Ottawa näyttää karkaavan pikku hiljaa omille teilleen, mutta muuten koillisessa riittää kiihkoa. Divisioonien sisäisiä pelejä on usein ja katkeria kamppailuja syntyy paljon. Ristiin pelaamista ei voi välttää. Pelkona onkin osaltaan se, että vahvat joukkueet pelaavat toisiaan pois idän kärkipaikoilta.
Boston vaikeuksissa oman divisioonan joukkueita vastaan
Bostonin alkukausi on ollut turhauttava. Lokakuun saldo 13 pelistä on 13 pistettä. Se on kovin vähän divisioonassa, jossa vastassa ovat Buffalo, Montreal, Ottawa ja Toronto. Boston on ehtinyt hävitä jo kahdesti Buffalolle ja Montrealille, sekä kerran Ottawalle ja Torontolle. Kahdesta Toronto-kohtaamisesta joukkue tosin otti 3 pistettä, sillä tappio tuli rankkareilla. Rankkareilla Bruins hävisi myös New Jerseylle ja Carolina otti pisteet jatkoajalla. Boston siis hankki kolme säälipistettä, joiden ansiosta joukkue on vielä elossa. Voitot ovat tulleet kahdesti Pittsburghista, ja kerran Tampa Baysta ja Floridasta sekä Torontosta. Parhaiten Bostonin peli kulkikin kaakon kiertueella, jossa mesikämmenet ottivat kolme perättäistä vierasvoittoa. Lisäksi joukkue on napannut viidestä viime pelistä vähintään pisteen, mutta enemmänkin olisi ollut tarjolla. Boston ei ole kyennyt kääntämään niukkoja pelejä voitoksi. Kolmen varsinaisen peliajan jälkeen tulleen tappion lisäksi Boston on hävinnyt neljä peliä maalilla.
Bruins on tehnyt maaleja varsin mukavasti. Tosin 13 kaappia syntyi kahdessa pelissä Pittsburghia vastaan. Ylivoima ja alivoima ovat olleet alle NHL:n keskitason. Valmentaja Mike Sullivanin on löydettävä lääkkeet erikoistilannepelaamiseen, sillä Bostonilla ei ole varaa jakaa pisteitä. Nyky-NHL:ssä divisoonan sisäiset pelit ovat elintärkeitä, eikä näissä peleissä saisi antaa vastustajalle edes sitä säälipistettä. Voittoja on napsittava väkisin.
Vaikka voittaminen on ollut Bostonille vaikeaa, ei joukkueesta ole löytynyt varsinaisia alisuorittajia. Kaikilla on ollut hetkensä. Sergei Samsonov on hankkinut muutamia tärkeitä pisteitä ja Brad Boyes on ihastuttanut ennakkoluulottomalla pelillä. Ruotsin P.J Axelsson on hyötynyt eniten avoimesta pelistä. Tulokas Pat Leahy on monelle täysi tuntemattomuus, mutta hän on Bruinsin alivoiman kantavia voimia. Kapteeni Joe Thoronton on ollut hyvä, mutta hänen menoaan ovat jälleen haitanneet loukkaantumiset.
Hyökkääjistä Brad Isbister ja varsinkin Shawn McEachern ovat kärsineet tehottomuudesta. Samoin on Patrice Bergeronin laita, joskin nuori hyökkääjä on koko ajan esiintynyt pirteästi. Puolustuksessa Brian Leetch on pelannut kovia minuutteja. Nick Boynton jatkoi omaa lakkoaan pitkälle lokakuuhun ja on palattuaan ollut vielä vaisu. Bostonin puolustuksessa on pelannut peräti kaksi tulokasta, jättikokoinen Andrew Alberts ja Kevin Dallman, ja molemmat ovat olleet erittäin hyviä. Bostonin maalivahtikaksikko Andrew Raycroft- Hannu Toivonen on esiintynyt epätasaisesti. Joukkueessa kuitenkin riittää luottoa siihen, että kaksikko on jatkossa voimavara eikä Akilleen kantapää.
Marraskuun ohjelma ei ole sen helpompi kuin lokakuunkaan. Edessä ei ole pitkiä kiertueita, mutta sitäkin enemmän kovia pelejä tärkeimpiä vihollisia vastaan. Bruins saisi todellisen piristysruiskeen, jos veteraanisentteri Alexei Zhamnov saataisiin pelikuntoon. Bruins saisi silloin kasaan jopa kolme hyökkäävää ketjua. Puolustuksen veteraanien Leetchin, Gillin, Boyntonin ja Slegrin olisi nostettava pelinsä raiteilleen, sillä Bruinsilla on mahdollisuudet olla todella kova, mutta sen on myös pakko olla. Kova kilpailu syö keskinkertaisuudet armotta.
Sabres aloittanut yllättävän väkevästi
Buffalo Sabres on ollut toistaiseksi pienoinen yllätys. Joukkue on tällä hetkellä kuudentena Itäisessä konferenssissa ja kaksi oman divisioonan joukkuetta, Boston Bruins ja Toronto Maple Leafs, ovat takana. Lokakuussa vuoden jatkosopimuksen tehnyt päävalmentaja Lindy Ruff on saanut ryhmänsä pirteään iskuun.
Tulokasmaalivahti Ryan Miller, joka on Sabresin viidennen kierroksen varaus kuuden vuoden takaa, on aloittanut kauden vankasti ja napannut joukkueen ykkösvahdin tittelin Martin Bironilta. Millerin tilastot eivät ole erikoisen kovat, mutta hän on silti onnistunut napsimaan voittoja joukkueelleen. Samalla Millerin otteet ovat aiheuttaneet Sabresille positiivisen ongelman, kun joukkueella on kolme NHL-tason maalivahtia: Miller, Biron ja Mika Noronen. Sabresin ykkösmaalivahdin roolin menettänyt ja vasta yhden ottelun tällä kaudella pelannut Biron onkin joutunut kauppahuhujen kohteeksi.
Sabresin takalinjojen suomalaiset Toni Lydman ja Teppo Numminen ovat saaneet keskimäärin eniten jääaikaa koko joukkueesta. Lydmanin hyvin alkanut kausi tyssäsi hetkeksi, kun hän loukkasi nivusensa New Jersey Devilsiä vastaan kauden kymmenennessä ottelussa. Hän on sivussa toistaiseksi. Numminen, joka on joukkueensa kokenein, on saanut luottoa kaikissa mahdollisissa pelitilanteissa ja kerännyt tähän mennessä seitsemän tehopistettä 11 ottelussa.
Daniel Briere on ollut alkukaudesta Sabresin hyökkäyskaluston johtaja. Jo kliseeksi muodostunut ”uusi NHL” on tarkoitettu nimenomaan Brieren kaltaisille pienille, nopeille ja taitaville väkkäröille. Briere on 11 ottelussa tehnyt jo yhdeksän maalia ja 13 pistettä. Hänen ketjunsa, jossa pelaavat myös Jean-Pierre Dumont sekä Jochen Hecht, on viihdyttävä ja tehokas paketti ja kannattajien ilonaihe.
Marraskuu alkaa Sabresin osalta kuuden ottelun sarjalla kovia joukkueita vastaan. Joukkue kohtaa sekä Ottawa Senatorsin että Montreal Canadiensin kahdesti, ja lisäksi Carolina Hurricanesin sekä Toronto Maple Leafsin kertaalleen. Näistä otteluista viisi on siis Koillisen divisioonan joukkueita vastaan. Näissä otteluissa punnitaan Sabresin lentokyky.
Theodore jarruttaa Canadiensin menoa
Montreal Canadiens on aloittanut kauden mallikkaasti ja joukkue on voittanut kahdeksan ottelua kahdestatoista. Vaikka otteet ja tulokset ovat olleet odotusten mukaisia, voisivat asiat olla paremminkin. Alkukaudesta Canadiensin riippakivinä ovat olleet osittain epävarma puolustus ja erityisesti maalivahti Jose Theodore.
Maalivahtiosaston piti olla kunnossa kauteen lähdettäessä. Theodore oli juuri tehnyt uuden rahakkaan jatkosopimuksen ja lupaavan Yann Danisin tehtävänä oli tuurata loukkaantunutta kakkosmaalivahtia Cristobal Huetia. Danis onkin pelannut hyvin, mutta Theodoren otteet eivät ole olleet kovinkaan tasokkaita. Bell Centren lempilapsi on saanut paljon anteeksi, mutta lokakuun lopulla Rangersia vastaan kärsityssä kotitappiossa Theodorekin sai jo osansa. Rangersin mennessä osittain hänen avullaan vaivattomasti 3-0-johtoon yleisö osoitti turhautumisensa Theodoren otteisiin hurraamalla hänen helpoille rutiinitorjunnoillekin.
Canadiensin puolustuksessa edellisen NHL-kauden kuuma nimi Sheldon Souray kärvistelee avioeron keskellä ja peli on palannut sitä myötä miehen omalle tasolle edellisen NHL-kauden tähdenlennon jälkeen. Souray on turhautunut ja se näkyy otteissa ajoittain ikävänkin selvästi. Uudelle miehelle Mathieu Dandenault’lle on käynyt juuri niin kuin monet pelkäsivätkin. Hänellä on yritetty täyttää Patrice Brisebois’n jättämä aukko, mutta Dandenault’n kyvyt eivät ole riittävät ja Brisebois'n rooli on hänelle liian iso pala haukattavaksi. Tämän vuoksi Dandenault ei ole vakuuttanut ja virheitä on syntynyt ja pelipaikkakin vaihtunut ajoittain puolustuksesta nelosketjun laituriksi. Canadiensin ylivoimapeli kaipaa Brisebois’ta, eikä Dandenault riitä alkuunkaan sijaiseksi. Alkukauden kuningas Canadiens-puolustuksessa on ollut ehkä hieman yllättäenkin pienikokoinen ja suurisydäminen Francis Bouillon, joka pelaa tasaisen varmasti muuten ailahtevan puolustuskaluston joukossa.
Aleksei Kovalev on taas yksi NHL:n mielenkiintoisimmista pelaajista seurata. Kovalev on ollut jopa parempi kuin kukaan osasi odottaa. Hän on pelannut innostuneesti ja muodostanut Canadiensin ykkösvitjan Saku Koivun ja tulokashyökkääjä Aleksendr Perezhoginin kanssa. Perezhogin sai näyttöpaikan Kovalev-Koivu-kaksikon viereltä, kun Richard Zednik loukkaantui, ja nuori venäläinen on pelannut ihailtavan ennakkoluulottomasti ja rohkeasti kokeneempien ketjukavereidensa kanssa. Kun tahmeasti kauden aloittanut Mike Ribeiro on viime peleissä osoittanut pääsevänsä pikkuhiljaa vauhtiin, niin hyökkäyskalusto näyttää Canadiensin kannalta hyvältä. Perezhoginin lisäksi myös Tomas Plekanec joukkueen muista tulokkaista on kerännyt kiitoksia erinomaisista otteista. Chris Higgins on pelannut hyvin ja älykkäästi omassa roolissaan, mutta on jäänyt kahden muun tulokashyökkääjän varjoon.
Canadiensin alkukausi oli hyvin pitkälti Perezhogin-Koivu-Kovalev-kolmikon näytöstä. Kun heräilemisen merkkejä osoittanut Ribeiro saa koneensa kunnolla käyntiin, niin Canadiens jatkanee samaa tahtia marraskuussa kuin lokakuussakin, ellei Theodore ole toista mieltä.
Dany show
NHL:n uuden alun ensimmäisen kuukauden alkaessa lähestyä loppuaan on Ottawa Senators tehnyt juuri sen mitä siltä odotettiinkin. Joukkue porskuttaa loistovireessä itäisen konferenssin kakkossijalla vain pisteen jäljessä yhden ottelun enemmän pelannutta Carolina Hurricanesia. Senatorsin voiman ovat saaneet kokea niin perivihollinen Toronto Maple Leafs, hallitseva mestari Tampa Bay Lightning, kuin kanadanranskalaisten ikioma Montreal Canadienskin. Ensimmäisen kymmenen ottelun aikana jo kolmesti käyty Battle Of Ontario Senatorsin ja Maple Leafsin välillä on päättynyt poikkeuksetta nopean ja ketterän Senatorsin voittoon. Hidas ja kankea Maple Leafs on jäänyt nuolemaan näppejään kahdesti varsinaisen peliajan päätyttyä tasaisen taistelun jälkeen tasan. Kolmas ja viimeisin kamppailu joukkueiden välillä käytiin 29. lokakuuta Senatorsin pyyhkiessä Air Canada Centerin jäätä vaahterapaidoilla ja paukuttaen siinä sivussa tulostaululle nöyryyttävät 0-8 lukemat. Ainoat tappionsa Senators on kokenut konferenssijohtaja Carolina Hurricanesin vieraana lukemin 3-2, sekä loukkaantumissumastaan paranevaa, vaarallista Philadelphia Flyersia vastaan kotonaan lukemin 3-5.
Kuten alkoi uusi aika NHL:ssä, alkoi uusi aika myös Ottawassa. Aika ennen Dany Heatley'a jäi
historiaan ja Dany Heatleyn aikakausi sai alkunsa. Kymmenessä ensimmäisessä ottelussa tehot
8+10 nakutellut Heatley on ollut juuri se piristysruiske, jonka joukkue tarvitsi. Paitsi että Heatley on itse aloittanut kautensa huikeasti, on hän ollut myös sytyttävä tekijä Ottawan tulevaisuuden kulmakivelle, Jason Spezzalle, joka alkaa lunastaa häneen kohdistuneita mammuttimaisia
odotuksia. Muita alkukauden onnistujia ovat olleet vastoin odotuksia pirteästi esiintynyt kapteeni Daniel Alfredsson, sekä takalinjojen takuumiehet Wade Redden ja Zdeno Chara. Myös veteraanikoppari Dominik Hasek on ollut jopa yllättävän hyvässä vireessä heti kauden alussa: kuusi voittoa kahdeksasta ottelusta, kaksi nollapeliä ja muutenkin vakuuttavat otteet Senatorsin maalinsuulla antavat odottaa hyvää tulevalta. Risuja sen sijaan jaettakoon Martin Havlatille, joka potki itsensä viiden ottelun pakkolomalle jo kauden viidennessä ottelussa.
Senatorsin kulku itäisen konferenssin kärkipaikoilla vaikuttaa vakaalta ja vireältä. Joukkue ei kuntopuntarissa enää juurikaan pysty asemiaan parantamaan voittoprosentin ollessa 80.
Notkahdusta ei myöskään ole odotettavissa, vaikkakin yhtä vakuuttavan tahdin ylläpitäminen
saattaa olla liian vaativaa joukkueelle, jonka tarkoituksena on pelata liigaa vielä pitkälle kevääseen
runkosarjan jo päätyttyä. Marraskuun aikana Senatorsin kalenteriin sisältyy 12 ottelua, joista joukkue pelaa kahdeksan ottelua kotonaan Ottawassa. Tärkeän kotiotteluiden suman hyvin klaaratessaan Sens saavuttanee vakaan aseman konferenssinsa piikkipaikalla.
Leafs liukui lokakuun lopuksi katastrofin partaalle
Koillisen divisioonan jumbosijaan on Maple Leafsin tyytyminen lokakuun vaihtuessa marraskuuksi. Suurin ja kaunein on kerännyt 11 pelistä 12 pistettä, eikä kovan divisioonan kärki ole karannut, mutta lupaavan alun jälkeen Leafs on vajoamassa vaikeuksiin. Ohjelma on ollut tyly. Philadelphia, Boston, Montreal ja Ottawa tulevat vastaan turhan usein. Toronton taidot eivät riitä kääntämään pelejä voitoiksi säännöllisesti huippujoukkueita vastaan. Leafsin suurin ongelma on peli tasakentin. Miinuslukemat alkavat olla rumia. Murskatappiossa Ottawaa vastaan Senators laukoi seitsemän maalia viidellä viittä vastaan. Se ei kuulosta oikealta. Leafsin nopeus ei tahdo riittää normaalipelissä. Kun päästään ylivoimalle pyörittämään kiertopeliä, on Leafs omimmillaan. Myös alivoima on toiminut hyvin. Tasakentin pelatessa hyökkääjät jäävät syvälle vastustajan päätyyn ja ottawat ja montrealit tulevat vauhdilla keskialueen yli kiusaamaan Leafsin kankeita pakkeja.
Kapteeni Mats Sundinin loukkaantuminen ei selitä yhtään mitään. Ei myöskään Nik Antropovin poissaolo, vaikka nimenomaan laitureista Torontolla on pula. Uusi NHL selittää huonoutta paljon enemmän. Nuorisoketju Matt Stajan- Alex Steen- Kyle Wellwood on ollut joukkueen ehdoton valopilkku. Nopeat, ennakkoluulottomat ja ahkerat juniorit ovat sopeutuneet vauhtipeliin erinomaisesti. Sen sijaan muuta hyökkäystä ei tunnu juurikaan kiinnostavan oppia uusille tavoille. Karvata kyllä jaksetaan ahkerasti, mutta omaan päähän valutaan miten sattuu. Darcy Tucker ja Jeff O’Neill varsinkin ovat saaneet tästä satikutia. Hidas Jason Allison vain ei ehdi. Jos osallistuminen oman pään peliin ei ala hyökkääjiä kiinnostaa, ei mitään hyvää sovi odottaakaan.
Toronton puolustuksen työskentely on ollut järkyttävää, mutta aika paljon paranisi jo sillä, että apuja tulisi hyökkääjiltä. Silti kuusikkoa sopii tukistaa. Ykköspari Tomas Kaberle- Bryan McCabe on tehnyt vakuuttavaa jälkeä ylivoimalla, mutta omissa soi edelleen turhan usein. Silti parivaljakko on joukkueen paras. Sen sijaan Alexander Havanovin esitykset ovat tippuneet tyydyttävästä surkeiksi. Ken Klee taas ei pysty yksin huippuesityksiin. Todellisen huumorikaksikon ovat kuitenkin muodostaneet Aki Berg ja Wade Belak. Belakista on tullut jo yleinen vitsi NHL-piireissä. Luupäätappelija on valmentaja Pat Quinnin ikuisuusprojekti. Kaikki muut paitsi Quinn ovat halunneet Belakia siirrettäväksi laituriksi, mutta tämä on toteutumassa vasta nyt.
Viimein on syytä puhua Ed Belfourista. Eddie ei ole ollut Eddie. Mikael Tellqvist on ollut parempi maalivahti, mutta Belfouria on vaikea syrjäyttää. Jos veteraanin peli ei ala kulkea, on Quinnin pakko laittaa Tellqvist maaliin, muuten kivikovassa lohkossa pudotuspelipaikka karkaa.
Leafsin hitaus tulee olemaan koko kauden ajan joukkueen suurin ongelma. Valmentaja Pat Quinnilla on aseita kääntää joukkueen kurssi, mutta se vaatisi ennakkoluulottomia otteita. Hyvänä valmentajana tunnettu Quinn on aloittanut kauden jääräpäisyydellä, joka ei ole sama asia kuin päättäväisyys. Toronton on pystyttävä pelaamaan koko ajan taitojensa ylärajoilla, sillä väkivahva Ottawa ja ketterä Montreal ovat sen pahimpia vastustajia ja Leafs on tehty vanhaa liigaa silmällä pitäen.
