Petri Lehtonen ylitti 500 tehopisteen rajan runkosarjassa tammikuussa kotipelissä Vaasan Sporttia vastaan. Vanhan liiton pelaajiin kuuluva keskushyökkääjä ylitti rajan 488 ottelussaan, eli Lehi on nakutellut pisteitä yli pinna per ottelu. Kiekko päätyy hyllyyn muistoksi.
– Vielä ei ole mitenkään erikoinen fiilis, mutta onhan se parempi, että meni näin, kuin olisi jäänyt vaikka yhtä vajaaksi. Ensimmäinen maali taisi tulla Kouvolassa kaudella 1995-96 FPS-paidassa. Kestin Jarin syötöstä ohjasin kiekon maaliin, Lehtonen muistelee.
Kokenut pelaaja oli pitkään sivussa nilkkavamman vuoksi. Paluu jäälle tapahtui tammikuun alussa, jopa hieman ennakoitua nopeammin.
– Mahtavat fiilikset, kun kuntoutus onnistui hyvin, että pääsin etuajassa jäälle. Alussa homma oli hakemista, mutta kokoajan tuntuu paremmalta. Vaikea sanoa kauanko kestää päästä täyteen kuntoon, kun en ole aikaisemmin ollut sivussa näin pitkään kesken kauden. Onneksi aikaa jäi ennen
pleijareita, joten hyvien pohjien ansiosta silloin ollaan kunnossa, #31 puhelee.
Loukkaantuminen sattui kauden toisessa sarjapelissä KooKoota vastaan. Nilkka oli oireillut kuukauden verran ennen loukkaantumista, mutta teippien avulla Lehi saatiin kaukaloon.
– Peroneusjänteet meni poikki nilkan ulkosyrjästä tai räjähtivät, kuten lääkäri kuvasi. Toisessa erässä tuntui, että jotain on pahemmin rikki, sen verran pahasti vihloi ja jalka petti alta jokaisella potkulla.
– Onneksi oli hyvä lääkäri, joka onnistui rippeistä rakentamaan kahden sijaan yhden jänteen. Hyvin tuntuu pelittävän näinkin, Lehtonen valottaa vamman taustoja.
Leikkauksen jälkeen alkoi nilkan kuntouttaminen ojentelulla ja koukistelulla. Jalassa oli kuusi viikkoa tukikenkä yhtäjaksoisesti, josta neljä viikkoa mies liikkui keppien kanssa varaamatta.
– Kun tikit poistettiin aloitin pienimuotoisen urheilun. Vetovastuskumilla kuntopiirityyppistä hommaa, sekä puntilla kuntopiiriä yläkropalle, hän kertaa.
Kuntoutus oli ajoittain pitkästyttävää hommaa, etenkin kun ei ollut varmuutta pystyykö mies vielä kaukaloon palaamaan. Sitkeästi Lehtonen kuitenkin hommaa jaksoi viisi kertaa viikossa.
– Jalkatreenit sain käyntiin kuuden viikon jälkeen. Aluksi oli kuminauhajumppaa, jonka jälkeen kuntopyörää, kävelyä, vesijuoksua, tasapainotyynyillä harjoittelua ja luisteluloikkia.
Leikkauspöytä tullut tutuksi
Kokenut pelaaja myöntää, että pelien seuraaminen katsomosta ei ole helppoa. Tuskaa lisää kun paluusta askiin ei ole varmuutta.
– Tietysti helpotti, kun joukkueella meni hyvin, muuten se olisi varmaan ollut vielä raastavampaa. Hallilla kävin aina kuin mahdollista. Keppiaikana se ei aina ollut mahdollista, kun en pystynyt ajamaan autoa. Sen jälkeen siellä tuli aika paljon treenattua.
Jääkiekossa sattuu ja tapahtuu. Pitkän uransa aikana Lehtosellekin on leikkauspöytä tullut valitettavan tutuksi.
– Oikea polvi on leikattu kolme kertaa. Vasen nilkka kerran, nyt tämä nilkka, eli viisi kertaa olen ollut leikkauspöydällä. Ranne on murtunut kerran, samoin toinen solisluu, eli aika vähillä on selvitty niiden puolesta. Hammasremontti on tehty kerran, se on yksi ikävimmistä loukkaantumisista, tulee kertausta vammoista.
Runkosarjan lähestyessä loppuaan kokeneillekin pelaajille alkaa hiipiä mahanpohjaan playoff-kutinaa. Lehtonen opastaa lopuksi nuoria pelaajia nauttimaan kevään koitoksista. Lehtonen yhtyy Tuomo Jormakan vinkkiin ”Ei saa päästää myyrää pöksyyn”
– Pudotuspelit ovat oma maailmansa ja parasta aikaa pelaajan elämässä. Niistä täytyy osata nauttia, vaikka tietty jännitys kuuluukin asiaan. Samalla sitä kautta tulee se paras suoritus, kun pystyt jännityksen kanssa
toimimaan oikein, ”Kalevankankaan kuningas”, #31 ohjeistaa lopuksi.
