Keskieurooppalaiseen tapaan, tai voisi sanoa eurooppalaiseen tapaan, Unkarin suosituin laji on jalkapallo. Lajissa maa on saavutanut kaksi MM-hopeaa, mutta maailmanmestaruuteen saakka maan rahkeet eivät ole riittäneet. Olympialaisissa maan jalkapalloilijat ovat onnistuneet nappaamaan kunnioitettavat kolme kultamitalia.
Sen sijaan vesipallossa unkarilaiset ovat omaa luokkaansa. Lajin kuningasmaalla on hallussaan yhdeksän olympiakultaa, kolme hopeaa ja kolme pronssia vuodesta 1932 lukien.
Myös maan kiekkoilun historia juontaa juurensa aina 1920-luvun loppupuolelle. Tarkalleen tammikuussa 1927 Unkarin kiekkoliitto liittyi kansainväliseen jääkiekkoliittoon ja on siitä saakka pelannut erilaisissa kansainvälisissä kilpailuissa. Alkuaikoina unkarilaiset olivat myös melko menestyneitä kiekkoilussa.
Parhaimmat sijoitukset 1930-luvulla
Maan paras suoritus MM-kilpailuissa löytyy myös kiekkohistorian alkutaipaleilta. Kolmesti (1928, 1936, 1964) olympialaisiin osallistunut Unkari nappasi historiansa parhaan olympiasijoituksen vuonna 1936 Garmisch-Partenkirchenin talviolympialaisista sijoittuen seitsemänneksi. Heti perään vuonna 1937 unkarilaiset saavuttivat myös MM-historiansa parhaan sijoituksen, kun he sijoittuivat viidenneksi.
1930-luvun jälkeen Unkari ei ole kyennyt enää vastaaviin sijoituksiin. Läpi 2000-luvun maa on pelannut pääasiassa MM-kilpailuiden IA-divisioonaa, mutta monet meistä varmasti muistavat Sveitsin MM-turnauksen vuonna 2009, kun Unkari teki vuoden mittaisen paluun korkeimmalla sarjatasolle 70 vuoden tauon jälkeen.
Maan kohtalona Sveitsin turnauksessa oli kuitenkin tippua takaisin IA-divisioonaan vuodeksi 2010, vaikka unkarilaiset onnistuivat pelaamaan muutaman todella tasaisen ottelun varsinaisen MM-turnauksen joukkueita vastaan.
Ammattilaiseksi pääsy haastavaa potentiaalisillekin
Pienemmissä kiekkomaissa pätee usein surullinen tarina hankalista olosuhteista. Usein näissä valtioissa ei ole ammattilaisjoukkueita tai niitä on ainoastaan yksi, joka pelaa jonkun muun maan pääsarjatasolla. Sama tarina sopii myös Unkariin. Unkarin ja Romanian pääsarjatasona toimivan ylikansallisen MOL-ligan taso ei ole riittävä kouliakseen ammattilaiskiekkoilijoita.
– Itävallan pääsarjassa on yksi unkarilainen ammattilaisjoukkue, Alba Volán Székesfehérvár. Itse asiassa Kärppien kolmosvalmentaja, Toni Sihvonen, pelasi siellä neljä vuotta sitten, Kärppien organisaatiossa jo vuosia viettänyt, mutta tällä kaudella Hokissa lainalla pelaava, 19-vuotias unkarilainen Balasz Sebok avaa.
– Alba Volán on ainoa joukkue, johon mennä, jos tahtoo ammattilaiseksi. Muut joukkueet eivät ole niin hyviä, eikä Unkarin miesten jääkiekkoliiga ole tasoltaan kummoinen. Jos haluat tulla jääkiekkoilijaksi, sinun täytyy muuttaa pois, Sebok jatkaa.
Viime kaudella HIFK:ta edustanut, mutta täksi kaudeksi MODO:n riveihin Ruotsiin siirtynyt, unkarilainen János Hári yhtyy näkemykseen Unkarin pääsarjatason riittämättömyydestä.
– En ole nähnyt muuttoni jälkeen unkarilaisia pelejä, joten nykytilanteesta on oikeastaan hieman vaikea kertoa. Erot ovat kuitenkin suuret, eikä unkarilainen kiekkoilu ei ole lähelläkään suomalaista. Maajoukkueeseen mahtuu joka vuosi yksi tai kaksi kotimaan sarjoissa pelaavaa, muut tulevat ulkomailta, Hári kertoo.
Koska toiminta maan kiekkosarjoissa ei ole järin ammattimaista, vaikuttaa se myös juniorien toimintaan. Pelipaikoista ei välttämättä joudu edes kilpailemaan.
– Suomessa junioreista kasvatetaan ammattilaisia jo 14-vuotiaasta lähtien, mutta Unkarissa ei tehdä samaa. Jos olet hyvä pelaaja, pelaat Unkarissa aina ykkös- tai kakkosketjussa, kun taas Liigassa on ankara kilpailu pelipaikoista, Sebok kertoo kokemuksistaan.
Juniorin haasteita Unkarissa
Suomessa junioreilla on hyvät olosuhteet kehittymiseen, mutta Unkarissa asia on varsin toinen. Ainoa vaihtoehto on muuuttaa ulkomaille pelaamaa ja harjoittelemaan. Näin tekivät aikoinaan myös Hári ja Sebok, Sebokin muutettua Suomeen ja Hárin suunnattua naapurimaahan Ruotsiin.
– Olin juniorina silloisen unkarilaisen joukkueeni kanssa eräässä turnauksessa Saksassa. Olin silloin 13-vuotias ja eräs turnauksessa pelannut helsinkiläinen joukkue kutsui minut koeajalle Suomeen. En päässyt joukkueeseen, mutta aloimme agenttini kanssa kysellä mahdollisuutta päästä muihin suomalaisiin joukkueisiin kehittymään. Kärpät vastasi ja tulin Ouluun, Sebok taustoittaa.
Hári puolestaan kertoo muuttaneensa hyvin nuorena Ruotsiin.
– Muutimme Ruotsiin kun olin 12-vuotias. Se vaikutti paljon tulevaan uraani ja kehittymiseeni. Kävin kouluni Ruotsissa ja siellä minua kohdeltiin kuin ruotsalaista jääkiekkoilijaa. Sopeutuminen ei ollut vaikeaa, sillä koska olin nuori, opin kielen nopeasti.
Kumpikin pelaaja on onnistunut kehittymään hyvin maisemanvaihdon jälkeen. Sebok kertookin, että Ruotsi ja Suomi ovat yleisiä vahtoehtoja unkarilaisille kiekkoilijoille, mutta muuallekkin paikallisia kiekkoilijoita on lähtenyt kehittymään.
– Siirtyminen tapahtuu junoreilla yleensä noin 13- tai 14-vuotiaina. Harrastusmahdollisuudet eivät ole Unkarissa kovinkaan hyvät, eikä jääkiekolla voi tienata kovinkaan paljoa maassa.
– Monet pelaajat menevät Ruotsiin, mutta Suomessakin on muutamia. Jotkut menevät USA:n tai Kanadan yliopistoihin ja pelaavat siellä. Myös Saksa on vaihtoehto, Sebok tietää.
Mahdollisuudet huipulle pääsemiseen ovat kuitenkin parantuneet vuosien mittaan. Suuressa roolissa on Itävällan sarjassa pelaava maan ykkösjoukkue Alba Volán Székesfehérvár.
– Junioreilla on nykyään paljon mahdollisuuksia. Moni menee Itävallan pääsarjaan tai Ruotsiin, mutta osa menee ECHL:ään, kertoo puolestaan Hári.
Jäähalleja ja korkeita kustannuksia
Jääkiekon kohdalla myös kustannuskysymys on suuri. Joka vuosi uppoaa varusteisiin äärimmäisen paljon valuuttaa.
– Jääkiekon pelaaminen on kallista. Suomessa pelaajat saavat kaikki varusteet täytettyään 14 vuotta, mutta Unkarissa varusteet täytyy ostaa itse ja palkat ovat paljon pienempiä. Sen takia monet ihmiset eivät edes aloita jääkiekon pelaamista, Sebok harmittelee.
Hári mainitsee myös, että laji ei ollut järin suosittu, kun hän aikoinaan aloitti kiekkoilun Unkarissa. Kallis laji, jossa mahdollisuudet menestymiseen ovat pienet, on lähtökohdiltaan vaikea aloittaa. Tilanne on kuitenkin muuttumassa ja junioreita on nykyään jo enemmän.
– Kustannukset ovat korkeat, sillä kaikki varusteet on ostettava itse. Kun itse aloitin pelaamisen, jääkiekko ei ollut kovin suosittua, moni ei tiennyt koko lajia. Tänä päivänä pelaajia on onneksi kuitenkin jo enemmän, Hári avaa.
Jäähallien määrä maassa ei ole edelleenkään mitenkään valtava. Tällä hetkellä maassa on jo toistakymmentä jäähallia, mikä on paljon parempi, kuin esimerkiksi Sebokin pelatessa vielä Unkarin rajojen sisällä.
– Muutamia areenoja on tälläkin hetkellä rakenteilla, mutta kun minä olin 13- tai 14-vuotias, Unkarissa oli vain neljä jäähallia. Minun kotikaukaloni oli ulkona, joten olosuhteet eivät olleet parhaat mahdolliset, Sebok muistelee.
Maan lippulaivajoukkueen Alba Volán Székesfehérvárin, legendapelaaja Gábor Ocskayn mukaan nimetty, kotiareena Ifjabb Ocskay Gábor Ice Hall vetää 3500 katsojaa. Suurin osa maan halleista on kuitenkin lähinnä harjoitushalleja, eikä niinkään yleisöystävällisiä.
Maajoukkue lähellä varsinaista MM-turnausta
Kuten jo aiemmin mainittiin, Unkari palasi vuoden visiitille varsinaiseen MM-turnaukseen vuonna 2009. Viime vuosina Unkari on lukeutunut poikkeuksetta IA-divisioonan kärkijoukkueisiin, mutta rahkeet eivät ole riittäneet nousijaksi varsinaiseen MM-turnaukseen kuin yhtenä vuonna.
Sebok kuitenkin näkee, että Unkari on kansainvälisissä turnauksissa kilpailukykyinen joukkue.
– Unkari on kansainvälisellä tasolla hyvä joukkue. Olemme lähes aina I-divisioonan MM-kisojen kärkipäässä ja lähellä ylemmäksi nousemista, Sebok tietää.
Maan huippukiekkoilijoiden kaarti ei ole järin suuri. Maajoukkueessa nähdään vuosittain tuttuja naamatauluja, mutta silti jotain on tehtävä oikein päästäkseen pukemaan Unkarin paidan kansainvälisissä kisoissa.
– Unkaria edustavat useimmiten samat pelaajat. Joka vuosi mukaan pääsee muutama uusi kaveri, ja tänä vuonna minä olin uusi pelaaja. Joukkueessa on kuitenkin lähes aina samat 15 pelaajaa. Kilpailu ei ole kovinta mahdollista, mutta päästäkseen mukaan täytyy tietenkin olla hyvä, Sebok kertoo maajoukkueesta.
Vaikkakin Unkarissa kiekkoilu ei sarjatasolla ole ammattimaista kuin oikeastaan yhdessä joukkueessa, on maajoukkueessa kiekkoiluun enemmän ammattimainen ote.
– Itse nautin maani edustamista todella paljon. Unkarin maajoukkue on itse asiassa hyvinkin ammattimainen. Turnaukset ovat tiukkoja, mutta Unkari on pärjännyt niissä hyvin. Valmentajat ovat usein kanadalaisia, kertoo myös maataan kolmesti aikuisten tasolla edustanut Hári.
Uusien juniorien lisääntyneen määrään johdosta maan kiekkoilulla on tulevaisuutta. Olosuhteiden pakosta huipulle tähtäävien tie on kuitenkin kivinen ja vaikea. Toisaalta, vaikeaahan huipulle pääseminen on muissakin maissa.
– Huipulle pääsy on henkisesti todella vaikeaa. Suomessa kaikilla on samat mahdollisuudet ja kaikki ovat samalla viivalla. Unkarissa kiinni on siitä, kuinka vahva olet henkisesti: se on tärkein ja samalla vaikein asia, Sebok tiivistää.
Juttusarja oli mukana Jatkoajalla myös viime kaudella. Mikäli sinulta jäi joku osa väliin tai et ole aiemmin tutustunut juttusarjaan, niin alta löydät linkit juttusarjan aiempiin osiin.
Kiekkoa pienempien tähtien kanssa: Uusi-Seelanti
Kiekkoa pienempien tähtien kanssa: Luxemburg
Kiekkoa pienempien tähtien kanssa: Italia
Kiekkoa Pienempien tähtien kanssa: Espanja
Kiekkoa pienempien tähtien kanssa: Kroatia
Kiekkoa pienempien tähtien kanssa: Yhdistyneet Arabiemiraatit