Mikäli KooKoon pääkäskyttäjänä jatkavan Vladimir Kolekin valmennusuraa pitäisi luonnehtia yhdellä sanalla, olisi sopivin adjektiivi tasaisuus.
Kolekin joukkueet, niin kahdella edelliskaudella Kouvolassa kuin sitä ennen Kajaanissakin, ovat venyneet aina vähintään siihen mitä niiltä on ennen kauden alkua odotettukin. Useimmiten vieläpä sijaa tai kahta korkeammallekin.
Jos samalla kaavalla jatketaan tälläkin kertaa, keikkuu KooKoo keväällä korkealla. Seura haluaa taistella kärkisijoituksista ja on kasannut joukkueensakin sen mukaan. Jopa mestaruustaisto on täyttä realismia.
Hankinnat näyttäneet jo kyntensä
Vuosi sitten KooKoo arvioitiin keskikastiin; ynnä-muut-osaston joukkueeksi. Onnistuneiden syyshankintojensa johdosta siitä tuli kuitenkin kevättalven komeetta, jota monet pitivät jopa TuTon ainoana varteenotettavana haastajana. Vaikka turkulaiset olivat lopulta välierissä vahvempia, oli neljäs sijakin kokonaisuutta katsoen merkki onnistuneesta kaudesta.
lisää Haastattelu: toimistolla toivotaan kasvua ja kilpailua
[lue lisää] Luotuja voittamaan?
[lue lisää] KooKoo harjoitteli nousujohteisesti
[lue lisää] Kolme ennustusta
[lue lisää] |
Kenties suuremmat onnistumiset nähtiin kuitenkin vasta kauden päätteeksi, kun KooKoo selvisi voittajana jokavuotisesta Mestis-seuran kiirastulesta: siirtomarkkinoilta. Vaikka suurtakin suuremmassa roolissa ollut ulkomaalaiskalusto näyttikin uusiutuvan kokonaan uusitun strategian myötä, saatiin Kouvolaan kasaan kutakuinkin sellainen miehistö mitä haluttiinkin. Laajempi – ja ennen kaikkea parempi.
Kotimaisista avainmiehistään KooKoo menetti vain puolustuksen herran ja hidalgon: takaisin SM-liigaan hamuavan Jani Honkasen. Runkopelaajina pidettyjen Antti Oren tai Henri Peltolankaan lähtöjä ei voi laskea varsinaisiksi menetyksiksi, sillä niin maalinsuulle kuin laitahyökkääjistöönkin löytyi vielä pykälää kovemman kaliiberin miehiä.
Aiempina vuosina KooKoo on hankkinut usein riveihinsä nuoria lupauksia, joiden on toivottu puhkeavan kukkaan ja nousevan ratkaisijoiksi kauden mittaan. Nytkin haaviin valikoitui lähinnä urallaan eteenpäin meneviä nuorukaisia, mutta sillä erotuksella, että he ovat jo läpimurtonsa tehneet.
Esimerkiksi SaPKosta siirtynyt Tuomas Lohtander oli monien mielestä Mestiksen vakuuttavin veskari jo viime kaudella. Kiekko-Vantaassa pelannut Henri Kivioja palkittiin puolestaan sarjan parhaana tulokkaana ja Jesse Uronen oli Jukureiden kovin maalitykki.
Alakerta jämäköitynyt entisestään
Käänsi, väänsi tai tutkaili asioita millä tavalla tahansa, on KooKoo kaikilla osa-alueilla sarjan parhaimmistoa. Kolekin ja muun valmennusryhmän rutiini takaa sen, että teoriat siirtyvät myös tekoihin. Heikkoja lenkkejä ei siis löydy edes DIN-luokan laatusertifikoinnilla.
Antit Härmä ja Ore muodostivat viime kaudella sarjan parhaan maalivahtikaksikon. Ennakko-odotukset eivät ole ainakaan laskeneet, sillä Kouvolassa jatkava Härmä saa rinnalleen vielä hiukan aiempaakin kovemman kilpakumppanin. Pari edelliskautta tasaisesti pelannut, mutta ykkösvahdin roolia turhaan havitellut Ore sai haluamansa pestin Joensuusta; vaan tilallepa tullut Lohtander olikin jo viime kaudella sarjan tähtiä.
Maalivahtipeliin KooKoon mahdollisuudet eivät ole murentuneet miesmuistiin – eikä niin tule käymään tälläkään kaudella. Kahden hyvän vahdin peluuttamiseen liittyy tosin kysymysmerkkinsäkin. Viime keväänä tasavahvasta kaksikosta ei löytynyt selvää ykkösmiestä tärkeimmällä hetkellä. Peluutuksessa riittää siis mietittävää pitkän kauden ajaksi.
Suurimman remontin on kokenut kouvolalaisten puolustuskalusto, sillä viimevuotisesta miehistöstä jatkavat vain Mikko Tarkiainen, juniori-ikäinen Antti Sierman sekä sairastuvalla koko kauden viettänyt Jussi Onnela.
Honkasen ja Ranskaan siirtyneen kiekollisen pelin johtohahmon Michael Clarken panoksissa riittää korvattavaa, mutta uusissa tulijoissa piisaa potentiaalia selvästi parempaankin kuin poistuneiden runkomiesten Ville Vuorisaaren (K-Vantaa), Jesse Lustbergin (SaPKo) tai Jarno Virkin paikkaajiksi.
Pitkältä kierrokseltaan kotiin palannut Jarno Kultanen tuo mustapaitojen alakertaan rutkasti kokemusta ja johtajuutta: aina NHL:stä alkaen. Mikko Heiskanen todisti puolestaan monipuolisuutensa viime kevään mestari-TuTossa, kun taas Kai Öhberg ja jo ennestäänkin kouvolalaisille tuttu Kaj Lindström olivat Mestiksen kärkipakkeja jo ennen ulkomaan visiittejäänkin.
Puolustuksen jokerikortiksi on tarjolla vielä kanadalainen Niko Tuomi. Potentiaalia riittää hänelläkin, vaikka vielä harjoituspeleissä miehen suurimpana vahvuutena on voinut pitää Suomen passia, jonka ansiosta kaksoiskansalainen ei vie paikkaa ulkomaalaiskiintiöstä.
KooKoon voi tosin olettaa tutkailevan kauden aikana pakkivahvistuksia siirtomarkkinoiltakin, sillä alakerran avainmieheksi kaavaillun, mutta kankeaksi osoittautuneen Steve Makwayn lähtöpassien jälkeen seuralla on riveissään vain kahdeksan puolustajaa.
Maalintekijöitä pitäisi riittää
Hyökkäyspäässä suurimman mielenkiinnon kohteena on ollut ulkomaalaisruletti. KooKoo kertoi korvaavansa viime kauden tähtensä vielä kovemmilla nikkareilla: niinpä Kory Baker livahti Jukureihin ja George Nistaskin palasi Kouvolaan vasta yllättävien käänteiden jälkeen runkosarjan kynnyksellä.
Nistasin paluu hiljensi ison osan kriitikoista, mutta tuoreet kanadalaisvahvistukset Lou Dickenson ja Mike Ramsay tulevat siltikin olemaan fanien tiukassa tarkkailussa ja vertailussa. Kiekkokiertolaisen elämää viettänyt Dickenson on jo tosin ehtinyt hurmata monet harjoituspelien otteillaan ja pari vuotta sitten Ässissä SM-hopeaa voittanut Ramsaykin voi osoittautua kanadalaisketjun laidalla kovaksi maalintekijäksi.
Suurimpana erona entiseen on KooKoon aiempaa leveämpi ratkaisijoiden rintama. Hurjan ykkösnyrkin takaa ei viime kaudella löytynyt tehoja kuin satunnaisesti, kun hyvän tulokaskauden pelannutta Peltolaa lukuun ottamatta niin Miikka Lindholmin (Jukurit), Mikko Mattilan (Ruotsi) kuin Oskar Esseninkin (Norja) ruutipussit olivat päässeet kastumaan.
Nyt haastajia pitäisi riittää. Mikko Liukkosen viime kausi meni piloille loukkaantumisen vuoksi, mutta pistelinko on jälleen täydessä iskussa. Viime kaudella KooKoon toiseksi parhaana pistemiehenä kunnostautunut Samu Vilkman saa puolestaan taistella tosissaan paikasta kakkoskentän laidallakin, kun kilpailijoiksi saapuivat niin ikää edellisissä joukkueissaan läpimurtonsa tehneet Uronen ja Kivioja.
Hyviksi runkopelaajiksi laitahyökkääjistä on laskettava myös monipuolinen Petri Pyhäjärvi sekä arvonalennuksestaan huolimatta edelleen maalintekopotentiaaliakin omaava Aapo Lampinen. Energiaa ja fyysisyyttä toivotaan puolestaan löytyvän niin Eemeli Koskelaiselta kuin KalPassa A-nuorten mestaruutta juhlineelta Panu Poutaseltakin.
Ainoana kysymysmerkkinä hyökkäyskaluston osalta on pidetty kakkoskentän sentterin tonttia, mutta ainakin harjoituspeleissä Joensuusta siirtynyt monipuolinen Markku Flinck on kantanut viittaa paremmin kuin hyvin. Flinckin vireeseen on luottaminen jatkossakin, sillä runkomiehistön muista keskushyökkääjistä Tatu Miettinen ja Matti Huilla ovat sivussa ainakin runkosarjan käynnistyessä.
Tavoitteet, odotukset ja todellisuus
Joukkueessa on taitoa, kokemusta, menestymisen nälkää ja nuoruuden intoa. Organisaatiokin haluaa kasvaa ja tavoitteet ovat korkealla. Selkeitä heikkouksia tai uhkakuvia on vaikea löytää, joten joko toinen finaalipaikoista voitaisiin jakaa KooKoolle?
No ei sentään. Menestyminen on monesta pienestä seikasta kiinni – ja mahdollisia menestyjiä löytyy tälläkin kaudella Mestiksestä puolisenkymmentä. Pohjatyö Kouvolassa on tehty vakuuttavasti, mutta vasta tosipelit näyttävät missä mennään.
lisää Lue myös päivitetyt pelaajakortit!
[lue lisää] |
Kuinka nopeasti toimivat yhdistelmät löytyvät ja uudet ratkaisijat syttyvät, kun vaihtuvuutta on ollut nimenomaan kärkipelaajien osalta? Vältytäänkö avainpelaajien loukkaantumisilta ja löytyykö joukkueesta oikeanlaista kovuutta kevään tosipeleihin?
Myös seurajohdon osaaminen joutuu puntariin, sillä kaikki ei aina voi mennä suunnitelmien mukaan. Tähänkin kauteen valmistauduttaessa toiminnanjohtajan tärkeä vakanssi vaihtui yllättäen, olkoonkin että Arto Sirviön paikalle tullut Mikko Romo on jo hänkin kannuksensa hankkinut kovissa seuroissa. Aiempaa huolellisemmin valituista ulkomaalaisvahvistuksistakin yksi päädyttiin vaihtamaan jo muutaman harjoituspelin jälkeen.
Tavoitteiden asettaminen korkealle on aina kunnioitettavaa, eikä KooKoolla olisi ollutkaan mahdollisuuksia lähteä kauteen nöyristellen ja anteeksipyydellen. Tavoitteiden vastapainona on kuitenkin myös kovat odotukset.
KooKoo on ollut perinteisesti parhaimmillaan kevään lähestyessä, mikä onkin urheilullisesti ajateltuna paras mahdollinen ajoitus. Nyt pelin pitäisi kulkea kuitenkin heti alusta alkaen, jotta kouvolalainen penkkiurheilukansa saataisiin kovia satsauksia tehneen seuran tueksi. Toimiston ja kaukalon lisäksi Kouvolassa onkin jälleen kerran näytön paikka myös katsomossa.
Paineet on joka tapauksessa pystyttävä käsittelemään – siinä missä menestyksen mahdollisuudetkin. Paikka runkosarjan kolmen parhaan joukossa saa kuitenkin olla ensimmäinen etappi kohti kovimpia tavoitteita.