Ikäluokan kohokohta, näin luonnehtii Pasi Petriläinen alle 20-vuotiaiden MM-kisoja. Kotikisoissa oli vielä erityinen lataus.

− Kotikisoissa oli hieno tunnelma. Olimme tavallaan kaveriporukka ja tunsimme toisemme monen vuoden ajalta. Oli mahtavaa päästä pelaamaan kotiyleisölle.

− Edelllisenä keväänä oli pelattu aikuisten MM-kisat Suomessa, ja oli uusi halli. Tämä noste näkyi myös nuorten kisoissa, ja uskon monen tulleen ihastelemaan uutta hallia. Kun aloimme pärjätä, niin tapahtuma alkoi saada huomiota omilla ansioillaan.

kun olimme voittaneet mestaruuden, niin jäältä ei olisi tehnyt mieli lähteä ollenkaan pois. Koko halli hurrasi, niin se oli hieno hetki. Mutta sitten sieltä oli lähdettävä, enkä takaisin ole päässyt.

Petriläinen hehkuttaa kotikisoja yhtenä koko uransa kohokohtana.

− Kaikki pelit ovat hienoja, mutta alle 20-vuotiaiden MM-kisat olivat siihen astisen peliuran isoin kansainvälinen tapahtuma. Omalla uralla tosiaan jäi harmittamaan, että olympialaiset jäivät väliin, koska se olisi ollut ilmapiiriltään taas aivan erilainen ja omaa luokkaansa oleva tapahtuma.

− Jotenkin olin koko jutusta niin innoissani, etten kunnolla malttanut syödä. Buffet-ruoka ei maistunut, mutta pitsa upposi hyvin, kun energiaa piti jostain saada.

Mestaruushuumassakin on yksi kirkas muistikuva säilynyt.

− Muistan, kun olimme voittaneet mestaruuden, niin sanoin "Arskalle" [Ari Vallin], että täältä jäältä ei tekisi mieli lähteä ollenkaan pois. Koko halli hurrasi, niin se oli hieno hetki. Mutta sitten sieltä oli lähdettävä, enkä takaisin ole päässyt.

Yhteishenki keskeisessä roolissa

Petriläinen korostaa joukkueen tunteneen toisensa jo vuosien ajalta ja hitsautuneen tätä kautta hyvin yhteen.

− Tämä on nyt vain mun kokemus, en tiedä, mitä muut ajattelevat. Mutta siihen mennessä me olimme jo viisi vuotta käyneet leireillä. Ja meillä oli aina siellä mukavaa. Se tuntui sellaiselta poikaleiriltä ⨪ oli kiva nähdä Ollia [Jokinen] Kuopiosta ja naapurikylän Nikoa [Kapanen]. Jo ne alustavat vuodet olivat pirun hauskoja, kun nuoret pojat olivat intoa piukassa.

− Koko ryhmä oli toisilleen ennestään tuttuja ja teimme pelimatkoja Venäjälle ja Tšekkiin. Puhuimme kumppaneista ja elimme nuoruutta yhdessä. Koen sen niin, että meillä vaan oli niin pirun hauskaa. Eivätkä valmentajatkaan pystyneet sitä pilaamaan, vaikka välillä yrittivät meitä suitsia.

Petriläinen korostaa valmentaja Hannu Kapasen positiivista vaikutusta joukkuehenkeen.

− Kapanen sopi meille täydellisesti. Se ikäluokka ei ollut mitenkään ylettömän lahjakas, eikä tämänkaltaista menestystä osattu odottaa. "Hannes" leppoisana savolaisena loi joukkueeseen hyvää ilmapiiriä. Hän ymmärsi poikaporukan dynamiikan, ohjaili ja antoi tilaa. Raamit eivät olleet niin tiukat, mitä jossain toisessa yhteisössä olisi saattanut olla.

− Kapteenina en kokenut olleeni erityisessä roolissa. Valmennuksen suuntaan olin puhemiehenä, jos jätkillä oli jotain asiaa.

Se tuntui sellaiselta poikaleiriltä − oli kiva nähdä Ollia Kuopiosta ja naapurikylän Nikoa

Olli Jokinen oli kentällä joukkueen suurin tähti, mutta kaukalon ulkopuolella rooli oli erilainen.

− Jokinen ei ollut pukukopissa "NHL-mies", vaan se sama Olli, joka oli tuttu jo monen vuoden takaa. Oli toki hienoa kuulla huumorimiehen tarinoita Los Angelesista. Vuosikymmeneen emme ole toisiamme nähneet, mutta terveisiä Ollille.

− Se oli kuitenkin joukkueelle tosi hieno homma, että Olli tuli mukaan. Se nosti kaikkien itseluottamusta.

Avausottelun voitto Kanadasta oli Nuorten Leijonien turnaukselle huikea alku.

− Voitimme heti ensimmäisessä pelissä Kanadan. Sen jälkeen oli selvä tunne, että meillä on mahdollisuus päästä turnauksessa pitkälle. Sitten kun voitimme alkulohkon, niin aloimme laskea, että voittoon asti on oikeasti mahdollisuudet.

Joukkueessa kuitenkin vallitsi vahva usko mahdollisuuteen jo ennen turnauksen alkua.

− Ennen kisoja oli alustavien harjoitusten yhteydessä kapteenistolle palaveri, jossa valmennuksen viesti oli selvästi se, että meillä on hyvä mahdollisuudet. Kanadan ikäluokka ei ollut mitenkään loistava, eikä mukana ollut ketään huipputähteä. Yhdessä silloin päätimme, että kaikki on mahdollista ja kaikki laitetaan peliin.

− Toisaalta taas Ahmaojan Timo oli muistaakseni risteilyn varannut kisojen ajaksi, koska oli ajatellut, ettei pääse mukaan.

Petriläinen muistaa edelleen muutaman vaikean vastustajan.

− Venäjän Oleg Kvaša on jäänyt vastustajana mieleen, hän oli iso, taitava ja hyvä luistelemaan. Maksim Afinogenov oli toinen, todella liukas luistelija. Heidän kohdalla puolustajana mietin, että kuinka saan pidettyä kurissa.

− Tapparan kokenut puolustaja Pekka "Löki" Laksola antoi hyvän neuvon peruuttaa täysillä kohti omaa maalia, että ei ne siitä läpi mene.

Kanadan joukkue on jäänyt mieleen heikoista otteista, vaikka mukana oli tulevia NHL-tähtiä kuten Roberto Luongo ja Vincent Lecavalier.

− Jälkikäteen olen ihmetellyt, kun joistain Kanadan pelaajista on sanottu, että pelasi pitkän NHL-uran. Kisoissa tuntuivat todella surkeilta.

Yhdessä päätimme, että kaikki on mahdollista ja kaikki laitetaan peliin.

Ruotsin joukkueen kanssa aikaa tuli vietettyä enemmän.

− Kaikki joukkueet asuivat samassa hotellissa, niin aamupalalla mittailtiin parrankasvua ja kuinka pitkiä jätkiä missäkin joukkueessa on. Ruotsalaisiin tuli hieman jopa tutustuttua, koska Josef Boumedienne puhui suomea.

− Itsellä kyllä olisi ollut mielenkiintoa tutustua muiden maiden pelaajiin ja heidän elämänmenoon. Mutta ei sitä niin vaan mennä lyömään kättä päälle ja tutustumaan tuleviin vastustajiin.

Kisojen jälkeen ruotsalaisjoukkueen kanssa oli toisenlainen kohtaaminen.

− Kun kisat oli jo ohi, ja olimme juhlimassa, niin siinä oli Ruotsin joukkuetta mukana. Marcus Nilsonin kanssa otimme maljat ja vaihdoimme ystävälliset sanat, kun ensin oli pelattu tosissaan vastakkain. Se tuntui mukavalta.

Pitkästä aikaa paluu muistikuviin

− Itselle näistä kisoista on jäänyt niin mukavat muistot, että en ole niitä jälkikäteen oikein edes halunnut kaivella. Siihen totta kai vaikutti sekin, ettei sen jälkeen uralla tullut mitään vastaavaa. Esimerkiksi Vallinilla ja Ilkka Mikkolalla maailmanmestaruus on eri mittasuhteissa, koska ovat voittaneet monta suomenmestaruutta.

Yksittäisiä muistikuvia joukkueen kapteeni kuitenkin sai helposti kaivettua esille.

− Tomek Valtosesta muistan kisoista hauskan tapauksen. Tomekhan oli joukkueen nuorin pelaaja, niin hänelle tein pienen jäynän. Uudenvuodenaattona valvoimme myöhään, että näimme ilotulitukset. Sanoin Tomekille, että hänen pitää mennä ilmoittautumaan "Hannekselle", koska olimme jääneet kiinni valvomisesta.

− Käskin Tomekin myös kysyä, mitä tästä vakavasta rikkomuksesta seuraa. Tomek meni kiltisti tunnustamaan valmentajalle, mutta "Hannes" oli vain nauranut.

Toinen keskeinen muistikuva liittyy nuoren miehen ontuvaan englanninkielen taitoon.

− Jouduin tervetulotilaisuudessa toivottamaan kaikki tervetulleiksi ja pelaamaan hyvät kisat. Yritin Ollilta kysyä, joko hän Pohjois-Amerikan kokemuksella puhuu hyvin englantia, mutta ei kuulemma ehtinyt vielä opetella. Niinpä minä sitten änkytin viestin englanniksi.

Nuorten peleissä jääkiekko tulee sydämestä eikä peliä ole taktiikalla pilattu

Petriläinen sanoo nauttineensa nuorten MM-kisoista sekä pelaajana että katsojana.

− Nuorten peleissä jääkiekko tulee sydämestä eikä peliä ole taktiikalla pilattu. Edellisen kerran kun Suomi voitti nuorten MM-kultaa oli kiva katsoa finaalia. Siellä oli kovia pelaajia.

− Jonkin verran tulee seurattua, mutta omalla kohdalla ehkä kuitenkin on vielä eräänlaista haikeutta. Se oli itselle niin hieno tapahtuma, ettei sitä jaksa muistella joka uusivuosi, kun ne kisat pelataan. Viimeiseen ehkä seitsemään vuoteen en ole katsonut kuin sen finaalin, kun Suomi voitti Nuorten MM-kullan.

Mestaruusjoukkue on hajaantunut eri teilleen

Petriläinen sanoo pitäneensä yhteyttä joihinkin mestaruustovereihin, mutta koko joukkue ei ole ollut koolla mestaruusjuhlien jälkeen.

Ennen peliä nuuhkaisee syvään ja nauttii ilmapiiristä, niin siinä se on

− Luonnollisista syistä yhteydenpito on jäänyt, mutta esimerkiksi joitain vuosia sitten törmäsin lentokentällä Seikkulan Timoon. Se kohtaaminen oli lämmin, ja pilke silmäkulmassa totesimme, että on kiva nähdä. Ja toisaalta joihinkin tulee pidettyä useammin yhteyttä, vähintään kuukausittain.

− Jääkiekkoliitto järjesti kokoontumisia pari kesää mestaruuden jälkeen sekä edellisten kotikisojen yhteydessä. Näissä on ollut iso osa joukkueesta mukana. Koko joukkueena emme ole olleet koolla sen jälkeen, kun pukukopissa odotimme presidentti Martti Ahtisaarta, joka ei lopulta päässyt onnittelemaan.

Nuorten maajoukkueaikoina muodostuneet ihmissuhteet Petriläinen kokee edelleen tärkeiksi.

− Vuoden aikana nuorten maajoukkueelle tulee yhteensä pari kuukautta yhdessäoloa. Kaverit tulevat toisaalta tutuiksi, mutta kuitenkin säilyy etäisyys, kun väliajat ollaan seurajoukkueissa. Tauon jälkeen oli aina mukava nähdä ja jakaa nuoren miehen arkea.

− Joitakin ihmissuhteita on säilynyt niistä päivistä asti ja niitä olisikin hyvä vaalia. Sikäli Suomessa on hyvä, kun etäisyydet ovat lyhyet, niin vahingossa törmää tuttuihin.

Tuleviin kotikisoihin Petriläinen antaa yksinkertaisen neuvon.

− Muuta neuvoa minulla ei ole antaa kuin nauttia kisoista. Se on tapahtumana ainutlaatuinen, riippumatta siitä saavuttaako pitkän NHL-uran vai jääkö ammattilaispelit pariin kauteen. Todennäköisesti kotikisoissa hallit tulevat täyteen, niin ne pelit ovat mahtavia kokemuksia. Ennen peliä nuuhkaisee syvään ja nauttii ilmapiiristä, niin siinä se on.