NHL:ssä on siirrytty pudotuspelien hurmaavaan tempoon, joten tämänkin viikkopaketin rakennetta muutetaan lukijaystävällisemmäksi. Koska otteluaikataulut saattavat elää miten tahansa, pureudutaan nyt kuumimpiin puheenaiheisiin. Vastaamassa ovat tuttuun tapaan Esko Seppänen, Antti Mäkinen ja tällä kertaa Jatkoajan edustajina Miika Arponen ja päätoimittaja Antti Wennström.
Viasatin Facebook ja Twitter päivittävät otteluvalintoja jatkuvalla syötöllä läpi kevään. Parhaat poimitaan päältä, ja Viasatin muut kanavat näyttävät likimain kaikki matsit illasta toiseen. Kommentoi viikkopakettia Twitterissä hashtagilla #ValitseViasat tai #NHLfi.
Tässä artikkelissa käydään läpi läntisen konferenssin kysymykset ja vastaukset. Itäisen konferenssin vastaavat löydät täältä!
Colorado Avalanche – Minnesota Wild
Kääntääkö Mikael Granlund koko ottelusarjan uroteoillaan?
Mäkinen: Hänen seuraava askeleensa on mielenkiintoisin: Miten Granlund nostaa koko joukkueen omalle tasolleen? Siinä kulkee laadukkaan pudotuspelipelaajan ja voittajan raja. Ennen kaikkea tämä tulee tehdä vähintään kertaalleen vieraskaukalossa. Wild ei nauti kotiedusta ja uskomattomasta yleisöstään, joten nyt pitää kyetä voittamaan korkeammassakin ilmanalassa vihamielisen yleisön edessä. Siinä on päävammastaan toipuneelle nuorukaiselle rastia punnerrettavaksi.
Seppänen: Hän on ollut juuri se erottava tekijä, jota uskalsin povata hieman tyhmänrohkeasti tähän ottelusarjaan. Granlund teki uransa ensimmäisen pudotuspelimaalin unohtumattomaan saumaan. Koko suoritus oli alusta loppuun silkkaa timanttia. Se jäi kuitenkin osalta huomaamatta, että MG pelasi todella laadukkaan ottelun joukkueensa kiekollisena johtajana. Eli voimme hieman oikaista ja todeta, että Wild ei mene tästä millään keinolla jatkoon ilman huippukuntoista Mikael Granlundia. Todistamme suuren pelaajan astumista lätkämaailman kirkkaimpiin valoihin. Ja näin nopeasti loukkaantumisen jälkeen. Uskomatonta.
Arponen: Niin hyvä kuin Mikke onkin, ei hän yksin riitä kääntämään sarjaa Wildille. Vastassa on joukkueena kovalla tasolla suorittava Avalanche, ja maanantaisen ihmemaalin kaltaiset suoritukset eivät vain jatkossa riitä. Granlund tarvitsee tulitukea myös joukkuensa kokeneemmalta kaartilta.
Wennström: Toivottavasti! Suurin muutos on kuitenkin tehty maalin suulla, jossa Darcy Kuemper korvasi Ilja Bryzgalovin. "Kuuma käsi" maalilla on valttia, olkoonkin että tulokasvahtien kohdalla peli yleensä taantuu muutaman ottelun sisällä. Tässä voi kuitenkin olla yksi elementti, jolla Wild kerää itseluottamuksensa takaisin. Me puhumme edelleen Colorado Avalanchesta, joka oli runkosarjan suurin ylisuorittaja sekä kokonaisuutena erittäin nuori joukkue. Neljännen ottelun merkitystä ei voi nyt korostaa.
Pitäisikö kaukaloiden karmein rotta Matt Cooke lyödä tästä tempauksesta koko loppu-urakseen pelikieltoon?
Mäkinen: NHL:n pelaajien turvallisuus tulee asettaa nyt etusijalle. Ja rangaistus täsmälleen sen mukaan. Kovat otteet käyttöön. Tässä ja nyt. Ei tällaista tarvitse kenenkään katsella.
Seppänen: Matt Cooke ei taklaa riistääkseen kiekkoa tai luodakseen vastustajalle henkistä painetta tai kiirettä. Hän tekee näitä päällekarkauksiaan tasan yhdestä syystä: Hän haluaa aiheuttaa loukkaantumisen. Vuodesta, kaudesta, joukkueesta toiseen. Viime kaudella hän katkoi täysin tarkoituksella ja jalalla nirhaten Erik Karlssonin akillesjänteen. Uskokaa nyt hyvät ihmiset, että tämä jätkä ei tee vahinkoja. En ymmärrä, miksi hän saa pyöriä työkseen NHL-kaukalossa kaiken tämän jälkeen.
Arponen: Cooke vaikutti jo tehneen parannuksen ja muuttuneen teloittajasta urheilijaksi. Väärässä olivat kaikki niin luulleet. Ei pääse tiikeri mihinkään juovistaan. Pitkää pelikieltoa huutaisi. Todella pitkää. Tyson Barrie on loppupudotuspelit sivussa tuon taklauksen vuoksi, ja olisi oikeus ja kohtuus, että Cookeakaan ei tänä keväänä enää kaukalossa nähtäisi.
Wennström: Raffi Torresin pelikiellon pituus (25 ottelua) on minimi tästä tempauksesta. Uskon, että NHL:n kurinpito on tässä hereillä.
Pysäyttääkö kukaan tai mikään Nathan MacKinnonia? Edes Suomen oma poika Erik Haula, josta kukaan ei tiedä juurikaan mitään?
Mäkinen: Ei se ole välttämättä kenenkään syytä, että joku pelaajista dominoi tapahtumia. MacKinnon on yksinkertaisesti juurikin näin hyvä talentti. Tulokaskausi menossa, ja hän kasvaa jatkuvasti suuremmaksi ratkaisijaksi lumivyöryn merkittävimmässä roolissa. Erik Haula on puolestaan pelannut älykkäästi. Hänessä on potentiaalia, jota Suomessa ei olla vielä havaittu. Haulan luistelunopeus ja kaksinkamppailuvoima ovat todellisia yllätyskortteja.
Seppänen: En usko, että MacKinnon on pysäytettävissä kotihallissaan. Tämä on hyvin tyypillistä junnupelaajalle, että dominoidaan kotona, mutta ollaan jännäkakka pöksyissä vierashallissa, joka on maustettu uskomattomalla tunnelmalla. Wild-fanit saivat vuoden kovimman rookien selvästi hämilleen. MacKinnon on matkalla suuruuteen, ja hän ylittää näytöstyyliin Wild-sarjan orastavat ongelmat. Erik Haula puolestaan pelaa uskomattoman laadukkaalla tasolla. Voittamisen kulttuuri on sisäänrakennettu tähän porilaispoikaan. Laatuvuodet NCAA-huipputasolla kantavat hedelmää.
Arponen: Ennakoin syksyllä, että MacKinnonista voi kasvaa piankin John Tavaresin veroinen huippuluokan franchisepelaaja. Saatoin olla väärässä. MacKinnon osoittaa nimittäin viitteitä, että hän voi hyvinkin olla sittenkin Sidney Crosby -tason dominoiva dynamo. Sen tason pelaajan pysäyttämiseen vaadittaisiin Patrice Bergeron aseenkantajineen, ja sellaista ei Wildilta löydy.
Wennström: Nathan MacKinnonin voi ensimmäisellä kierroksella pysäyttää vain joukkueen kurinalaisuus. Wildin pitää pystyä pelaamaan äärimmäisen tiiviitä ja huolellisia vaihtoja illasta toiseen. Lisäksi peluutuksen pitää onnistua.
Haulaa vielä merkittävämmässä roolissa on kaksikko Ryan Suter - Jonas Brodin. Tämän parivaljakon on tehtävä MacKinnonin elämä hankalaksi ykkössektorin maalintekoalueella ja päädyissä.
St. Louis Blues – Chicago Blackhawks
Onko Blues-vahti Ryan Miller sulanut jo valmiiksi?
Mäkinen: Liputan edelleen vahvan ja perusluotettavan Millerin puolesta. Mutta kumpi näistä veskareista ottaa sen ratkaisevan torjunnan seitsemännen ottelun jatkoerässä? Se on oikeastaan oleellisin kysymys, ja vastaus löytyy tutusta osoitteesta. Chicagosta.
Seppänen: Tämä ottelusarja on todellinen henkimaailman kädenvääntö. Corey Crawford on ollut samassa tilanteessa ennenkin, mutta Miller ei ole koskaan lähtenyt pudotuspeleihin selkeänä ennakkosuosikkina. Jonathan Toewsin osuma kolmannessa ottelussa oli vain yhden maalin arvoinen tulostaululla, mutta se on aivan varmaa, että tilanne kummittelee Millerin pääkopassa vielä pitkään. Tämä pätee etenkin hänen vierasotteluihinsa.
Arponen: En usko tämän ottelusarjan ratkeavan tolppien välissä. Vaikka mestarisuosikin tolppien välissä pelaaminen onkin Millerille uusi juttu, on hän osoittanut silti kilpailijan hermoja aiemmin urallaan. Crawfordilla puolestaan on näyttää Stanley Cup -sormus, se riittää tässä kohdassa näytöksi.
Wennström: Ei todellakaan. Minun mielestäni Ryan Miller on ollut kaksikosta vahvempi tässä ottelusarjasta, vaikka Crawford nappasikin voiton kolmannesta ottelusta. Olennaista ei ole torjuntaprosentti tai yksittäinen helppo maali, vaan se, kuinka päästetyn maalin jälkeen reagoi tilanteeseen. Kahdessa ensimmäisessä ottelussa Miller nosti molemmissa tasoaan nimenomaan loppua kohti. Kokonaan toinen asia on se, riittävätkö loukkaantumisista kärsineen Bluesin paukut koko sarjan voittamiseen asti.
Kumpi joukkue pitää päänsä paremmin kylmänä jatkuvan roskanpuheen ja niskaanlyömisen keskellä?
Mäkinen: St. Louis pärjäisi tässäkin kategoriassa paremmin, mikäli sen runkosarjan loppu olisi sujunut edes kohtalaisesti. Se toi epävarmuutta ryhmään, mikä pursuaa nyt ylilyönteinä ja huutamisena ulos. Tästä syystä Chicago on luistimenpiirron verran edellä.
Seppänen: Chicago. Blues otti alkuun pari tasaista voittoa, ja takin ylänappi levähti auki saman tien. Blackhawksin eturivi osaa myös henkisen sodankäynnin jalon taidon. Duncan Keith potkii jopa pelaajien välistä kunnioitustakin päähän kommenteillaan jäällä, mutta toisaalta hänen sormusosastonsa kielii sen puolesta, että mitä tahansa tulee olla valmis tekemään. Mikäli
Arponen: Blues on tässäkin asiassa kirjoittamaton kortti. Joukkueen pelaajisto, myös kokenut kaarti, on lopulta melko kevyttä osastoa menestystä jahdattaessa, kun CV:itä verrataan esimerkiksi jonathan Toewsiin, Patrick Kaneen tai Patrick Sharpiin. Löisin siis edelleen korttini keskelle Blackhawksin kohdalla.
Wennström: Toisen pelin perusteella ei ainakaan Blackhawks. Jopa Jonathan Toews otti turhan jäähyn, eikä Brent Seabrookin ja Bryan Bickellin hölmöilyjä voi perustella millään. Tällä hetkellä St. Louis Blues on edelleen niskan päällä etenkin kiekollisessa pelissä. Blackhawksin pitää parantaa paljon mennäkseen jatkoon.
Onko Chicagon huikea alivoimapelaaminen tullut yllätyksenä?
Mäkinen: Ei. Siellä osataan pelata ensin älyllä ja sitten tunteella. Tämä alkaa olla jo lähes jokakeväinen elementti. Mutta katsokaa, kenen käsissä joukkue on – siellä pelataan ylpeinä intiaanipaidasta.
Seppänen: Ei lainkaan. Erikoistilannepelaaminen on astunut illasta toiseen esille Chicagon Cup-vuosina. Pidän erityisesti siitä, miten haukkojen parhaat offensiiviset yksilöt laittavat itseään likoon alivoimalla. Fiksu laukauslinjojen blokkaaminen on keväisin suorastaan taidetta. Mutta eipähän niitä kannuja vahingossa voiteta. Chicagon kevät on vielä pahemman kerran kesken. Huomatkaa myös Jonathan Toewsin huumaava aloitusprosentti pelitilanteesta riippumatta. Pienet asiat, joiden kautta menestys syntyy.
Arponen: Joel Quenneville, Jonathan Toews, Patrick Sharp, Duncan Keith, Niklas Hjalmarsson. Voiko tällä koostumuksella kapellimestarista säveltäjään edes pelata huonoa alivoimaa?
Wennström: Minulle on ollut yllätys, että sen alivoimapeli oli runkosarjassa niinkin heikkoa. Tasonnosto pudotuspeleissä ei ole yllätys. Michal Handzus ja etenkin Marcus Kruger ovat loistavia alivoimahyökkääjiä. Kruger on Blackhawksin aliarvostettu härkä, joka kauhoo puolustuspään aloituksia myös tasavoimin.
Anaheim Ducks – Dallas Stars
Ovatko Teemu Selänteen ja Saku Koivun vaisut vastuut perusteltavissa?
Mäkinen: Sekä Selännettä että Koivua on kokeiltu jo kaikissa mahdollisissa ja mahdottomissa rooleissa. Mitä muuta valmennus voisi tässä tilanteessa tehdä? Suomi-lasit sivuun ja faktat pöytään: Anaheim pelaa parhailla yksilöillään, jotka muodostavat parhaan mahdollisen joukkueen voittamista silmällä pitäen. Selänne ja Koivu saavat vastuunsa esitystason mukaan.
Seppänen: Tämä tuntuu olevan uusi hittituote Suomessa. Herätään aamulla, tarkastetaan Selänteen peliaika ja mennään raivoamaan sosiaaliseen mediaan aiheesta. Ongelma on tällä hetkellä peräti se, ettei Selänteellä ole näillä minuuttimäärillä mitään käyttöä. Mutta toisaalta taas suurempaan rooliin löytyy parempaa pelimannea. Selänne elää urheilijana äärimmäisestä kilpailutilanteesta, ja nyt häntä ei päästetä edes tapahtumiin mukaan. Se on yllättänyt eniten, että Selänne on pitänyt aiheesta suunsa supussa koko kauden ajan.
Koivun tilanne on täsmälleen sama. Itse asiassa problematiikka pohjautuu siihen, että Anaheimilla ei ole lainkaan mitat täyttävää kakkossentteriä. Ykköstykistön ja aseenkantajien ja mukanaroikkujien kavalkadi on aivan liian laaja.
Arponen: Kummankaan leijonalegendan pelissä ei ole näkynyt niitä merkkejä, jotka oikeuttaisivat isompaan vastuuseen tai peliaikoihin. Toisaalta, numerot osoittavat Selänteen vaativan peliaikaa tehdäkseen pisteitä: viimeisissä kymmenessä ottelussa, kun Teemu on pelannut yli viisitoista minuuttia, on tuloksena ollut tehot 4+4. Ehkä Bruce Boudreaun kannattaisi sittenkin vielä kokeilla?
PS. Saku Koivun kohdalla vastaavaa tilastoa ei löydy.
Wennström: Minusta on perusteltua, että kentällä annetaan vastuuta vahvuuksien mukaan. Koivun vastuu on puolustavammassa roolissa ja Selänteen hyökkäävässä. Selänne saa enemmän minuutteja heti, kun saa maalitilinsä auki. Yritys on ollut kova, kuten Mathieu Perreaultillakin, mutta maalit puuttuvat vielä.
Onko Kari Lehtonen saanut sittenkin yliotteen ankkojen ykköstykeistä?
Mäkinen: Lehtonen on isojen torjuntojen maalivahti, joka on loistava tapaus syömään juuri näitä coreyperryjä ja ryangetzlaveja. Mikäli Lehtonen pääsee näiden tähtien päiden sisään, ovat ankat yllättävän ahtaalla koko loppusarjan.
Seppänen: Yksi päälläseisonta vain jatkaa kevättä. Se ei kuitenkaan tee kevättä. Siinä on vissi ero. Anaheimin pommikoneisto on sen verran monessa liemessä keitettyä sorttia, että Lehtonen laitetaan vielä ankaraan mankeliin. Se on pikemminkin oleellista, että miksi Dallas Stars oli niin paljon parempi ja aktiivisempi joukkue kolmannessa kohtaamisessa? Vaikka Lehtonen oli maalillaan jumalainen, oli tähtiporukan viisikkopelaaminen silkkaa valurautaa. Olikohan Jere Lehtisen läsnäololla jotakin vaikutusta asiaan? Tiedä häntä, mutta jotain lehtismäistä isäntien otteissa oli.
Arponen: Todella vaikea sanoa vielä näin pienen ottelumäärän jälkeen. Lehtonen on nyt ensimmäistä kertaa urallaan siinä tilanteessa, että hänellä on mahdollisuus torjua joukkueelleen todellista menestystä Pohjois-Amerikassa. Mikään ei toisaalta viittaa siihen, että Kärppä olisi sulamassa, mutta ovathan otteet olleet vakuuttavia. Erään moninkertaisen suomalaisen Stanley Cup -voittajan sanoja lainatakseni: tästä tulee miälenkiintone.
Wennström: Eniten henkistä yliotetta ovat saaneet Starsin ärsyttäjät kuten Ryan Garbutt. Ducks-pelaajat ja valmentaja Boudreau avasivat suunsa kolmannen ottelun jälkeen, sillä heidän mielestään Stars on ollut epäreilu leukansa loukannutta Getzlafia kohtaan. Minusta tällainen kielii siitä, että sarja on kääntymässä Starsille.
Luottaako Ducks-valmennus vieläkään Sami Vataseen?
Mäkinen: On täysin käsittämätöntä, että Vatanen ei pelaa näissä matseissa. Tähän asiaan ei ole mitään muuta sanottavaa.
Seppänen: En ole enää edes varma, tiedetäänkö Anaheim-penkin takana, kuka Sami Vatanen on. Ankkaparvessa pelaa vuoden kuluttua tähän aikaan kenties nolla suomalaista. Vatanen on playoff-aikaan luistimilla liikkuva riski, mutta toisaalta hän kykenee kääntämään otteluita omakätisesti joukkueensa eduksi. Sitä lahjaa on mahdotonta aliarvioida, ja sen ymmärsi jopa Risto Dufvakin.
Arponen: Listaan tähän alkuun Ducks-puolustajien tekemät maalit toistaiseksi tässä sarjassa: -
Vatanen ei ole missään tapauksessa sellainen puolustaja, jonka jokainen valmentaja haluaisi heittää jäälle pudotuspeleissä, kun joukkue johtaa ottelua maalilla ja peliä on jäljellä kolme minuuttia. Mutta jos joukkue on maalin perässä, ei Ducks-kokoonpanosta löydy parempaa miestä. Vatasella on hyvin epäsuomalaiseen tapaan taipumusta olla gamechanger. Koko pelin - tai sarjan - kääntävä yksilösuoritus voi tulla koska tahansa. Sitä ei olla Ducksin valmennusjohdossa vielä ymmärretty.
Wennström: Ei, sillä näyttää nytkin siltä, että Mark Fistric korvaa Robidasin. Fistric pystyy vastaamaan hieman Stars-hyökkääjien kovuuteen, mutta minun mielestäni se on ihan väärä tapa lähestyä tätä ongelmaa. Ducks tarvitsee lisää kiekollista osaamista ja maaleja, ei näyttävää mutta keskinkertaista taklaajaa, joka käy 14 minuuttia ottelusta taklaamassa vastustajan alempien kenttien ärsyttäjiä.
San Jose Sharks – Los Angeles Kings
Kuinka suurena järkytyksenä nämä maalijuhlat ovat tulleet?
Mäkinen: Olen joskus sanonut, että NHL:n pudotuspeleissä ainoa varma asia on se, että mitään ei voi nähdä etukäteen varmaksi. Tämän piti olla vähämaalinen taisto. Ei ollut sitä, ja nyt on aivan turha alkaa ennakoida, mitä lähitulevaisuus tuo tullessaan.
Seppänen: Eihän tässä ole mitään järkeä. Se oli tiedossa ja tutkittu, että Sharks tuottaa NHL:n eniten laukaisutilanteita, mutta juurikin Kingsin piti olla tähän paras mahdollinen lääke. Vielä mitä. Karmeaa hullunmyllyä heti kärkeen, ja tekopaikkoja jatkuvalla syötöllä kumpaankin päähän. Tämä on ollut koko pudotuskevään suurin yllätys toistaiseksi.
Arponen: Mikään ei ole niin varmaa kuin se, että mikään ei ole varmaa. Tämä on juuri se asia, miksi Stanley Cupin pudotuspelit ovat niin hienoa aikaa. Koskaan ei voi etukäteen tietää mitä tapahtuu. Vai mitä, Jonathan Quick?
Wennström: Kings on ollut kyllä ihan lapanen. Odotin kyttäystaistelua ja vääntöä jokaisesta senttimetristä, mutta nyt on kruisailtu ison maailman malliin. Sarjan maalimäärät tippuvat varmasti tulevissa koitoksissa.
Onko Kings todella näin pahasti hukassa vahvan runkosarjan lopun jälkeen?
Mäkinen: Kings on joutunut vaikeaan oravanpyörään. Tällä hetkellä puhutaan peräti itseluottamusongelmista, ja mikäli tilanne on niin heikolla tolalla, ovat asiat pahemmin kuin osasimme etukäteen ounastellakaan. Kings juoksee jatkuvasti Sharksin perässä, eikä se ole heidän jääkiekkoaan.
Seppänen: Kyllä. Kings on ollut pelillisesti hukassa. Ja vieläpä pahemman kerran. Eikä kyse ole valmistautumisesta tai siitä, ”ettei tänään saatu kaikkea irti”, vaan täydellinen herpaantuminen kielii epävarmuudesta. Sharks on saanut nasevan niskaperseotteen kilpaveljestään, ja tilanne näyttää kuninkaiden osalta todella heikolta. Kaikki kunnia toisaalta Sharksille. Mahtavaa jääkiekkoa. Kokonaisvaltaista pelaamista.
Arponen: On. Kings ei ole saanut millään tavalla kiinni siitä langanpäästä, jota Sharks pyörittää Joe Pavelskin ja Logan Couturen johdolla. Ja tässä on nyt se avainjuttu Sharksin kannalta: Johtajia eivät kaukalossa ole enää Joe Thornton, Patrick Marleau tai Dan Boyle, vaan nuorempi kaarti on ottanut soihdun vastaan. Samalla pelikirja on muokkautunut yhden naksun pois siitä, mitä se on vuosia ollut. Ja tätä naksua ei Kings meinaa saada kiinni.
Wennström: Ihan liian hukassa ottelusarjojen voittamiseksi. Koko joukkueen on ryhdistäydyttävä ja voitettava kolmas ottelu. Drew Doughty on saanut positiivisia asioita aikaiseksi, mutta siihen plussat suunnilleen jäävät. Sharksia vastaan ei yhtään isommasta kuopasta nouse edes Los Angeles Kings.
Saako Jonathan Quick ulko-oveaan kiinni enää? Saako hän päänsä kasaan jotenkin?
Mäkinen: Uskon, että hän nousee vielä huipputasolle tämän kevään aikana. Pohja on löydetty, ja nyt tulee vain edetä koppi kerrallaan. Kun on kertaalleen nostellut Conn Smythea, ei silloin myöskään sula muutaman takaiskun jälkeen.
Seppänen: Mikäli olisin saanut valita puolelleni yhden pudotuspelivahdin kaikista ehdokkaista, olisin todennäköisesti ottanut Quickin kiinni. Joten se siitä. Hänellä ei ole kuin yksi suunta. Hän ei ole sulanut koskaan tällä tavalla kirkkaissa valoissa. Quick on ennenkin kasvanut tilanteen vaatimalle tasolle. Nyt hän katosi kokonaan kuvista.
Arponen: Quick ei ole Kingsin ongelma. Jos kenttäpelaajat saavat pelinsä kuosiin, uskon Nopsa-Joonatanin nostavan pelinsä jälleen vaadittavalle tasolle, jotta Kings voi taistella Stanley Cupista.
Wennström: Eiköhän Quick vastaa ottelusarjan kolmannessa pelissä. Syytän Kingsin viisikkopuolustusta ja hehkutan Sharksin leveästi onnistunutta hyökkäystä. Kentällä on ollut vain yksi joukkue.