Tiistai-iltana jääkiekkoa seuraava pala Suomea − siis aika suuri osa − pysähtyy jännittämään Nuorten leijonien ja Venäjän välistä loppuottelua. Vastakkain on kaksi kisojen kärsivällisintä joukkuetta.
Hurjasta nimilistasta ja ennakkoarvioista huolimatta loppuotteluun ei selvinnyt yhtään A-lohkon nimekästä joukkuetta, ei USA:ta, ei Kanadaa, ei Ruotsia, vaan Suomi ja Venäjä.
Kahdesta finalistista Venäjän peli on ollut tasaisen varmaa alusta asti. Sen peli ei ole ollut näyttävää eikä räjähtävän upeaa, mutta hitaasti ja varmasti Venäjä on onnistunut voittamaan kaikki ottelunsa tähän mennessä.
Suomen pelaaminen on puolestaan aaltoillut maaliverkkojen heiluessa kentän päästä päähän, mutta askel askeleelta se on tiivistynyt hieman edellispeliä parempaan. Maanantain välierässä Suomi oli jo erittäin kypsä, ja se teki todella vähän virheitä. Kumpi juhlii mestaruutta?
Suomen leveys on löytynyt
Välierässä Ruotsia vastaan onnistuivat Suomen kannalta riemuisasti ykkösketjun pelaajat, kun eniten roolia otti maalintekijöiden Roope Hintzin ja Antti Kalapudaksen lisäksi kokonaisuutena vaatimatonta turnausta pelannut Mikko Rantanen.
Olennaista ei ole se, että maaleja tekevät muutkin kuin Sebastian Ahon ketjun pelaajat. Olennaista on se, että kolmikko on parantanut pelaamistaan myös kiekottomassa pelissä sekä maalinteon ulkopuolella. Paremmat ajoitukset, kärsivällisiä päätypelejä sekä pitkiä hyökkäyksiä. Siis parempaa hyökkäysalueen puolustuspeliä sekä puolustusalueen pelaamista.
Suomen puolustus on saanut turnauksessa myös noottia. Vika ei aina ole ollut puolustajissa itsessään, vaan myös hyökkääjien kyvyssä auttaa omassa päässä, sekä osallistua yhdessä puolustamiseen. Ruotsia vastaan kaikki toimi erittäin hyvin.
Venäjän taito pysyä kiekossa
Venäjän paras ase tähän mennessä on ollut sen sitkeä tapa pysyä kiekossa. Välillä pelaaminen on näyttänyt siltä, että kiekko halutaan kuljettaa maaliin asti, mutta pelisysteemi on joka tapauksessa toiminut joukkueen hyväksi.
Venäjä käyttää innokkaasti koko kaukalon leveyttä edukseen. Kiekkoa siirretään välillä yllättävän pitkillä syötöillä kentän poikki. Lopulta joukkue yleensä löytää vapaan kaistan hyökkäyksen nostoon syötöllä keskialueelle − joko jatkona poikittaissyötölle tai puolustajan "jalalla" nostaman kiihdytyksen päätteeksi.
Tyyli näyttää välillä vaikealta ja pelinopeudeltaan hitaalta, mutta Venäjän pelaajien nopeus ja taitotaso on auttanut joukkuetta saamaan toistuvasti kiekkoa kuljettamalla hyökkäysalueelle. Hallittua hyökkäystä, hallittua puolustusta, vähän vastustajan kiekollista peliä ja ylivoimahyökkäyksiä.
Samsonov tuli hätiin
Venäjä aloitti turnauksen yllätyksellisesti Aleksandr Georgijev maalillaan. TPS-vahti pelasi alkusarjassa kolme peliä neljästä sekä puolivälierän Tanskaa vastaan. Viimeksimainittu oli hänen heikoin ottelunsa, joten vuoron sai voitosta huolimatta Ilja Samsonov.
Washington Capitalsin ensimmäisen kierroksen varaus (22.) otti USA:ta vastaan 26 kertaa kiekon kiinni. Kookas mutta erittäin nopeajalkainen Samsonov on huippulahjakkuus, jonka ohittamisessa Suomella riittää tekemistä.
Samsonovin sivuttaisliike on erittäin nopea. Mahdollista heikkoutta etsiessä ratkaisu voi löytyä tilanteista, joissa nopeuteensa luottava Samsonov pelaa itsensä liian ulos maalista.
Kultaa tarjolla
Suomen kannalta pientä suosikkiasemaa puoltaa kypsästi paikalleen loksahtanut puolustuspeli. Siinä missä Suomi hötkyili edellisen kohtaamisen avaintilanteet Venäjälle omalla ahneudellaan, ei samanlaista määrää virheitä ole varmasti luvassa tiistaina.
6-4-pelin kaltaisia maalijuhlia tiistaina ei ole suurella todennäköisyydellä odotettavissa. Kaukalossa nähdään kahden kiekollisen puolustuksen juhlaa, ja sen jälkeen mahdollisesti juhlat torilla.
Suomen maalissa aloittaa tiistainakin Kaapo Kähkönen.