Kärpät voitti runkosarjan. Pitkään käytännössä enää ilmoitusluontoinen uutinen sai sinettinsä runkosarjan viimeistä edellisellä viikolla.
Kärppiä ei hidastanut edes tähtiveskari Jussi Rynnäksen loukkaantuminen. Rynnäs huilaa runkosarjan lopun ja Lauri Marjamäki luottaa sen ajan Tomi Karhuseen. Suurta hätää ei pitäisi olla, sillä Karhunen miehittää torjuntaprosenttitilaston kakkospaikkaa, edellään vain yhdeksän nollapelin Rynnäs itse.
"Ässät investoi 15 liigapelin kokemukseen sellaisen summan, että pelipaikan luulisi olevan taattu"
Muutamaa pykälää alempana taistellaan sijoituksista kalkkiviivoille asti. Blues nousi jo kuudenneksi, kun taas Lukko sai loppuviikosta hajurakoa JYPiin kolmospaikalla. Espoolaiset pumppasivat joukkueeseen energiaa jatkamalla päävalmentaja Jyrki Ahon sopimusta.
Ahoa Jyväskylässä seurannut Marko Virtanen puolestaan yrittää saada mestaruusjunaa takaisin raiteilleen joukkueen napattua täydet pisteet kahdeksasta viime ottelustaan vain kertaalleen.
Lukon ja sarjataulukon kolmospaikan välissä on enää kaksi ottelua. Tiistaina joukkue kohtaa HPK:n, torstaina Lukon. Pudotuspelien lähestyessä Satakunnassa ehdittiin silti katsoa tulevaisuuteen, sillä Ässät nappasi 17-vuotiaan juniorikyvyn Aleksi Saarelan Lukon organisaatiosta. Sopimuksia allekirjoitettiin myös Tampereella: Tappara kiinnitti kanadalaissentteri Josh Greenin ensi kaudeksi.
Saarelan siirtoa, Greenin ja Ahon jatkosopimuksia sekä JYPin odottamattomia ongelmia puntaroivat tänään Jatkoajan Liiga-toimituksen päällikkö Matias Strozyk, päätoimittaja Antti Wennström ja Hämeenlinnan-toimituksen Lauri Meriläinen.
Onko Ässät paras paikka Aleksi Saarelalle?
Matias Strozyk: Posin puolelta ajatteleva voisi nähdä peliajan kaipuun korostuneen seuravalinnassa, kun kynä viuhui porilaispaperissa etelämmästä tulleiden suurempienkin palkkatarjousten sijaan. Joku muu voisi sen sijaan kohotella kulmiaan, kun tämän tason tulevaisuuden tähti hylkää haasteet ja hakee mieluummin varmempaa pelipaikkaa heikommasta joukkueesta.
Risto Dufva teki aivan oikein pitämällä terveenkin Saarelan viime kuukausina liigarosterin ulkopuolella, kun tämän kauden näytöt ja aiempien vuosien meriitit eivät oikeuttaneet kiintiöpaikkaan mitalitason hyökkäyksessä. Fakta on kuitenkin se, että katastrofaalisen kauden jälkeen Saarelalle tärkeintä on päästä pelaamaan. Ja Ässät investoi 15 liigapelin kokemukseen sellaisen summan, että pelipaikan luulisi olevan taattu.
Ensi kaudelle sopimuksen tehneistä ässälaitureista täysikuntoisen Saarelan edelle voi tällä hetkellä asettaa Sami Lähteenmäen, Austin Smithin ja sopivan valmennuksen sekä sitä kautta oikeanlaisen käyttötavan puitteissa Eero Elon. Yhden paikan top 6:ssa pitäisi sikäli mennä superlupaus Saarelalle.
Kokonaan toinen seikka on tietysti Saarelan kompatuskiveksi kääntynyt terveys. Siinä palkkakuitti tai pelitaidotkaan eivät auta, ellei onni ole puolella, kuten tällä kaudella nähtiin. Toivottavasti Pekka Rautakallio saa nuorukaisen käyttöönsä terveenä ja valmentaa tämän ansaitun aikaiseen NHL-varaukseen.
Järkyttävä imagollinen ja tulev. pelillinen takaisku. Kannattajan näkökulmasta vaikea sulattaa. http://t.co/ToyKJD0LrY #Lukko #liiga
— Juho Suoramaa (@JuhoSuoramaa) March 2, 2014
Antti Wennström: Viihteen ja draaman puolelta ainakin! Tässä on sellainen asetelma, jota kaikki Raumalla eivät sulata. Osa Lukon faneista toivottaa Saarelalle turvallista matkaa, osa buuaa ensi kaudella oikein kunnolla.
Pitkässä juoksussa kaikki antavat anteeksi siinä vaiheessa, kun pelaaja onnistuu maajoukkuetasolla. Rohkea kaappaus joka tapauksessa, ja mukava vastakkainasettelu rakkaan vihollisen kanssa. Vapaa ajatus käytettäväksi Lukon kannattajille; plakaatti, jossa lukee "Kuuma tulee jo Pitsissä". Mieluiten vielä käännettynä Rauman murteelle.
Lauri Meriläinen: Paikka läheltä kotia on varmasti aina hyvä paikka. Myös peliaikaa Porissa on luvassa. Sen takaa varmasti jo nuorukaisen kuusinumeroinen palkka.
Siitä päästäänkin kaikista irvokkaimpaan asiaan koko Saarelan seuravaihdon ympärillä. Siirtyminen peliajan perässä toiseen seuraan ei ole mitään. Ei edes se, että uusi seura on pahin paikallisvastustaja. Häkellyttävää on summa, mitä 17-vuotiaalle pelaajanalulle ollaan valmiita maksamaan.
Artturi Lehkonen ja Juuso Ikonen siirtyivät kasvattiseuroistaan muualle peliajan perässä, mutta silloinkin puhuttiin myös rahasta. Euroista ja saituudesta oli puhetta myös Mikael ja Markus Granlundin kohdalla. Nyt on kuitenkin nähty pohjakosketus ja asioiden on syytä muuttua.
Saarelallakin ovat varmasti mielessä myös pelilliset seikat, mutta toivottavasti suuntaus, jossa alaikäisiä pelureita houkutellaan isolla rahalla ei yleisty. Huippulupausten ympärillä on jo valmiiksi niin paljon ylimääräistä hypeä, ettei teini-ikäisen mieltä pidä sekoittaa enempää heiluttelemalla euroja nenän edessä.
Harvinaista sinänsä, että Pata pystyy tarjoo sekä paremman roolin että nyt myös isomman tilin. http://t.co/0pHPuax4F1 #liiga #lukko #ässät
— Iiro Junnila (@JunkinSaha) March 2, 2014
Minkä arvoinen on Josh Greenin jatkosopimus?
Strozyk: Tappara voi hävitä tässä diilissä vain, jos Green loukkaantuu eikä pysty enää auttamaan joukkuetta.
Henkilökohtaisesti olin tähän uutiseen tyytyväisempi kuin mihinkään viime viikon tapahtumaan. Green edustaa yhtä niistä pelaajatyypeistä, joita on äärimmäisen mukava katsoa. Iso, vahva ja ärsyttävä kanadalainen joka pärjää mainiosti molempiin suuntiin ja on yhtä myrkkyä vastustajan maalin edessä.
Lokakuun puolivälin ensimmäisestä ottelustaan alkaen Green on ollut Liigan tehokkaimpia pelaajia. Kolmasosa kaudesta jäi väliin, silti paikka tukevasti maalipörssin kymmenen kärjessä. 20 maalia 43 ottelussa tarkoittaisi hekumallista 30 maalin tahtia täyden kauden aikana.
Tämä kaveri ei vieläkään saa sitä arvostusta, joka olisi taitojen ja tulosten puolesta ansaittua. Mutta kuten olen aiemminkin maininnut, eiköhän kevät tuo herran parhaat puolet parrasvaloihin. Kaksi ottelua pudotuspeleihin, kuusi maalia kuudessa viimeisessä...
lähde: TapparaOfficial - YouTube
Wennström: Kyllä Green on äärimmäisen arvokas lisä tuohon hyökkäykseen, jossa on myös näitä kevyempiä kavereita mukana. Pelkillä pikakiitureilla ei mestaruuksia voiteta, ja on Greenilla enemmän iskukykyä ja repertuaaria kuin Raymond Sawadalla tai viime kevään Jussi Makkosella.
Mestaruutta en Tapparalle kuuluta, mutta Green on todennäköisesti tämän kevään Brad Smyth. Brian Willsie olisi voinut olla samanlainen, jos TPS olisi muuten onnistunut joukkueensa kasaamisessa.
Meriläinen: Green ei ole näyttävä, eikä hän todennäköisesti jää ikinä mieleen mistään uskomattoman hienosta suorituksesta. Sen sijaan hän tekee kaiken kaukalossa oikein ja kaikista osa-alueista voisi tehdä useammankin koostevideon.
Lauantaina Hämeenlinnassa Green erottui hieman negatiivisemmassa mielessä. Kanadalainen lensi suihkuun hyökättyään neljäntenä mukaan Jyri Niemen, Nick Bailenin ja linjatuomari Masi Puolakan mylläkkään. Greenin viesti oli kuitenkin selvä: tässä vaiheessa kautta Tapparaa ei nöyryytetä eikä sen nenille hypitä.
En malta odottaa, että Green näyttää epänäyttävyytensä siellä, missä siitä eniten on apua: pudotuspeleissä.
Onko Jyrki Aho oikea mies johtamaan Bluesia kevääseen 2016?
Strozyk: Jatkuvuus on aina hyvästä ja Aho Suomen lupaavimpia nuoria huippuvalmentajia. Blues on ylittänyt odotukset jo nyt, ja uskon Ahon saavan ajan kanssa seurasta vielä paljon enemmän irti.
Hän on onnistunut iskemään koneeseen lisäkierroksia myös ratkaisuhetkillä, sillä keskikastin kamppailun kuumentuessa Blues on napsinut runkosarjan loppusuoralla pisteitä kärkipään tahtiin. En nähnyt espoolaisia syksyllä harjoitusotteluiden ja pelaajalistan pohjalta kuin korkeintaan pudotuspelikarsijana, mutta tällä hetkellä se on nappaamassa kuudetta sijaa.
Joukkue pelaa mukavan kursailematonta jääkiekkoa. Se ei pärjää kärjelle taidossa, mutta osaa kuroa eroa kiinni hanakkuudella ja voimalla. Fyysinen ja suoraviivainen tyyli voi olla kiehtovan valmis paletti pudotuspelejä ajatellen.
Tänä vuonna on vieläpä mahdollisuus välttää periespoolainen suon läpi, vuorten yli, tikapuiden alta -tyyppinen reitti pudotuspelien avauskierrokselta mitalipeleihin aloittamalla suoraan puolivälieristä.
Jyrki Aho on kylla erittain hyva valmentaja ja tuonut ryhtia Bluesiin. Sita on saatu mita on tilattu.
— Timo Ikonen (@ikonen_timo) March 5, 2014
Wennström: Muistatteko aikoja, kun Blues oli se joukkue, joka alisuoritti vuosi toisensa jälkeen? Joukkue vilisi nimekkäitä pelaajia, mutta petti vuosi toisensa jälkeen.
Hyvät kyttäysasemat ovat historiaa. Jyrki Aho varmistaa osaltaan sitä, että joukkue pelaa ainakin tasonsa mukaisesti. Alkukausi näytti siltä, että materiaali ei yksinkertaisesti riitä, mutta muutaman täsmävahvistuksen myötä runko on hitsautunut mukavasti yhteen. Ansaittu jatkosopimus.
Meriläinen: Bluesilla on selkeä taisteluun perustuva identiteetti. Aivan kuten Ahon valmentamalla JYPilläkin oli. Hän sopii Bluesiin ja sen spartalaisuuteen erinomaisesti.
Ahon pitkä sopimus on erttäin positiivinen signaali. Jatkuvuus on se asia, jolla Blues on aiemminkin menestyksensä luonut. Petri Matikainen vietti organisaatiossa kuusi kautta, joista neljä päävalmentajana. Aholla on sopimuksen päättyessä takana kolme kautta espoolaista kiekkoa.
En pitäisi ihmeenä, vaikka sinä aikana Ahon palkintokaappi olisi saanut lisää täytettä.
Onko Jussi Rynnäksen loukkaantuminen uhka Kärpille?
| Torjuntaprosentit, top 5 | |||
|---|---|---|---|
| Pelaaja | Joukkue | T% | |
| Jussi Rynnäs | Kärpät | 93,83% | |
| Tomi Karhunen | Kärpät | 93,19% | |
| Ville Kolppanen | Ilves | 92,86% | |
| Ryan Zapolski | Lukko | 92,75% | |
| Juha Metsola | Tappara | 92,72% | |
Strozyk: Rynnäs on pelannut mahtavasti, mutta Tomi Karhusenkin otteet ovat täyttäneet vähintään kiitettävän määritteet. Rynnäksen poissaolo ei siis ole uhka Suomen parhaalle maalivahtiduolle.
Kärpät ei välttämättä ole kovin halukas moiseen kokeiluun, mutta olisi oikein mielenkiintoista nähdä miten pitkälle Karhunen voisi joukkueen johdattaa. Näkisin nimittäin yllätyspotentiaalin yleistä mielipidettä suurempana. Valmiudet on ihan hyvä olla olemassa, kun Rynnäksen suoritustasossa on kyvyistä huolimatta väistämätön riski tauon jälkeen.
Seuraava viikko voidaankin spekuloida Rynnäksen kuntoa ja valmiutta, kun paluu kokoonpanoon tapahtuu vasta puolivälierissä. Siellä totutteluun ei ole liiemmin varaa.
Rynnäksen huilin ja Ryan Zapolskin supersankarivireen huomioiden Liigan ykkösveskarin titteli voidaan tätä menoa siirtää Raumalle. En tiedä kuka kaverin skouttasi, mutta pullakahvit ovat paikallaan.
Wennström: Onko Rynnäksen huilaaminen enemmän varmistelua vai pakkorako? No, olennaista on se, että Kärpät ei romahda ilman Rynnästä.
Tässä ei ole kyse kevään 2006 toisinnosta. Tuolloin Bluesin Erkki Rajamäki teilasi Niklas Bäckströmin, ja Kärppien piti heittää Mika Pietilä maalille. Pietilä pelasi asiallisesti, muttei millään ollut huippukuntoisen Bäckströmin tasoinen ratkaisija. Ässät kiitti välierissä ja meni finaaliin voitoin 3-1.
Ero Rynnäksen ja Karhusen välillä on pienempi. Se voi tietysti mestaruuden kannalta olla se pieni ja hieno prosentti viidenkympin päälle kolikonheitossa. En silti pidä esimerkiksi Juha Metsolaa niin hyvänä maalivahtina, että Kärpät kaatuisi Tapparaa vastaan maalivahtitaiston häviämiseen.
Meriläinen: Rynnäksen loukkaantumisen jälkeen Kärpille on tehty kolmessa ottelussa yhteensä kolme maalia.
Karhunen on ollut erinomainen tuuraaja jo ennen Rynnäksen loukkaantumista. Yhden kotimaisen kiekon kuluneimman toteamuksen mukaan Oulussa on nyt maalivahtien suhteen positiivinen ongelma.
Pudotuspelien ovella Marjamäen pitää laittaa mietintämyssy korville. Kaimalleni antaisin ilmaiseksi vinkiksi kuitenkin lähteä kuumemmalla veskarilla pudotuspeleihin. Otteluvoittojen ollessa 3-0, voi Rynnäs käydä kokeilemssa miten kiekko tarttuu loukkaantumisen jäljiltä.
Rynnäs poissa runkosarjan loppuun asti. Paha kolaus Kärpille. Kiekot pitäisi jäädä nopeasti kiinni heti plejareissa. #kärpät
— J-P Aarrekivi (@aarrekivi) March 5, 2014
Miksi JYP kompuroi?
Strozyk: JYP ei ole ollut näin huteralla pohjalla vuosiin. Voittamisen kulttuuri ja taattu iskukyky näyttävät olevan menneen talven lumia. Tai siis etelän osalta jo sitä edellisen talven.
JYPin puolustus ei olekaan vedenpitävä. Kookkaan ja väkevän alakerran piti olla yksi joukkueen vahvuuksista, mutta vammat ovat selkeästi vaatineet veronsa ja nyt tilanne on tämä. Raskaus on ajoittain näyttänyt lähinnä kirjaimelliselta, kun JYP ei ole saanut huolellisuutta ja ratkaisukykyä sopimaan vaadittuun nopeuteen.
| Olympiatauon jälkeen | |||
|---|---|---|---|
| Sijoitus | Joukkue | Ottelut | Pisteet |
| 1. | HPK | 6 | 17 |
| 2. | Kärpät | 6 | 12 |
| 3. | Blues | 5 | 9 |
| 4. | Jokerit | 5 | 8 |
| 5. | Tappara | 4 | 7 |
| 6. | SaiPa | 5 | 7 |
| 7. | JYP | 5 | 7 |
| 8. | HIFK | 5 | 7 |
| 9. | Pelicans | 5 | 7 |
| 10. | Ässät | 6 | 7 |
| 11. | Lukko | 4 | 6 |
| 12. | TPS | 5 | 6 |
| 13. | Ilves | 5 | 5 |
| 14. | KalPa | 6 | 2 |
Näyttäisi siltä, että JYP on matkalla parempaan, mutta ennakointi on harvinaisen hankalaa. Tilanne on nyky-Liigan ainoan kestomenestyjän osalta varsin uusi.
Energiantäyteinen kotivoitto Kärpistä oli kova suoritus, jatkoaikavoitto Eric Perrinin hattutempun ansiosta vuorokautta myöhemmin paljon vaisumpi. SaiPa pyöritteli hurrikaanit pariin kertaan naurettavaan solmuun. Kenties Lappeenrannasta haettu hurmos kantaa ensi viikon yli pudotuspeleihin, tai ehkä sama halli koituu kohtaloksi puolivälierissä itäsuomalaisten ikioman hurmoksen otteessa.
JYPin suurin siunaus on se, että Perrinin kaltainen megatähti, kenties Liigan paras pelaaja, on kantamassa koko porukkaa voittojen tielle.
Wennström: Kärpät kaatui, mutten täysin vakuuttunut JYPin viisikkopuolustuksesta.
Olen nähnyt JYPin, joka päättää hyökkäykset vielä määrätietoisemmin, tukkii keskialueen paremmin ja ohjaa kaikki sen omalle alueelle tulevat hyökkäykset laitoihin ja nurkkiin.
Tämä JYP päästi maalilleen liian helposti, lipsautti vastustajalle ylivoimahyökkäyksiä eikä ollut tarpeeksi fyysinen. Se voitti ottelun Kärppiä vastaan, mutta ei voittaisi pudotuspelisarjaa. Ei, vaikka Tuomas Tarkki on 2000-luvun kovin liigaveskari ura ja menestys mittarina.
Meriläinen: JYP pelasi pitkään kuin joku muu joukkue. Jyväskyläläiset hävisivät kaksinkamppailuja, olivat alistuneita eivätkä uskoneet omaan pelitapaansa.
Erityisen rumasti tämä näkyi kokeneimpien pelaajien suorituksissa. Esimerkiksi Hämeenlinnassa Mikko Luoma oli kuin peura ajovaloissa. Perrin ei pystynyt nostamaan joukkuettaan Marko Virtasen edestä reppuselkäänsä. Kaiken lisäksi Tarkilla oli nätisti sanottuna huono ilta. Koko joukkueen osalta hyvää suoritusta seurasi useampi huono.
Korpivaelluksen aikana vastustajat iskivät JYPin virheistä kiekkoa maaliin tylyllä tavalla eikä Virtanen saanut pidettyä joukkueensa ohjaksia käsissään. Kärsivällisyys ja keskittyminen ei riittänyt toteuttamaan pelitapaa, jolla JYP on aiemmin jyrännyt vastustajiensa yli.
Suunta saattaa olla nyt kääntynyt. Perrin hoiti pisteet Jyväskylään SaiPaa vastaan, nyt muiden olisi hyvä hetki ottaa kapteenistaan esimerkkiä tai kiekkokevät loppuu lyhyeen.
Kauden aiemmat Maanantaijäät:
Viikko 10: Ehkä vika ei olekaan sinussa, vaan minussa
Viikko 8: "Dufva tulee, Dufva tekee, Dufva voittaa"
Viikko 7: Ovista ja ikkunoista
Viikko 6: Jäikö Kuopioon edes kunniaa?
Viikko 4: Tarjoushintoja Turun tähtitukussa
Viikko 3: Pätevyysvaatimuksena maailmanmestaruus
Viikko 2: Vuoden mies
Viikko 52: Mestarisuosikki Lukko ja keltamustat tähdistökentälliset
Viikko 50: #BornaToBeWild
Viikko 49: Paljon melua Juusoista
Viikko 48: Taruolento joka sentterinä tunnetaan
Viikko 47: Vielä yksi kriisijoukkue
Viikko 43: Kärppä on Gilliesiä armottomampi
Viikko 42: Kerholla ei ole vaihtoehtoja
Viikko 41: Uusi mies liipaisimella
Viikko 40: Ramzi Abidin hermot, kakut ja sakot
Viikko 38: Tampereella on vain yksi joukkue
Viikko 37: Tuomiopäivä
Viikko 35: Poliisijää
Viikko 33: Comeback