NHL:n kaksipäiväinen varaustilaisuus kuuluu liigan vuosikalenterin kohokohtiin, mutta tänä vuonna se siirtyi koronapandemian rikkoman kauden takia lokakuulle. Varaustilaisuus piti järjestää Montréalissa, mutta pandemia pakottaa organisaatiot varaamaan tulevaisuuden tähtensä etänä verkkoyhteyden avulla. Ensimmäinen kierros käydään läpi Suomen aikaa tiistain ja keskiviikon välisenä yönä ja kierrokset 2−7 Suomen aikaa keskiviikkoiltana.
Jatkoajan NHL-toimituksen toimituspäällikkö Markus Suhonen ja NHL-toimittaja Lassi Alanen esittelevät aiempien vuosien tavoin näkemyksensä 20 parhaasta varausikäisestä pelaajasta.
Listaukset perustuvat toimittajien henkilökohtaisiin näkemyksiin pelaajien taitotasosta ja potentiaalista suhteessa muihin pelaajiin. Ne eivät kuvaa varaustilaisuuden mahdollista järjestystä. Listasijoituksia tehdessään toimittajat arvioivat pelaajan ominaisuuksien ja vahvuuksien vaikutusta tämän NHL-potentiaalin suhteen.
Varaustilaisuuden kärkikaksikosta toimittajat ovat yhtä mieltä, mutta sen jälkeen listauksissa alkaa ilmetä hajontaa. Se kielii käsillä olevan varausvuoden arvaamattomuudesta ja pelaajien pienistä keskinäisistä eroista.
1.
Markus Suhonen: Alexis Lafrenière
Lafrenière on valovoimainen laitahyökkääjä, joka yhdistää pelaamisessaan korkean taitotason ja pelikovuuden. Lafrenière erottuu jäältä pelinteko-osaamisellaan, mutta myös hänen laukauksensa vie kanadalaisen seuraavan päivän otsikoihin. Sen Lafrenière osoitti esimerkiksi vuoden 2019 nuorten MM-kisoissa. Kanadalainen näyttää jo nyt lähes valmiilta NHL-pelaajalta, ja viime kausi QMJHL:ssä näytti sujuneen osittain alle sataprosenttisella teholla. Lafrenièren tulevan NHL-kauden pelipaikkaa puoltaakin se, että hän on aivan liian hyvä juniorisarjoihin. Hän ei suuntaa Eurooppaankaan peliajan perässä vaan tähtää suoraan taalajäille.
Lassi Alanen: Alexis Lafrenière
Vaikka ero Byfieldiin ei ole kovin suuri, on Lafrenière ansaitusti jo tämän varaustilaisuuden lähes varma ykkösvalinta. Kanadalaislaituri pokkasi tällä kaudella CHL:n parhaan pelaajan tittelin jo toistamiseen ja oli nuorten MM-kisoissa paikoitellen täysin pitelemätön. Lafrenière on erittäin taitava niin pelintekijänä kuin laukojana ja luo tilaa ketjukavereilleen juonikkuudellaan. Luistelu oli pitkään Lafrenièren selvä heikkous, mutta viime kaudella huomasi, että kyseistä osa-aluetta on hiottu paljon. Hän ei vieläkään ole poikkeuksellisen nopea suorassa luistelussa, mutta tarpeeksi vikkelä ottaen huomioon, kuinka erinomainen hän on kaikessa muussa. Hyvässä roolissa ja terveenä pysyessään Lafrenièrella on kaikki valmiudet tehdä kovaa tulosta NHL:ssä jo ensi kaudella.
2.
Alanen: Quinton Byfield
Lafrenière on varausluokan selvästi paras pelaaja tällä hetkellä, mutta Byfieldin potentiaali saattaa hyvinkin olla vielä korkeampi. 194-senttinen ja lähes 100-kiloinen sentteri oli viime kaudella OHL:n parhaita pelaajia. Byfield on kokoisekseen erittäin hyvä luistelija ja uskomattoman taitava kiekonkäsittelijä. Hän pystyy sekä alustamaan että viimeistelemään maaleja. On myös tärkeää huomioida, että hän täytti 18 vuotta elokuussa ja on kymmenen kuukautta Lafrenièrea nuorempi. Jo pelkästään fyysisillä lahjoillaan Byfieldista tulee todennäköisesti kohtuullinen NHL-pelaaja, ja potentiaalia riittää aina NHL-sentterien parhaimmistoon.
Lafrenière on varausluokan selvästi paras pelaaja tällä hetkellä, mutta Byfieldin potentiaali saattaa hyvinkin olla vielä korkeampi.
Suhonen: Quinton Byfield
Byfield ei säväyttänyt nuorten MM-kisoissa, mutta ei säväyttänyt Lafrenièrekään ensimmäisissä kisoissaan. Byfield pelasi kotimaansa paidassa pienessä roolissa, joten sen perusteella ei ole syytä tehdä johtopäätöksiä isokokoisen kanadalaisen potentiaalista. Otteet OHL:ssä ovat sen sijaan olleet dominoivia, ja Byfield on osoittanut olevansa pelaaja, jonka panos näkyy koko ketjun pelaamisessa. Hän on taitava, älykäs ja isokokoinen keskushyökkääjä, joka uransa huipulla voisi pelata useamman NHL-joukkueen ykkössentterinä.
3.
Suhonen: Tim Stützle
Stützle takoi viime kaudella Saksan pääsarjassa 34 tehopistettä 41 ottelussa. Saksalaisen debyyttikausi ammattilaistasolla oli erinomainen, eikä moni odottanut hänen kurovan eroa kiinni jopa Byfieldiin. Stützella on potentiaalia olla NHL-joukkueen kärkiketjujen keskushyökkääjä ja pyörittää myös ylivoimaa. Saksalaisen vahvuuksiin kuuluvat pelintekeminen ja kiekon liikuttaminen, mutta luistelussa ja kokonaisvaltaisuudessa on vielä hiottavaa. Potentiaalia on kuitenkin olemassa, ja sen takia saksalainen on tällä listalla – ja monien NHL-seurojen listoilla – korkealla.
Alanen: Lucas Raymond
Raymond on ollut omissa papereissani tämän varausluokan kolmanneksi paras pelaaja jo viime kesästä lähtien, enkä ole nähnyt mitään syytä siirtää häntä pois tuolta paikalta. Ruotsalaislaituri pelasi viime kauden melko pienessä roolissa Frölundan SHL-joukkueessa, mutta oli lähes aina jäälle päästessään erinomainen. Raymond on vahva luistelija, erittäin taitava käsistään ja yksi varaustilaisuuden fiksuimmista pelaajista. Myös hänen laukauksensa on syksyllä nähtyjen otteiden perusteella kehittynyt viime kaudesta. Raymondista on vaikea löytää selviä heikkouksia.
4.
Alanen: Marco Rossi
Rossi oli viime kaudella OHL:n tehokkain pelaaja tehden 56 otteluun äärimmäisen vakuuttavat 120 tehopistettä. 176-senttinen itävaltalaissentteri on erinomainen pelintekijä, joka löytää vastustajan puolustuksesta pienimmätkin aukot. Hän on pienestä koostaan vahva kaksinkamppailuissa ja tukee ketjukavereitaan loistavasti kiekottomana. Rossilla on kaikki ainekset pelata keskushyökkääjänä myös NHL-tasolla pienestä koosta huolimatta.
Suhonen: Lucas Raymond
Raymond on Lafrenièren jälkeen varaustilaisuuden toiseksi paras laitahyökkääjä erityisesti siksi, että ruotsalaisen hyökkäyspelillinen taitotaso on korkealla ja hänen potentiaalinsa hipoo pilviä. Hän pelasi jo viime kaudella enimmäkseen SHL:ää, joten 18-vuotiaana Raymondilla on jo kokemusta miesten peleistä. Hän ei ole näyttänyt ulkopuoliselta vaan Raymond on alati vaarallinen tehden itsensä pelattavaksi kiekottomana ja tehden peliä ovelilla ratkaisuilla. Hän erottuu jäältä myös kokonaisvaltaisuudellaan, vaikkei olekaan kovin isokokoinen pelaaja.
5.
Suhonen: Marco Rossi
Virtuoosimainen Rossi on varaustilaisuuden parhaita pelintekijöitä, eikä koko ole esteenä itävaltalaisen NHL-tähteydelle. Rossi on kiekon kanssa todella vaarallinen, mutta ilman kiekkoa hän hakee jatkuvasti itselleen ja ketjukavereilleen tilaa. Viime kaudella Rossi lähes tuplasi toissa kauden pistesaldonsa OHL:ssä, joten hänen korkeasta hyökkäyspelillisestä potentiaalistaan ei ole epäilystäkään. Rossi on pelaaja, jonka varaamatta jättämistä muutama NHL-organisaatio voi hyvinkin katua jälkeenpäin.
Alanen: Tim Stützle
Stützlen osakkeet nousivat kohisten viime kauden aikana ja tällä hetkellä näyttää jopa todennäköiseltä, että hänet varataan kolmen ensimmäisen pelaajan joukossa. Saksalaishyökkääjää on erittäin viihdyttävä seurata. Hän on erinomainen luistelija, jonka nopeusominaisuudet ovat huippuluokkaa, mutta myös erittäin näyttävä kiekonkäsittelijä ja syöttelijä. Stützlen raaka potentiaali on todella korkea, mutta hänen peliälyn kohdalla on pieniä kysymysmerkkejä.
6.
Alanen: Cole Perfetti
Perfetti on äärimmäisen fiksu hyökkääjä, joka Stützlesta poiketen harvoin ajautuu kiekollisena epäedullisiin tilanteisiin. Hänen pelintekotaitonsa ovat varaustilaisuuden parhaimmistoa ja takataskusta löytyy myös erittäin vaarallinen rannelaukaus. Perfettin luistelu on tällä hetkellä NHL:n keskivertoa heikommalla tasolla, minkä takia sillä osa-alueella on tapahduttava parannusta, jotta 177-senttinen sentteri pystyy pelaamaan keskellä ja hyödyntämään muita vahvuuksiaan maksimaalisesti myös NHL-tasolla.
Suhonen: Cole Perfetti
Perfetti on yksi varaustilaisuuden parhaista maalintekijöistä, jolla on myös silmää pelintekemiseen. Kanadalainen sijoittui viime kaudella Rossin jälkeen OHL:n pistepörssin toiseksi, joten sarjaa hallitsivat alle 180-senttiset pelaajat. Luistelu on yksi Perfettin heikkouksista, jota hänen on ehdottomasti kehitettävä päästäkseen NHL:ään ja pelatakseen siellä tulosyksikön pelaajana. Toisaalta heikkouttaan Perfetti on kompensoinut älykkyydellään ja sijoittumisellaan. Kunhan hän saa luistelunsa nykyistä pontevammaksi, voi Perfetti olla NHL:n pistepörssissä korkeallakin.
7.
Suhonen: Jamie Drysdale
Drysdalea on pidetty varaustilaisuuden parhaana puolustajana, joka erottuu erityisesti luistelullaan ja kiekollisella osaamisellaan. Hän on toista korkealle povattua puolustajaa, Jake Sandersonia, lyhyempi, mutta Drysdale sopii nykypäivän NHL-puolustajan muottiin erinomaisesti. Kanadalainen on loistava lisäys minkä tahansa joukkueen ylivoimalle ja kiekolliseksi johtohahmoksi. Lisäksi Drysdalella on Sandersonia enemmän potentiaalia nimenomaan hyökkäyssuuntaan, vaikka häviäisikin tälle puolustuspään jämäkkyydessä.
Alanen: Alexander Holtz
Holtzin suurin vahvuus on varaustilaisuuden paras laukaus, joka tuottaa jo päänvaivaa maalivahdeille myös SHL-tasolla. Ruotsalaislaituri pystyy viimeistelemään maaleja kaikista mahdollisista asennoista, niin läheltä kuin kaukaakin. Holtz myös kehittyi kauden edetessä kokonaisvaltaisemmaksi pelaajaksi, joka ei luista tiiviin viisikkopelaamisen vaatimuksista. Ei myöskään ole täysin yhden tempun mies vaan myös syöttötaitoa löytyy. Potentiaalia on rikkoa joskus 40 maalin rajapyykki NHL-tasolla.
8.
Alanen: Anton Lundell
Lundell on varausluokkansa selvästi paras kahden suunnan sentteri, joka ei luista koskaan puolustuspelillisistä velvoitteistaan. Lundell ei kuitenkaan ole pelkästään puolustava hyökkääjä, vaan hän on myös aliarvostettu pelintekijä, joka pystyy hämäämään vastustajia viimeiseen asti. Lundell tukee ketjukavereitaan kiekottomana mainiosti ja tekee näin laitahyökkääjiensä hyökkäyspelaamisesta helpompaa. Lundellin luistelussa on jonkin verran korjattavia asioita, mutta hän kompensoi heikkouttaan tehokkaasti peliälyllään.
Suhonen: Anton Lundell
Lundell on tänä vuonna suomalaisen jääkiekkoilun kirkkain lupaus, ja hänet varaava organisaatio ei varmasti ole tyytymätön valintaansa. Lundell on lähes varma NHL-pelaaja: siitä kertovat jo varmat otteet Liiga-jäillä HIFK:n paidassa. Toisaalta suomalaiselta ei ole syytä odottaa NHL:ssä korkeita pistelukemia, vaan häneen ladatut odotukset sisältävät ajatuksen luotettavasta ja kokonaisvaltaisesta kakkossentteristä, jolla on kasvunvaraa myös hyökkäyspelillisesti. Keskustelu Lundellin ympärillä pyörii siinä, onko suomalaista järkevä varata vielä kymmenen parhaan joukossa. Ensimmäiselle kierroksellekin mahtuu kuitenkin aina huteja, eikä suomalainen ole sellainen.
9.
Suhonen: Alexander Holtz
Maaliverkko, tässä on Alexander Holtz. Ruotsalainen erottuu erityisesti maalintekokyvyillään ja siihen liittyvällä potentiaalillaan. Jo pelkästään sillä Holtz on varaustilaisuudessa haluttua pääomaa. Raymondin tavoin Holtz on esiintynyt jo tovin SHL:ssä. NHL:ään hänellä on silti vielä matkaa, mutta maaleja tekemällä tie siloittuu merkittävästi. Holtzin puolustuspään otteissa ja eheässä viisikkopelaamisessa on vielä hieman kehitettävää, mutta ruotsalaista ei varata korkealla sen takia.
Alanen: Jamie Drysdale
Drysdale on ollut koko kauden varaustilaisuuden ykkösnimi puolustajien osalta, ja vaikka joidenkin joukkueiden papereissa Jake Sanderson on todennäköisesti hypännyt hänen edelleen, annan Drysdalelle hienoisen edun korkeamman hyökkäyspelillisen potentiaalin johdosta. Drysdale on erittäin sulava luistelija, joka pystyy pyörittämään ylivoimaa taitavasti. Paikoitellen hän voisi olla aggressiivisempi kiekollisena ja kiekottomana.
10.
Alanen: Jake Sanderson
Sanderson nousi kevätkauden myötä keskusteluun varaustilaisuuden parhaan puolustajan tittelistä. Hän otti isoja harppauksia kauden aikana monella osa-alueella, eikä ole hyvää syytä uskoa, etteikö kehitys jatkuisi myös tulevaisuudessa. Sanderson on erinomainen antamaan ensimmäisen peliä edistävän syötön. Lisäksi hän puolustaa keskialueella loistavasti luoden paljon katkoja ja kiekonriistoja. Hän on vahva kamppailija puolustusalueella.
Suhonen: Jack Quinn
Quinn on yksi varaustilaisuuden vanhimmista pelaajista, ja hänen nousunsa parrasvaloihin on tapahtunut verrattain myöhään. Debyyttikaudellaan OHL:ssä Quinn iski 12 maalia, mutta viime kaudella rikkoutui 50 maalin rajapyykki. Kanadalainen on tehnyt valtavia pelillisiä harppauksia eteenpäin, ja hänen arvonsa muodostuukin maalintekopotentiaalista ja hyökkäysalueen vaarallisuudesta etenkin maalin läheisyydessä. Itävaltalainen Rossi pelaa Quinnin kanssa samassa joukkueessa, mutta kanadalainen ei ole tukeutunut pelaamisessaan ainoastaan Rossiin vaan hän on kannatellut peliä myös itse.
11.
Suhonen: Jake Sanderson
Sandersonia on pidetty varmana NHL-puolustajana, ja sitä hän kieltämättä on. Hänen ominaisuutensa puolustavana puolustajana ovat jo nyt erinomaisella tasolla. Vielä kun yhdysvaltalainen lunastaa edes osan hyökkäyspelillisestä potentiaalistaan, haastaa Sanderson kokonaisvaltaisuudessaan Drysdalea. Toisaalta Sandersonin rajoituksena on hieman rajallinen hyökkäyspään potentiaali, joten hänen on kehitettävä muut pelin osa-alueet mahdollisimman hyvälle tasolle.
Alanen: Jaroslav Askarov
Askarov on lupaavin varausikäinen maalivahti sitten Andrei Vasilevskin ja Carey Pricen. 192-senttisessä venäläisvahdissa yhdistyvät erinomainen atleettisuus ja tekninen osaaminen. Askarov on jo ehtinyt esiintymään loistavasti alkaneella KHL-kaudella SKA:n paidassa, eikä ole mitenkään mahdotonta, että hän pystyisi pelaamaan ykkösvahtina NHL:ssä jo kauden tai kahden päästä. Toki maalivahtien varaamiseen sisältyy aina enemmän riskiä kuin kenttäpelaajien, mutta Askarovia todennäköisempää ykkösvahtia ei ole ollut varattavissa kymmeneen vuoteen.
Askarov on lupaavin varausikäinen maalivahti sitten Andrei Vasilevskin ja Carey Pricen.
12.
Alanen: Seth Jarvis
Jarvis on jo neljäs alle 180-senttinen hyökkääjä omalla listallani Raymondin, Rossin ja Perfettin ohella. Jarvis oli viime kaudella yksi WHL:n tehokkaimmista hyökkääjistä ja oli etenkin kauden jälkipuoliskolle loistava. Hän ei ole poikkeuksellisen hyvä millään osa-alueella, mutta samalla hänellä ei ole selviä heikkouksia. Jarvis on nopea luistelija ja taitava kiekonkäsittelijä ja hän tykkää pelata nopeatempoista jääkiekkoa.
Suhonen: Jaroslav Askarov
Askarovin kaltaista maalivahtilupausta on haettava 2010-luvun alkupuolelta, kun tuore Stanley Cup -voittaja Andrei Vasilevski varattiin ensimmäisellä kierroksella vakuuttavan ansioluettelon saattelemana. Maalivahdin varaaminen ensimmäisellä kierroksella on aina riski, mutta Askarovin kohdalla se on syytä ottaa. Etenkin kun venäläinen paikkaisi organisaation nykyhetken yhtä suurinta kipupistettä. Katson juuri sinuun, Carolina Hurricanes. Askarov on maalivahtina atleettinen ja torjunnoissaan eleetön hänen luottaessaan sijoittumiseensa ja erinomaiseen pelinlukutaitoonsa.
13.
Suhonen: Seth Jarvis
Pelinopeudeltaan Jarvis on yksi varaustilaisuuden parhaita pelaajia. Hänen arvoaan nostaa lisäksi se, että hän on pelivälineen kanssa lähes yhtä nopea ja ratkaisuissaan erinomainen. Jarvisin vaarallisuus korostuu yksi vastaan yksi -tilanteissa. Kanadalainen olisi mainio lisäys minkä tahansa NHL-joukkueen kärkiketjuihin ja ykkösylivoimaan. 178-senttisestä varresta huolimatta Jarvisille voi povata kirkasta tulevaisuutta NHL:ssä, koska hän ei ole monen aiemman juniorisarjatähden tavoin pelaamisessaan matalatempoinen eikä keskivertoa heikompi luistelija.
Alanen: Mavrik Bourque
Mikäli joukkue etsii uskomattoman syöttötaitoista keskushyökkääjää kärkikymmenikön ulkopuolelta, Bourque on päivänselvä valinta. Kanadalaissentteri on äärimmäisen viekas pelintekijä, joka salaa aikeensa viimeiseen hetkeen asti ja pystyy jakelemaan ratkaisevia syöttöjä niin tasaviisikoin kuin ylivoimallakin. Bourque ei ole erityisen vikkeläjalkainen luistelija, mutta korvaa puuttuvan liikkeen peliälyllään.
14.
Alanen: Dawson Mercer
Mercer on koko varaustilaisuuden parhaita kiekonkäsittelijöitä Lafrenièren ja muutaman muun nimen ohella. Hänen kätensä toimivat lähes kirurgisella tarkkuudella, mikä aiheuttaa jatkuvaa päänvaivaa vastustajan puolustukselle. Mercerillä on myös erittäin terävä ja tarkka rannelaukaus. Luistelijana hän on melko keskinkertainen, minkä vuoksi tulevaisuudessa hän voi hyvinkin joutua siirtymään keskeltä laidalle.
Suhonen: Rodion Amirov
Venäläinen on aloittanut kautensa mainiosti, sillä kymmeneen KHL-otteluun on syntynyt tehopisteet 3+2. Amirov voi olla varaustilaisuuden yllättäjiä, sillä hänen pelaamisessaan yhdistyvät hyökkäyspelillinen potentiaali ja maalintekopaikkojen luominen hyvällä tahdilla. Toisaalta venäläinen ei yllä potentiaalillaan aivan kärjen tasolle, mutta Amirov on laitahyökkääjänä vaarallinen niin keski- kuin hyökkäysalueellakin. Etenkin nopeavauhtisissa siirtymissä hyökkäysalueelle venäläinen on oiva täsmäase.
15.
Suhonen: Dawson Mercer
Viime nuorten MM-kisoissa esiintynyt Mercer on erinomainen kiekonkäsittelijä, ja peliälyllään hän tuottaa jatkuvasti maalipaikkoja. Lisäksi hänen laukauksensa on hyvä, joten kanadalainen ei tukeudu pelaamisessaan yksittäisiin vahvuuksiin. Merceristä voi parhaimmillaan kuoriutua ykkösketjun laitahyökkääjä, mutta luistelunsa terävyyttä ja tekniikkaa hänen on vielä kehitettävä.
Alanen: Helge Grans
Grans on omissa kirjoissani varaustilaisuuden kolmanneksi paras puolustaja. 190-senttinen ruotsalainen on kokoisekseen sulava luistelija, joka liikkuu taitavasti siniviivalla. Grans on erittäin taitava syöttelijä, jonka suurin vahvuus on kyky liikuttaa kiekkoa hallitusti ulos omalta alueelta. Hän on kypsä puolustusalueella ja vaikea ohittaa yhdellä yhtä vastaan. Hyökkäyspelaamisen osalta Gransilla on vielä paljon kehitettävää, mutta raakaa potentiaalia on runsaasti.
16.
Alanen: Brendan Brisson
NHL-agentti Pat Brissonin poika Brendan oli viime kaudella yksi USHL:n parhaista pelaajista. Yhdysvaltalaissentteri on yksi varausluokan taitavimmista pelaajista, joka pystyy imemään itseensä painetta ja antamaan tämän jälkeen nappisyötön vapaana olevalle pelaajalle. Brisson on myös Holtzin ohella varausluokan parhaita pelaajia laukomaan suoraan syötöstä, mikä tekee hänestä poikkeuksellisen vaarallisen ylivoimalla.
Suhonen: Mavrik Bourque
QMJHL:ssä yli piste per peli -tahtia pelaava Bourque on oikea valinta organisaatiolle, joka haluaa hyökkäykseensä puhtaan taitopelaajan, joka ei jää paljoa jälkeen supertähdille henkilökohtaisessa taitotasossa. Bourque ei ole hyökkääjänä yksipuolinen vaan hänen valikoimissaan on eri tilanteissa monia vaihtoehtoja, joita hän ottaa salamannopeasti käyttöönsä erinomaisen peliälynsä myötä.
17.
Suhonen: Hendrix Lapierre
Aivotärähdyksistä ja muista loukkaantumisista kärsinyt Lapierre on jäänyt tutkan ulkopuolelle, mutta kanadalainen pelintekemisessä koko varaustilaisuuden kärkeä. Viime kaudella hän teki vain kaksi maalia, ja yksi huolenaihe kiinnittyykin hänen kykyynsä viimeistellä. Tosin jo pelkästään syötöillään ja hyökkäysalueen taidokkailla ratkaisuillaan Lapierre voi hyvinkin kuulla nimensä 20−30 ensimmäisen pelaajan joukossa.
Alanen: Rodion Amirov
Amirov teki moniin vaikutuksen kevään 2019 alle 18-vuotiaiden MM-kisoissa, joissa hän johdatti Venäjän hopealle tehden seitsemään peliin kuusi maalia ja yhdeksän tehopistettä. Amirovin viime kauden pelit jakaantuivat KHL:n ja juniorisarja MHL:n välillä. Amirov on erinomainen luistelija: yksi varaustilaisuuden parhaista etenkin teknisestä näkökulmasta. Amirovin kiekonkäsittely- ja syöttötaidot tekevät hänestä vaarallisen hyökkäysalueella, ja hän pelaa ikäisekseen fiksusti myös puolustussuuntaan.
18.
Alanen: Jacob Perreault
Perreault on yksi varaustilaisuuden parhaista puhtaista maalintekijöistä. Hän ajoittaa liikkeensä hyökkäysalueella oikein, pystyy yllättämään maalivahdit myös kauempaa todella vahvalla rannelaukauksella ja osaa viimeistellä tehokkaasti myös rystyltä. Perreault on myös luotettava puolustussuuntaan ja lukee peliä erittäin hyvin kiekottomanakin.
Suhonen: Lukas Reichel
Stützlen tavoin Reichel debytoi DEL-liigassa viime kaudella ja jälki oli hyvää. 42 otteluun syntyi 12 maalia ja yhteensä 24 tehopistettä. Reichel on nostanut osakkeitaan merkittävästi, ja hänen pelaamisessaan näkyvät peliälyn hyödyntäminen ja kiekonkäsittelyn sulavuus. Reichelin potentiaali ei välttämättä yllä 70 tehopisteen NHL-pelaajaksi, mutta monipuolisuudellaan ja hyökkäyspelaamisen aktiivisuudellaan hän voi yltää kausi kaudelta 50−60 tehopisteeseen. Ei ollenkaan huono sijoitus varsinkaan varausvuorolla 18.
19.
Suhonen: Noel Gunler
Ruotsalainen on jakanut mielipiteitä jo pitkään − eikä syyttä. Gunler on väläytellyt ajoittain game breaker -ominaisuuttaan, mutta ne ovat jääneet usein välähdyksiksi ja sen tilalla ovat olleet hyökkäyspelilliset epäjohdonmukaisuudet. Toisaalta SHL rokottaa niistä juniorisarjoihin nähden paljon. Gunler on maalintekijätyyppi, mutta hänellä on potentiaalia myös tehdä peliä NHL:ssä hyvällä tasolla. Ruotsalaisen kannalta hänen tietään taalajäille edesauttaa keskimääräistä parempi peliäly.
Alanen: Noel Gunler
Gunler on yksi varaustilaisuuden mielenkiintoisimmista pelaajista. Maamiehensä Holtzin tavoin hän on yksi ikäluokan parhaista laukojista, mistä kertovat esimerkiksi 27 tehtyä maalia 31 ottelussa Ruotsin parhaassa juniorisarjassa kaudella 2018−2019. Viime kaudella Gunler pelasi lähinnä pienessä roolissa SHL:ssä. Kysymys Gunlerin kanssa on se, pystyykö hän kehittymään luistelussa ja kokonaisvaltaisessa pelaamisessa NHL:n vaatimalle tasolle. Todellinen korkean potentiaalin mutta myös korkean riskin pelaaja.
20.
Alanen: Jack Quinn
Toistaiseksi listallani on löytynyt paljon erinomaisella laukauksella varustettuja pelaajia, eikä Quinn ole tästä poikkeus. 50 maalin rajapyykin rikkominen OHL:ssä on varausikäiseltä pelaajalta aina kova temppu, vaikka Quinn pelasikin sarjan parhaassa joukkueessa. Hänellä on kyky hakeutua oikeisiin paikkoihin oikeaan aikaan. Näin ollen hän on ideaali vaihtoehto laitahyökkääjäksi kelle tahansa pelinteon taitavalle keskushyökkääjälle.
Suhonen: Connor Zary
Vuonna 2001 syntynyt Zary on varaustilaisuuden työteliäimpiä kahden suunnan pelaajia. Kanadalainen voi parhaimmillaan yltää kakkosketjun keskushyökkääjäksi, joka pelaa riskittömästi mutta myös ärhäkästi. Zaryn suurin heikkous on hänen luistelunsa, jonka on kehityttävä rutkasti, mikäli hän mielii kärkiketjuihin. Toisaalta Zary on pelaajaprofiililtaan turvallinen valinta, sillä vaikka hänen hyökkäyspelillinen potentiaalinsa ei ole valtava, hän kykenee tekemään tulosta.