassa. Rautaruukkikaupungin rosteri näytti päivän pidetessä messevältä paria poikkeusta lukuun ottamatta. Maalivahtiosastoa ei pidetty riittävänä finaalipaikkaan, eikä valmennus osoittanut kauden mittaan taktisen osaamisensa juuri parantuneen edelliskaudesta. Helppo välisarja ilveksineen ja pelikaaneineen tuuditti joukkueen liian helppoon elämään ja helppoihin pisteisiin. Tosipeleissä potku loppui kerta kaikkiaan kesken.
Mestariehdokkaat
Tappara tuli pikkuhiljaa. Sen verran olen pakotettu nostamaan omaa häntääni, että edellisessä play-off-kolumnissani kehuin joukkueen edellisiä kausia luovempaa, rennompaa ja päättäväisempää ilmiasua. Noihin kun yhdistää kolmansia peräkkäisiä finaaleja yhdessä pelaavan joukkueen ja valmennuksen, voidaan odottaa hyvää lopputulosta.
Kärpät on todellinen yllättäjä. Siitäkin huolimatta, että joukkueessa pelaavat liigan parhaat maalintekijät, en uskonut joukkueen yltävän loppupeleihin. Joukkue ja valmentaja Kari Heikkilä osoittivat henkisen suuruutensa nousemalla JYP:iä vastaan 3-1 tappioasemasta voittoon ja etenkin viemällä finaalipaikan Jokereiden nenän edestä. Jokereilla oli ehkä pelityyliin nähden puutteellisesti rakennettu joukkue, mutta suurin syy siihen miksei Ilmalassa pelata loppuotteluja on kuitenkin siinä, että Heikkilä joukkoineen opiskeli nopeasti Jokereiden pelitavan ja löysi sille vastalääkkeet. Huikea suoritus, johon tuskin kukaan muu olisi pystynyt.
On siis kevät
Alussa tuli mainittua kevään olevan myös 'kesälomailevan' IFK-fanin parasta aikaa. Että miksikö? No, näinhän se on viime vuosina ollut: Keväällä kun uutta joukkuetta ollaan kokoamassa, antaa nimilista odottaa suuria tulevalta kaudelta. Tilanne johon kauden mittaan ajaudutaan onkin sitten ollut 'hieman' ankeampi. Kauden huippuhetket ovat sijoittuneet edellisen kevääseen, kun tiedot huippunimien liittymisestä ryhmään ovat tihkuneet julki. Itse kausi on muistuttanut kärsimysnäytelmää
Tällä kertaa on hyvin helppoa luvata asioihin muutosta. IFK:n organisaatio on pitkän tauon jälkeen huomannut että huippujoukkue tarvitsee huippuvalmentajan. Hannu Aravirta on parhaan kolmen suomalaisen valmentajan joukossa eikä parempaa olisi tällä kertaa ollut tarjollakaan. Ensi vuonna IFK on mukana mitalitaistoissa ja yksi vakavasti otettava mestariehdokas. Aravirta on niitä harvoja valmentajia, joilta voidaan odottaa satavarmasti hyvää tulosta huippujoukkueen puikoissa. Useimmilla muilla meno tuppaa paineiden noustessa lipsumaan.
Kumpi vai Kampi voittaa?
Tulevaa suomenmestaria on hankala veikata, enkä toisaalta edes keksi kummempaa syytä miksi pitäisi. Kärpillä on paremmat snaipperit, Tappara on fyysisempi. Kummankaan maalivahtipelissä tai joukkueen yhtenäisyydessä ei ole huomauttamista. Tarttuuko pohjoinen hurmos kunnolla kärppäryhmään ja viekö se hurmoksen turvin voiton jäyhästä hämäläisyydestä? Siinäpä se.
että sikäli...
