Ensimmäinen World Cup -turnaus pelattiin elo-syyskuussa vuonna 1996. World Cup korvasi aiemmin Kanada-cup-nimellä pelatun turnauksen. NHL:n, pelaajayhdistys NHLPA:n ja kansainvälisen jääkiekkoliitto IIHF:n järjestämässä turnauksessa olivat mukana aikansa kovimmat NHL-pelaajat.
Esimerkiksi Kanadan joukkueessa oli kokeneita tähtiä Wayne Gretzkyn ja Steve Yzermanin johdolla, mutta myös nuorempia huippupelaajia kuten Eric Lindros ja Martin Brodeur.
Edeltäjästään Kanada-Cupista poiketen vuoden 1996 World Cupissa pelasi kahdeksan joukkuetta, jotka jakautuivat Euroopan ja Pohjois-Amerikan lohkoon. Kanada-Cupit pelattiin yhdellä kuuden joukkueen alkusarjalla. Uusina joukkueina World Cupissa pelasivat Slovakia ja Saksa.
Euroopan lohkossa pelasivat Suomi, Ruotsi, Saksa ja Tšekki. Pohjois-Amerikan lohkossa Kanadan ja Yhdysvaltojen lisäksi pelasivat Venäjä ja Slovakia.
Euroopan lohkon otteluita pelattiin Helsingissä, Tukholmassa, Prahassa ja Garmischissa. Pohjois-Amerikan alkulohkopelejä ja pudotuspeliotteluita pelattiin Montrealissa, Ottawassa, Vancouverissa, Philadelphiassa ja New Yorkissa.
Kanada-Cupien tapaan World Cupin voittaja ratkaistiin paras kolmesta -finaaleissa eikä pronssiottelua pelattu. Suomi putosi puolivälierissä ja sijoittui turnauksessa viidenneksi. Finaaleissa Yhdysvallat voitti kolmen ottelun jälkeen Kanadan.
Tähdistökentälliseen pääsi neljä yhdysvaltalaista pelaajaa − maalivahti Mike Richter, puolustaja Chris Chelios ja hyökkääjät Brett Hull sekä John LeClair. Tähdistön täydensivät ruotsalaiset, puolustaja Calle Johansson ja hyökkääjä Mats Sundin.
Maalivahti Richter valittiin myös turnauksen arvokkaimmaksi pelaajaksi. Hull puolestaan voitti turnauksen maali- ja pistepörssin. Suomen paras pistemies ja maalintekijä oli Teemu Selänne tehoilla 3+2.
Suomi selviytyi alkulohkosta puolivälieriin
Vuonna 1996 ei leijonamiehistöä pystynyt vielä muodostamaan kokonaan NHL-pelaajista. Esimerkiksi torjuntavastuun tasanneet maalivahdit Kari Takko ja Jarmo Myllys pelasivat Euroopassa, vaikka molemmat olivatkin aiemmin urallaan pelanneet NHL:ssä.
Puolustajista NHL-pelaajia olivat ainoastaan Jyrki Lumme, Teppo Numminen ja Janne Laukkanen. Janne Niinimaa aloitti NHL-uransa heti World Cupin jälkeen. Marko Kiprusoff taas oli pelannut edeltävän kauden Pohjois-Amerikassa, mutta jatkoi uraansa World Cupin jälkeen Ruotsissa.
Maailmanmestarit Petteri Nummelin, Hannu Virta ja Mika Strömberg täydensivät leijonapuolustuksen.
Hyökkäyksessä olivat Suomen kirkkaimmat tähdet Selänteen, Jari Kurrin ja Saku Koivun johdolla. Muita NHL-hyökkäjiä joukkueessa olivat Ville Peltonen, Jere Lehtinen ja Sami Kapanen. Lisäksi mukana oli pitkän NHL-uran pelannut Christian Ruuttu, joka oli edeltäväksi kaudeksi siirtynyt Ruotsiin pelaamaan.
Hyökkääjistäkin enemmistö oli kuitenkin Euroopassa pelaavia kuten kokeneet maailmanmestarit Raimo Helminen, Mika Nieminen ja Janne Ojanen. Leijonia valmensi maailmanmestarikaksikko Curt Lindström-Hannu Aravirta.
Suomi aloitti turnauksen vahvasti ottamalla suurinumeroiset voitot Tšekistä ja Saksasta. Euroopan lohkon voittanut Ruotsi sen sijaan otti Leijonista vakuuttavan 5−2-voiton, vaikka Suomi pääsikin ottelussa 2−0-johtoon.
Tšekki jäi yllättäen Euroopan lohkon jumboksi hävittyään kaikki kolme ottelua, myös Saksalle lukemin 7−1. Kovista NHL-miehistä huolimatta tšekit eivät onnistuneet tekemään kuin neljä maalia, joista kolme syntyi Suomea vastaan.
Pohjois-Amerikan lohkon voitti Yhdysvallat puhtaalla pelillä ja varmisti Ruotsin lailla paikan suoraan välieriin. Kanada ja Venäjä taistelivat tiensä puolivälieriin, ja Slovakian osa oli jäädä lohkonsa viimeiseksi. Naapurimaa Tšekin lailla Slovakia hävisi kaikki ottelunsa, mutta Peter Bondran johdolla slovakit olivat kuitenkin lähellä voittaa Kanadan.
Leijonien taival loppui pudotuspeleissä lyhyeen − Yhdysvallat taisteli mestaruuteen asti
Puolivälierissä Kanada kohtasi Saksan ja Suomi Venäjän. Leijonamiehistö oli vaihtanut mannerta, kun puolivälieräottelu pelattiin Ottawassa. Venäjä päätti Suomen turnauksen tylyllä 5−0-voitolla.
Vuosi 1996 oli Leijonille edellisvuonna voitetun maailmanmestaruuden jälkeen katkera pala, kun myös kevään MM-kisat päättyivät puolivälierätappioon. World Cupissa näkyi selvästi tasoero, kun Suomi pelasi eurooppalaispainotteisella joukkueella NHL-tähtiä vastaan.
Erityisesti maalivahtipelissä Leijonat joutui antamaan liikaa tasoitusta, kun suomalaistorjujien vyöry NHL:n ykkösmaalivahdeiksi koitti vasta myöhemmin.
Kanadan voitettua odotetusti Saksan olivat edessä välierät. Kanada asettui Ruotsia vastaan ja Yhdysvallat kohtasi Venäjän. Tappioitta alkulohkon pelannut Ruotsi joutui lopulta nöyrtymään, kun Theo Fleury iski voittomaalin toisen jatkoerän viime hetkillä.
Yhdysvallat taas voitti Venäjän vakuuttavasti 5−2, joten finaaleista oli luvassa Pohjois-Amerikan kaksintaistelu.
Ensimmäinen finaali pelattiin Philadelphiassa, ja Kanada näytti jo ottavan voiton, kunnes huikean turnauksen pelannut LeClair tasoitti ottelun seitsemän sekuntia ennen varsinaisen peliajan päättymistä. Kanadan Yzerman kuitenkin teki voittomaalin ensimmäisen jatkoerän puolivälissä.
Kanadalla oli siis mahdollisuus ratkaista mestaruus kotiyleisön edessä, kun seuraava finaali pelattiin Montrealissa. Yhdysvallat kuitenkin otti pelin haltuunsa eikä päästänyt Kanadaa tasoittamaan. Amerikkalaisten sankareita olivat tehokkaat laitahyökkääjät Hull ja LeClair.
Ratkaiseva kolmas finaali pelattiin jälleen Montrealissa. Kanada meni 2−1-johtoon, kun varsinaista peliaikaa oli jäljellä reilu seitsemän minuuttia. Yhdysvallat ei kuitenkaan lannistunut, vaan nousi vielä rinnalle ja ohi.
Hullin tasoitettua iski Tony Amonte voittomaalin vain 43 sekuntia myöhemmin. Kovana maalintekijänä tunnettu Amonte osui turnauksessa vain kahdesti, mutta laatu korvasi määrän. Amonte nimittäin teki voittomaalin ratkaisevan finaalin lisäksi myös välierässä Venäjää vastaan.
Viimeisellä minuutilla amerikkalaiset vielä kaunistelivat numeroita iskemällä kaksi maalia, joista toinen syntyi tyhjään maaliin.
Voitollaan Yhdysvallat teki historiaa. Aiemmin Kanada-cupin oli voittanut joko Kanada tai Neuvostoliitto. Edellisen kerran Yhdysvallat oli voittanut jääkiekon arvoturnauksen Lake Placidin olympialaisissa 1980.