Hoivatkaa, kohta poissa on veljet, muistakaa, heille kallis ol' maa.
Rick DiPietro oli aikansa lapsi. Loistava mailankäsittelijä, erittäin hyvin liikkuva maalivahti, joka hyödynsi avujaan pelityylissään. Osittain tämä voimakkaasti kenttätapahtumiin osallistuva pelityyli johti ylimääräisiin loukkaantumisiin, jotka olivat sitten osaltaan lyhentämässä miehen uraa maailman parhaassa jääkiekkoliigassa.
Toisaalta DiPietro oli, näin voitaneen sanoa, väärässä organisaatiossa tai ainakin väärään aikaan. 2000-luvun alkuvuosina New York Islanders harhaili tuuliajolla vailla kipparia, eikä organisaation omistajatahon turbulenttisuus lainkaan auttanut löytämään oikeaa suuntaa. Tai ylipäänsä jotain suuntaa. Voi vain kuvitella, lukisiko historian kirjoissa jotain toisin, mikäli DiPietro olisi alun perin varattu organisaatioon, jossa tiedettiin miten organisaatiota haluttiin kehittää.
Jäävuoren huippu Isles-organisaation päämäärättömästä tempoilusta oli se ainoa seikka, jonka useimmat muistavat DiPietrosta. Se hirveä jättisopimus, 15 vuotta.
On toki jossain määrin ymmärrettävää, että organisaation huippulupaus pyritään pitämään omanaan mahdollisimman kauan, mutta 15 vuoden pakkoavioliitto on NHL-maailmassa ja eritoten sen palkkakattoaikana kerta kaikkiaan kestämätöntä. Tämä fakta valkeni lopulta viime vuoden aikana myös Nassau Veterans Memorial Coliseumin lehtereillä. Kesällä avioliitto purettiin — oli aika jatkaa eri teitä.
DiPietro yritti vielä tänä syksynä paluuta. Hän sai testisopimuksen AHL-liigaan, jossa kuitenkaan takavuosien ajoittaisesta loistosta oli jäljellä vain kaunis muisto.
5 ottelua, 5,18 päästettyä takaiskumaalia ottelua kohden ja vähemmän mairitteleva torjuntaprosentti 84,6 kertovat karua kieltään. DiPietron aika ammattilaiskaukaloissa lienee tullut päätökseensä, vaikka mies itse ilmoittikin haluavansa vielä yrittää uudelleen.
Aika on ajanut kolmentoista vuoden takaisen NHL:n ykkösvarauksen ohi. NHL-tasolla on suorastaan ylitarjontaa nuorista, potentiaalisista tulevaisuuden huippumaalivahdeista. Harvassa ovat seurat, jotka ovat erityisen innokkaita tarjoamaan muuta kuin myötätuntoa kiistatta aikansa lahjakkaimpiin kuuluneelle, mutta loukkaantumisten runtelemalle torjujalle.
Rannalle himmeän lahden, aurinko laskenut on. Kutsu jo soi iltahuudon, taakka jo laskettu on.
