Suomen piti onnistua mukauttamaan pelitapansa Slovenian vastaavaan. Se ei kuitenkaan käynyt päinsä, sillä sinivalkoisella rykelmällä ei ollut havaittavissa yhtenäistä kiekollisten ratkaisuiden jatkumoa.

Suomen Leijonat pelasi Sloveniaa vastaan niin huonosti kuin voittopelissä vain voi pelata. Mikko Rantasen johtomaali 2−1:een herätti hetkellisesti joukkueen eloon, mutta Slovenia tuli kuin tulikin päätöserässä tasoihin.

Leijonien peli oli koko ottelun ajan hidasta. Joukkue lähti omalta alueelta verkkaisesti etenemään, eikä keskialueen ylitys ollut joukkueelle helppoa. Slovenia onnistui tilkitsemään hyökkäysväylät tehokkaasti.

Ja Slovenia on joukkue, jonka ei todellakaan pitäisi onnistua tekemään Suomen kaltaiselle joukkueelle niin.

Suomea huonommin Pariisin-lohkossa ovat pelanneet vain umpisurkea Valko-Venäjä ja Slovenia, joka yrittää täydellä höyryllä illasta toiseen. Joka seitsemännen rekisteröityneen slovenialaisen jääkiekkoilijan ollessa maajoukkueessa parempaa tulosta ei ole soveliasta odottaa.

Suomella on jäljellä ottelut Norjaa, Sveitsiä ja Kanadaa vastaan. Viimeiseen alkusarjan otteluun vaahteralehtipaitoja vastaan voi suhtauta jo tässä vaiheessa jännityksellä. Toisaalta voi lohduttautua sillä, että Suomen ollessa jokaisessa pelissä vierasjoukkue, pelaa vastustaja aina punaisissa paidoissa.

Voi siis huoletta kuvitella kaikkien olevan Punakoneen kaltaisia hirmujoukkueita, joita piskuisen ja pelokkaan kissaeläinlauman ei kuulukaan voittaa.

Slovenia-ottelussa Suomi loi maalipaikkoja ja pääsi hyökkäysalueelle, mutta niin teki vastustajakin. Suomalaispelaajat olivat arkoja, ja kaksinkamppailuihin mentiin huuli pyöreänä.

Hyökkäyksiinlähdöt olivat hitaita. Niin hitaita, että naapurin herttainen mummokin tulisi sinisellä polkupyörällään ohi.

Leijonien on nopeutettava peliään nopeammin kuin Usain Bolt kiihdyttää vauhtiaan 30 ja 60 metrin välillä. Joukkueella on vielä vastassa kolme oikeaa jääkiekkojoukkuetta.

Nähdyllä pelillä Leijonien kesken oleva matka jääkin kesken.