Vuosituhannen vaihtumisen jälkeen on moni ura alkanut ja loppunut maailman parhaassa jääkiekkosarjassa. Osa pelaajista on pelannut pitkän ja menestyksekkään uran, osalle ura on jäänyt yhteen tai kahteen hyvään kauteen, minkä jälkeen heidän uransa on hiipunut syystä tai toisesta.
Tässä artikkelissä tehdään katsaus pelaajiin, joiden urilla on ollut hyviä hetkiä, mutta urat ottivat nopean ja ehkä jopa yllättävänkin käänteen huonompaan suuntaan.
Listalle ei ole otettu pelaajia, joiden urien voidaan odottaa vielä jatkuvan NHL:ssä.
Dick Tärnström, Pittsburgh Penguins
Tärnström oli yksi NHL:n tehokkaimmista puolustajista ennen työsulkukautta 2004-05. Ruotsalaispuolustaja pelasi kausien 2002-04 aikana 141 peliä pingviinipaita päällään keräten yhteensä 93 tehopistettä. Vain neljä puolustajaa − Sergei Gontšar, Nicklas Lidström, Sergei Zubov ja Mathieu Schneider − teki enemmän pisteitä kuin Tärnström samalla ajanjaksolla.
Kaudella 2003-04 Tärnström voitti jopa joukkueen sisäisen pistepörssin 52 pisteellään, ollen edelleenkin ainoa puolustaja Penguins-historiassa, joka on siihen pystynyt.
Työsulun jälkeisten sääntömuutoksien olisi luullut sopivan taitavalle ruotsalaispuolustajalle, joka oli parhaimmillaan ylivoimalla. Toisin kuitenkin kävi, sillä Tärnström jäi Penguinsissa Gontšarin varjoon ylivoimalla. Puuttellisen puolustuspelaamisen takia Tärnströmillä oli välillä jopa vaikeuksia mahtua kokopanoon, ja hänet kaupattiin lopulta Edmonton Oilersiin.
Tärnströmin ura ei kuitenkaan lähtenyt enää uuteen nousuun, vaan hän pelasi siirtonsa jälkeen NHL:ssä enää vain 70 peliä tehden niissä 18 pistettä.
Ville Leino, Philadelphia Flyers
Savonlinnan taikuri teki Flyersin faneihin lähtemättömän vaikutuksen kevään 2010 pudotuspeleissä. Leino taituroi pudotuspelien 19 ottelussa 21 tehopistettä, mikä on edelleenkin jaettu tulokkaiden ennätys NHL:ssä.
Pisteistä yhdeksän Leino teki Stanley Cup -finaaleissa, joissa Chicago Blackhawks oli lopulta parempi otteluvoitoin 4−2. Pudotuspelien hyvä vire jatkui myös seuraavan kauden runkosarjassa, kun Leino kirjasi 81 runkosarjaottelussa uransa parhaat 51 tehopistettä.
kausi 2007-08 alkoi Leclairen osalta mahtavasti, kun yhdeksästä ensimmäisestä ottelusta peräti viidessä vastustaja jäi ilman maaleja.
Hyviä pudotuspelejä seurannut hyvä runkosarja teki Leinosta tavoitellun vapaan agentin kesällä 2011. Leinon uudeksi joukkueeksi valikoitui Buffalo Sabres, ja kuusivuotinen sopimus oli kokonaisarvoltaan 27 miljoonaa dollaria.
Sabresissa Leinon pelaaminen ei kuitenkaan ollut missään vaiheessa toivotulla tasolla, ja Sabres osti Leinon sopimuksen ulos kesällä 2014. Leinon ura Sabresissa jäi 137 ottelun mittaiseksi, tehoja kertyi vain 10+36=46.
Pascal Leclaire, Columbus Blue Jackets
Leclaire oli varattu Blue Jacketsiin kesän 2001 varaustilaisuuden kahdeksannella vuorolla. Korkeasta varausnumerostaan huolimatta Leclaire ei ollut onnistunut vakiinnuttamaan paikkaansa sinitakkien maalinsuulla ennen kautta 2007-08.
Kyseinen kausi alkoi Leclairen osalta mahtavasti, kun yhdeksästä ensimmäisestä ottelusta peräti viidessä vastustaja jäi ilman maaleja. Leclaire pelasi kauden aikana 52 ottelua, joista voittoon päättyi 24. Nollapelejä hän pelasi lopulta kauden aikana yhdeksän, vain Henrik Lundqvist pystyi pelaamaan kauden aikana yhden nollapelin enemmän.
Seuraavalla kaudella Leclaire kärsi kuitenkin vakavan nilkkavamman, minkä takia häneltä jäi melkein koko kausi väliin. Kauden aikana Columbuksen riveistä nousi myös uusi maalivahtikomeetta, nimeltään Steve Mason.
Loukkaantunut Leclaire myytiin siirtotakarajalla Ottawa Senatorsiin, missä hän aloitti kauden 2009-10 Senatorsin ykkösmaalivahtina. Epätasainen pelaaminen ja pienet loukkaantumiset johtivat siihen, että Brian Elliott otti päävastuun Senators-maalilla jo ennen vuodenvaihdetta.
Leclairen loppu-urakin oli vakavien loukkaantumisten täyttämä, ja niinpä hän ilmoittikin lopettamisestaan marraskuussa 2012, vain muutama päivä sen jälkeen kun oli täyttänyt 30 vuotta pelattuaan NHL:ssä vain 173 ottelua.
Andy Delmore, Nashville Predators
Delmore oli yksi vuosituhannen alun isoimmista viivapeloitteista, etenkin ylivoimalla. Kaudella 2001-02 Delmore laukoi 16 maalia, mikä oli puolustajista neljänneksi eniten. Maaleistaan 11 hän iski ylivoimalla, mikä oli eniten puolustajista.
Kaudella 2002-03 Delmoren tahti vain kiihtyi, kun hän iski 18 maalia, millä hän jakoi puolustajien maalipörssin voiton Lidströmin ja Gontšarin kanssa. Maaleista 14 Delmore sivalsi ylivoimalla, mikä oli jälleen suurin puolustajien suurin maalimäärä ylivoimalla.
Kausien 2001-03 aikana Delmore teki ylivoimalla seitsemän maalia enemmän kuin kukaan toinen puolustaja NHL:ssä. Lähimmäksi Delmoren lukemaa pääsi Rob Blake 18 ylivoimamaalillaan. Delmore toimitti kiekon vastustajan maaliin kahden kauden aikana yhteensä 34 kertaa − samalla ajanjaksolla enemmän maaleja teki vain Gontšar, joka laukoi kiekon maaliin 44 kertaa.
Kovista maalimääristä huolimatta Nashville Predators myi omalla alueella pulassa olleen Delmoren Sabresiin kesällä 2003. Kanadalaispuolustajan ura Sabresissa kesti vain 37 ottelun verran, 44 ottelua myöhemmin NHL-ura oli kokonaan ohi. Siirron jälkeisissä 44 ottelussa Delmore teki vain 7 tehopistettä.
Eric Boguniecki, St.Louis Blues
Hyvin alemmilla sarjatasoilla tehoja iskenyt Boguniecki osui NHL-tasolla kultasuoneen kaudella 2002-03 päästessään pelaamaan samassa ketjussa Cory Stillmanin kanssa. Kolmantena lenkkinä ketjussa oli Doug Weight tai Petr Cajanek.
Siirto Colorado Avalancheen kuitenkin piristi muelleria merkittävästi, sillä 15 pelaamassaan ottelussa hän iski 20 tehopistettä.
Tuolloin 27-vuotias Boguniecki pelasi runkosarjan aikana 80 ottelua tehden niissä tehot 22+27=49. Seitsemässä pudotuspelissä kertyi kolme tehopistettä lisää.
Kaudella 2003-04 Boguniecki kärsi loukkaantumisista pelaten vain 27 peliä runkosarjassa. Pelaamissaan otteluissa Boguniecki iski tehot 6+4=10. Työsulun jälkeen Boguniecki pelasi vain yhdeksän peliä nuottipaidassa, ennen kun hän siirtyi vaihtokaupassa Penguinsiin.
Siirron jälkeen Boguniecki pelasi NHL:ssä enää 49 peliä keräten yhteensä 11 tehopistettä. Kokonaisuudessaan Boguniecki pelasi NHL:ssä 178 ottelua, uran saldo oli 76 pistettä.
Peter Mueller, Phoenix Coyotes
Kesän 2006 varaustilaisuudessa kahdeksantena varattu Mueller teki debyyttinsä NHL:ssä reilu vuosi varauksen jälkeen kaudella 2007-08. Tulokaskaudellaan Mueller lunasti osan häneen ladatuista isoista odotuksista tekemällä 81 runkosarjaottelussa tehot 22+32=54. Tuolloin 19-vuotias Mueller oli joukkueensa kolmanneksi tehokkain pelaaja Shane Doanin ja Radim Vrbatan jälkeen.
Toinen kausi ei kuitenkaan ollut Muellerille helppo, sillä 72 runkosarjaottelun tuloksena oli vain tehot 13+23=36. Kolmaskaan kausi aavikolla ei sujunut odotusten mukaisesti, minkä takia Mueller päätyi pyytämään siirtoa pois seurasta.
Siirtotakarajalla 2010 Mueller oli pelannut Coyotesissa 54 ottelua tehden pelaamissaan peleissä 17 tehopistettä. Siirto Colorado Avalancheen kuitenkin piristi amerikkalaishyökkääjää merkittävästi, sillä 15 pelaamassaan ottelussa hän iski 20 tehopistettä.
Loppukauden hyvillä otteillaan Mueller takasi itselleen kaksivuotisen jatkosopimuksen. Muellerin aika Coloradossa meni kuitenkin pääosin aivotärähdysoireista parantuessa, minkä takia hän pystyi pelaamaan kahden kauden aikana vain 32 ottelua. Pelaamissaan otteluissa Mueller teki 16 tehopistettä.
Toistaiseksi viimeiset NHL-pelinsä Mueller pelasi vain 24-vuotiaana Florida Panthersin paidassa kaudella 2012-13. Panthers-paidassa pelatuissa 43 ottelussa tehoja syntyi 17 pisteen verran. Viime kaudella Mueller pelasi Itävallassa EBEL-sarjassa ja siirtyy tulevalle kaudelle Tšekin pääsarjaan.
Nolan Baumgartner, Vancouver Canucks
Baumgartner varattiin vuoden 1994 varaustilaisuudessa kymmenentenä pelaajana. 11 vuoden ajan näytti kuitenkin siltä ettei Baumgartner pääse ikinä näyttämään kunnolla taitojaan maailman parhaassa kiekkoliigassa.
Kaudella 2005-06 Baumgartner lopulta pääsi pelaamaan lähes täyden kauden Vancouver Canucksin riveissä. Edellisellä kaudella farmijoukkueen kapteenina toiminut puolustaja pelasi runkosarjassa 70 peliä. Pelaamissaan peleissä Baumgartner teki 34 pistettä, mikä oli eniten joukkueen puolustajista. Baumgartnerin 22 ylivoimapistettä oli myös eniten Canucks-puolustajista.
Pitkään odotetun läpimurron jälkeen jälkeen Baumgartner solmi kaksivuotisen sopimuksen Philadelphia Flyersin kanssa. Kanadalaispuolustajan läpimurto NHL-tasolle jäi kuitenkin tuon yhden kauden mittaiseksi, sillä hän pelasi ainoan kokonaisen kautensa jälkeen NHL:ssä vain 25 ottelua.
Kauden 2005-06 ulkopuolella Baumgartner pelasi NHL:ssä yhdeksän eri kauden aikana yhteensä 73 ottelua, tehden niissä tehot 2+11=13.
Jonathan Cheechoo, San Jose Sharks
Cheechoon ura NHL:ssä alkoi jo syksyllä 2002. Marraskuun lopussa 2005 Cheechoo oli pelannut NHL:ssä 149 ottelua, tehden pelaamissaan peleissä tehot 45+35=78. Marraskuun lopussa tapahtui kuitenkin Cheechon loppukauden kannalta merkittävä siirto, kun herra nimeltä Joe Thornton saapui Kalifornian lämpöön neljän pelaajan kaupassa.
Thornton sentterinään Cheechoo teki loppukauden 58 pelissä tehot 49+29=78. Kanadalaishyökkääjä voitti runkosarjan päätteeksi maalikuninkuuden ja sijoittui pistepörsissäkin kymmenenneksi.
knutsen pelasi kauden aikana myös NHL:n tähdistöottelussa ensimmäisenä norjalaisena.
Cheechoo pystyi pelaamaan kauden 2006-07 vielä lähes piste per peli tahdilla, tehden 76 ottelussa tehot 37+32=69. Kauden jälkeen Cheechoo joutui käymään kuitenkin kaksois-tyräleikkauksessa eikä ollut enää sen jälkeen entisensä. Cheechoon liike oli alunperinkin ollut hieman puutteellista eikä se leikkauksen jälkeen ollut enää entisellään.
Kauden 2006-07 jälkeen Cheechoo pelasi NHL:ssä vielä 196 peliä, tehden niissä tehot 40+40=80. Viimeiseksi jääneen kautensa kanadalainen pelasi 36-vuotiaana KHL:ssä Slovan Bratislavan riveissä.
NHL-urallaan Cheechoo teki yhteensä 170 runkosarjamaalia. Thorntonin lavasta lähti syöttö 89:ään noista maaleista.
Espen Knutsen, Columbus Blue Jackets
Norjalaishyökkääjä Knutsen oli käynyt kokeilemassa siipiään NHL:ssä jo 90-luvulla, ilman sen suurempaa menestystä. Uusi yritys alkoi kaudella 2000-01 Blue Jacketsin riveissä.
Ensimmäisellä kaudellaan sinitakeissa Knutsen pelasi 66 ottelua tehden niissä tehot 11+42=53. Knutsen oli joukkueensa toisiksi tehokkain pelaaja Geoff Sandersonin jälkeen. Knutsenin 27 ylivoimapistettä oli myös joukkueen kovin lukema.
Kaudella 2001-02 Knutsen pelasi runkosarjan aikana 77 ottelua keräten pelaamissaan otteluissa tehot 11+31=42. Hän pelasi kauden aikana myös NHL:n tähdistöottelussa ensimmäisenä norjalaisena.
Kausi 2002-03 meni Knutsenilta suurelta osin piloille loukkaantumisten takia. Norjalainen pystyi pelemaan kauden aikana vain 31 ottelua, saldoksi jäi yhdeksän tehopistettä. Kaudella 2003-04 Knutsen ehti pelata vain 14 ottelua Blue Jacketsin riveissä ennen kun hänet lähetettiin AHL:än puolelle. Knutsen ei jäänyt enää tahkoamaan farmiin, vaan palasi Eurooppaan pelattuaan vain kaksi ottelua Syracuse Crunchin riveissä.
Knutsen lopetti pelaajauransa 33-vuotiaana kesällä 2005 jatkuvien loukkaantumisten takia.
Marek Svatos, Colorado Avalanche
Svatosin tulokaskausi 2005-06 päättyi ennen aikojaan olkapäävammaan. Ennen loukkaantumistaan slovakkihyökkääjä oli pelannut 61 ottelua, joissa oli kertynyt tehot 32+18=50. Svatos oli loukkaantumishetkellään toisiksi eniten maaleja tehnyt tulokas NHL:ssä. Tulokkaista hänen edellään oli vain muuan Aleksandr Ovetškin.
Svatosin tekemät yhdeksän voittomaalia oli NHL:n suurin lukema hänen loukkaantumishetkellään, vielä kauden päättyessäkin Svatosilla oli NHL:n kolmanneksi eniten voittomaaleja. Oman joukkueensa maalikuninkuuden Svatos jakoi Joe Sakicin kanssa, vaikka pelasi 21 ottelua vähemmän kuin Sakic.
Svatos pelasi viimeiset NHL ottelunsa 28-vuotiaana kaudella 2010-11.
Hyvää tulokaskautta seurasi kuitenkin pettymysten sävyttämä toinen kausi. Svatos pystyi pelaamaan kauden aikana ottelua loukkaantumisten takia vain 66 ottelua, joissa kertyi tehot 15+15=30.
Kolmannella NHL-kaudellaan Svatos löysi taas maalintekovireensä, kun hän teki 62 ottelussa tehot 26+11=37 − kyseessä oli samalla viimeinen kerta kun Svatos ylitti 20 maalin rajapyykin urallaan. Harva olisi myöskään tässä kohtaa uskonut, että Svatosin NHL-uraa oli vähemmän jäljellä kuin mitä oli takana.
Svatosin uraa piinanneet loukkaantumiset eivät hellittäneet missään vaiheessa, eikä hän kertaakaan urallaan pelannut 70 runkosarjaottelua NHL:ssä.
Svatosin kahta tuloksellisesti parasta kautta NHL:ssä yhdistää laukausten korkeampi onnistumisprosentti − lähes 20 prosenttia laukauksista päätyi maaliin kausilla 2005-06 ja 2007-08. Kaikilla muilla kausilla vastaava lukema oli alle kymmenen prosenttia.
Svatos pelasi viimeiset NHL-ottelunsa 28-vuotiaana kaudella 2010-11. Hän kuoli kotonaan marraskuussa 2016.
Chris Clark, Washington Capitals
Työteliäästi ja kovaa pelaava Clark löysi itsensä uudesta seurasta, kun NHL jatkui työsulun jälkeen kaudella 2005-06. Clarkin kaksi ensimmäistä kautta Washington Capitalsin paidassa olivat menestyksekkäitä, sillä 152 pelaamassaan ottelussa Clark teki tehot 50+43=93.
Jo ensimmäisellä Capitals-kaudellaan Clark iski kiekon 20 kertaa vastustajan maaliin. Amerikkalaishyökkääjän uran aiempi huippu oli ollut kymmenen maalia. Clark valittiin Capitalsin kapteeniksi ennen kauden 2006-07 alkua . Samalla kaudella hän teki 74 pelaamassaan ottelussa tehot 30+24=54.
Tämän jälkeen loukkaantumiset astuivat kuvaan, eikä Clark pystynyt pelaamaan enää kuin kerran urallaan yli 70 peliä runkosarjan aikana. Kauden 2006-07 jälkeen Clark pelasi kaikkiaan vielä 177 ottelua NHL:ssä tehden pelaamissaan peleissä tehot 18+32=50. Ennen siirtoa Capitalsiin Clark oli pelannut Calgary Flamesin riveissä 278 ottelua tehoilla 35+36=71.