Joensuu on Pohjois-Karjalan keskuskaupunki ja Vaasa puolestaan on Pohjanmaan keskuskaupunki. Kummassakin kaupungissa on yliopisto ja asukasluvultaankin kaupungit ovat kutakuinkin samankokoiset. Yhteistä pelillistä historiaa joukkueilla on kymmenien kausien ajalta Suomen toiseksi korkeimmalta sarjatasolta, jonka maratontaulukossa Sport on sijalla kaksi, Jokipojat on puolestaan neljäntenä.
Kummassakin kaupungissa tehdään hyvää juniorityötä ja tämä heijastuu myös edustusjoukkueiden toimintaan saakka syvyytenä ja nykymittapuun mukaan hyvänä omavaraisuusasteena. Yhteistä seuroille on myös se, että kummallakin on pitkin historiaansa ollut pahoja talousvaikeuksia. Jostain kuitenkin aina kumpuaa se hulluus, joka takaa tulevaisuuden, vaikka sitten alasarjojen kautta vauhtia hakien.
Pitkällä välimatkalla on osansa seurojen välisessä suhteessa. Paikallispeliasetelmaa ei ole olemassa, kuten Jokipojilla on esimerkiksi SaPKon kanssa. Joukkueiden kannattajat yrittävät toisinaan viritellä vastakkainasettelua tyyliin "rantaruotsalaiset" ja "sudeettiryssät", mutta siihen se jää. Suuria keskinäisiä vääntöjä ei ole, vaikka kummassakin kaupungissa on jääkiekolla pitkät perinteet ja vahva asema kaupungin ykkösjoukkueena.
Vastustajia, ei entisiä joukkuetovereita
Yksi mielenkiintoinen seikka on se, että joukkueiden välinen pelaajaliikenne on vuosien saatossa ollut lähes olematonta. Joukkueet eivät taistele saman alueen pelaajista, ja muutenkin pelaajasiirrot ovat olleet vähäisiä. Jokipojat kohtasi tänä keväänä Mestiksen välierissä Mikkelin Jukurit, joiden riveissä viiletti kentällisen verran entisiä Jokipoikia ja lisäksi Jukureiden valmennusjohtokin toimi Jokipojissa pari vuotta sitten.
Tällaiset seikat aiheuttavat aina lisämielenkiintoa joukkueiden kohdatessa. Pikaisen mietinnän jälkeen viime vuosikymmeniltä tulee mieleen vain muutama pelimies, jotka ovat liikkuneet pelaajamarkkinoilla Vaasan ja Joensuun välillä.
Jokipoikien maalivahti Jocelyn Guimond siirtyi kesken kauden 2007–2008 Vaasaan ja kyseisen kauden jälkeen Jokipojat vahvistui Sport-puolustaja Jussi Savolaisella.
Joensuulaisittain ajatellen ikimuistoisin entinen Sport-pelaaja lienee hyökkääjä Jonas Hemming, joka kylvi tuhoa JoKP:n riveissä I divisioonassa 1990-luvun ensimmäisellä puoliskolla. Vaasalaislähtöinen Hemming siirtyi Joensuuhun HPK:n kautta. Joensuulaissyntyinen ja JoKP:n riveissä SM-liigassakin pelannut Kari Teräväinen sen sijaan hyökkäsi Sportin riveissä kuusi kautta 1990-luvulla.
Joka tapauksessa pelaajaliikenne seurojen välillä on ollut erittäin vähäistä isossa kuvassa. Tämän kauden Jokipojista kukaan ei ole urallaan edustanut Sportia, eikä Sportin pelaajista kukaan ole pukenut päälleen joensuulaisjoukkueen punanuttua.
Ikimuistoinen kevät 2009
Kolmen vuoden takaiset tapahtumat ovat piirtyneet kiekkojäänäreiden verkkokalvoille pysyvästi niin Vaasassa kuin Joensuussakin. Jokipojat ylisuoritti Jarno Pikkaraisen alaisuudessa koko kauden 2008–2009 ajan. Alempaan keskikastiin povattu joukkue voitti runkosarjan ja eteni Mestiksen finaaleihin, joissa vastaan asettui joensuulaisten tapaan ensimmäistä mestismestaruuttaan tuolloin tavoitellut Vaasan Sport.
Juhani Tammisen luotsaaman Sportin 60 minuutin paine oli liikaa Jokipojille ja vaasalaiset pokkasivat kultamitalit otteluvoitoin 3-1. Yleisömäärät kummallakin paikkakunnalla olivat komeita ja fanibussit liikkuivat länsirannikon ja Pohjois-Karjalan välillä. Finaalitappiosta huolimatta uskottavuus palasi joensuulaiseen jääkiekkoiluun pitkän korpivaelluksen jälkeen.
Sportilla kauden todellinen huipennus oli tuolloin vasta edessä. Vaasalaisjoukkue piinasi liigakarsinnoissa Porin Ässiä, jonka Joensuun Kiekko-Pojat oli tasan 20 vuotta aiemmin pudottanut I divisioonaan. Sport taisteli Ässiä ja suomalaista kiekkojärjestelmää vastaan liigakarsinnoissa seitsemän ottelun verran. Liigapaikka jäi yhden tolppalaukauksen päähän.
Tilaa uusille sankareille
Historiallista seurojen välillä on myös se, että Sport oli vuonna 1982 ensimmäinen joukkue, jonka JoKP kohtasi vastavalmistuneessa Joensuun Mehtimäen jäähallissa. Mehtimäen jäähallin ensimmäisen täysosuman iski Hannu Kapanen, jonka pelinumero roikkuu tänä päivänä hallin kattorakenteissa.
Tuo lokakuun 7. päivänä 1982 pelattu ottelu päättyi reilun 3300 joensuulaiskatsojan riemuksi kotijoukkueen voittoon lukemin 6-2. Tämän kevään Mestisfinaaleissa ottelukohtaiset maalimäärät jäänevät huomattavasti pienemmiksi, mutta tänä keväänä Mehtimäen yleisömäärät lienee suuremmat kuin hallin avausottelussa lähes 30 vuotta sitten.
Vaasan Kuparisaaren jäähalli on ollut Jokipojille erittäin vaikea vieraspelipaikka. Seurojen yhteiselle taipaleelle valtakunnallisissa sarjoissa mahtuu muun muassa Jokipoikien 17 vuoden voitoton putki Vaasan reissuilta. Toisaalta lohtua saattaa joensuulaisille tuoda se tosiseikka, että seuran divarihistorian suurinumeroisin vierasvoittokin on juuri Vaasasta. JoKP riepotteli syksyllä 1990 Kuparisaareessa Sportia peräti lukemin 14-2.
Joka tapauksessa uusia lukuja seurojenvälisten koitoksien kirjaan kirjoitetaan lähipäivinä. Mahdollisimman moni joukkueiden tämänhetkisistä pelaajista haluaa saada nimensä tuon salaperäisen kirjan juhlittujen sankareiden listalle.
