Helmikuun jälkeen Nashville Predators ja Detroit Red Wings jatkavat edelleen tasaväkistä taistoaan liigan piikkipaikasta. Nashvillen hienoisen yskähtelyn ja Detroitin mainioiden otteiden seurauksen joukkueet ovat käytännössä tasoissa ja loppukauden kilpajuoksusta tuleekin mielenkiintoinen.
Häntäpäässä St. Louis jatkaa kohtuullisen pirteitä otteita merkityksettömistä peleistä huolimatta, mutta Columbus ja Chicago eivät ole pystyneet kääntämään kurssiaan.
Siirtotakarajalla kärkijoukkueet vahvistivat nimekkäillä hankinnoilla joukkueitaan entisestään. Jumbojoukkueet puolestaan hankkiutuivat eroon kallispalkkaisista veteraaneistaan ja katseet ovat jo tulevassa.
Chicago Blackhawksin hiljainen helmikuu
Chicago Blackhawks ei pitänyt helmikuussa suurta meteliä kaukalossa eikä kaukalon ulkopuolella. Joukkue keräsi viisi voittoa, kahdeksan tappiota sekä yhden viiden ottelun mittaisen tappioputken, jonka ansiosta joukkueella on kuluvalta kaudelta koossa kolme vähintään viiden ottelun mittaista tappioputkea. Läntisen konferenssin toiseksi viimeisenä kituvan Blackhawksin odotettiin pitävän siirtorajalla suuren alennusmyynnin, mutta lopulta myyntipuheet jäivät ennakko-odotuksia huomattavasti hiljaisemmiksi.
Siirtotapahtumien hiljaisuutta kuvaa erinomaisesti se, että farmihyökkääjä Brandon Bochenskin kauppaaminen kuun 3. päivä Boston Bruinsiin nostatti kenties enemmän keskuttelua kuin muut kaupat yhteensä. Farmissa tappavan tehokkaasti esiintynyt Bochenski ei saanut Blackhawksissa koskaan kunnollista mahdollisuutta, mutta toisaalta joukkueessa ei myöskään ollut sopivaa keskushyökkääjää miehen ruokkijaksi. Näin ollen Bochenski jäi potentiaalistaan huolimatta hieman käyttökelvottomaksi. Bruinsista saatu tulokashyökkääjä Kris Versteeg on vielä täysin villi kortti.
| style="border-top: solid 6px #BBD2E9; border-left: solid 2px #BBD2E9;border-right: solid 2px #BBD2E9; border-bottom: solid 2px #BBD2E9;padding: 3px;">mielipide |
Isopalkkaiset veteraanit kuten Jassen Cullimore, Adrian Aucoin ja Martin Lapointe eivät käyneet siirtorajalla kaupaksi – harvat joukkueet kun kaipaavat kalliita ja alisuorittaneita konkareita taakakseen. Sen sijaan runsaasti huhuissa esiintynyt Bryan Smolinski siirtyi Vancouver Canucksiin vaihdossa ehdolliseen varausvuoroon, joka on joko vuodelle 2007 tai 2008. Myös puolustajahierarkiassa inflaation kokenut Lasse Kukkonen sai pakata tavaransa ja vaihtaa yhdessä vuoden 2007 kolmannen kierroksen varausvuoron kanssa maisemaa Philadelphia Flyersiin.
Flyersista Blackhawks sai vanhan tutun Kyle Calderin, joka kuitenkin kaupattiin välittömästi Detroit Red Wingsiin. Lopulta kolmen joukkueen yhteiskaupassa Blackhawksiin päätyi Red Wingsistä hyökkääjä Jason Williams. Williamsin ohella uutta ilmettä hyökkäykseen hankittiin Tampa Bay Lightningin kanssa tehdyllä vaihtokaupalla, jossa Blackhawks sai Nikita Aleksejevin ja jossa Lightningiin siirtyivät Karl Stewart ja vuoden 2008 kuudennen kierroksen varausvuoro.
Siirtorajan odotetuin tapahtuma Blackhawksin kannalta oli maalivahti Brian Boucherin poistuminen organisaation palkkalistoilta. Yhdysvaltalainen hävisi kakkosmaalivahtikilpailun Patrick Lalimelle ja siirtyi Waivers-listan kautta Columbus Blue Jacketsiin. Suuria mullistuksia Blackhawks-kokoonpanossa ei näin ollen nähty. GM Dave Tallon toimi jälleen riskittömästi ja turvautui niin sanottuihin toivotaan toivotaan –kauppoihin, joiden kautta keskinkertaisten hankintojen toivotaan kehittyvän Blackhawksissa ykkös-kakkosketjun tason pelaajiksi.
Maalivahtitilanteeseen siirtoraja toi siis ratkaisun. Vaikka Patrick Lalime merkkautti helmikuun neljästä ottelustaan vain yhden voiton, kanadalainen pelasi yllättävän varmasti. Lalimen helmikuun neljän ottelun päästettyjen maalien keskiarvoksi muodostunut 1,25 kertookin miehen otteista huomattavasti enemmän kuin voittosaldo. Näin ollen Boucherin asettaminen Waivers-listalle ei ollut suuri yllätys. Yllättävämpää oli se, ettei Blackhawks saanut siirrettyä miestä vaihtokaupan kautta.
Blackhawks-puolustukseen siirtoraja ei tuonut juuri minkäänlaisia ratkaisuja. Aucoinin ja Cullimoren suuret sopimukset estivät Tallonia kauppaamasta heitä, joten takalinjoilla nähdään jatkossakin runsaasti ailahtelevia otteita. Kapteeni Aucoin palasi kokoonpanoon kuun alkupuoliskolla oltuaan nivusvamman vuoksi sivussa kahdeksasta ottelusta. Cullimore puolestaan vieraili neljän kamppailun ajan pressikatsomossa. Siirtorajalla farmista kutsuttu Danny Richmond pelasi yllättävän ärhäkästi sekä energisesti ja näytti laiskoille veteraaneille mallia todellisesta taisteluasenteesta.
Omaa taisteluaan hyökkäyksessä kävi Martin Havlat, joka vastasi lähes yksin Blackhawksin helmikuun tehoista. Tshekkitaituri saalisti 12 ottelussa huimat yhdeksän maalia ja seitsemän syöttöpistettä, kun samalla esimerkiksi Martin Lapointe ampui yhden maalin ja antoi yhden maaliin johtaneen syötön. Maalintekotuskaa helpottamaan hankitun Peter Bondran helmikuu ei sujunut kaksisemmin, sillä konkari keräsi yhden maalin ja kaksi syöttöpistettä. Yhden miehen hyökkäysarmeijan karmein hehtaarikanuuna on silti Nikita Aleksejevilla, joka ei ole tehnyt maalia 32 otteluun.
Suomalaisista Tony Salmelaisen tehoton säntäily kaukalossa ja porcornien syönti pressikatsomossa päättyivät harjoituksissa saatuun lonkkavammaan. Salmelaisen paluuajankohdasta ei ole tietoa, mutta suurta aukkoa miehen poissaolo ei kokoonpanoon tee. Tammikuun tapaan yllättävän näkymättömästi pelannut Tuomo Ruutu saalisti helmikuussa kaksi maalia ja kuusi syöttöpistettä, mutta mukaan mahtui myös neljän ottelun pisteetön putki. Liekö vaisuus romahtaneiden pudotuspelihaaveiden syytä, koska Ruudun otteista puuttuvat tutut energisyys ja räväkkyys.
Koko kauden ajan takerrelleeseen ylivoimapeliin sen sijaan saatiin luotua hienoista energisyyttä, kun Martin Havlat siirtyi viivamieheksi vasemmalle laidalle. Vaikka Blackhawks-ylivoima on 11,6 prosentilla yhä NHL:n tehottominta, helmikuusta muodostui onnistumisprosentilla 14,8 kauden tehokkain ylivoimakuukausi sitten lokakuun. Suurin ylpeyden aihe on kuitenkin alivoimapeli, joka oli 89,1 prosentilla helmikuun toiseksi tehokkainta koko NHL:ssä.
Koska helmikuun siirtoraja oli Blackhawksin osalta hiljainen ja koska joukkue ei enää kamppaile pudotuspelipaikasta, loppukauden suurin mielenkiinto keskittyy Michal Handzusin jatkosopimusneuvotteluihin, Jim Vandermeerin sairausloman pituuteen, uusien hankintojen otteisiin sekä nuorten pelaajien kehityskäyrään. Omat vähäiset mausteensa loppukevään otteluihin tuovat myös muutamien pelaajien päättyvät sopimukset, joiden toivoisi antavan lisäpotkua heidän esityksiinsä.
1. Martin Havlat 42 24+26=50
2. Radim Vrbata 63 14+23=37
3. Tuomo Ruutu 55 14+19=33
4. Duncan Keith 65 2+25=27
5. Jeff Hamilton 54 14+12=26
Ilonaiheet vähissä sinitakkien helmikuussa
Viime vuodesta poiketen Columbus Blue Jacketsin kevätkaudesta on muodostumassa tuloksellisesti erittäin heikko. Joukkueen onnistui voittaa helmikuun 12 ottelusta vain kolme. Yhdeksästä tappiosta viidessä Blue Jackets jäi kuitenkin vain maalin päähän vastustajasta, joten yritystä sentään löytyi.
Pudotuspelimahdollisuutensa menettänyt Columbus oli suht aktiivinen kevään siirtotakarajalla. Viime kesänä hankittu ja joukkueen kannalta valitettavan tehottomasti pelannut hyökkääjä Anson Carter kaupattiin Carolinaan ja joukkueen kolmosmaalivahti Ty Conklin Buffaloon. Blue Jackets sai molemmista korvauksena viidennen kierroksen varausvuoron.
Fredrik Norrena jatkoi hyviä otteitaan Columbusin maalinsuulla. Hän torjui joukkueelle kaikki kuukauden kolme voittoa ja yhden jatkoaikapisteen. Norrena venyi kauden kolmanteen nollapeliinsä San Jose Sharksia vastaan kuukauden puolivälissä. Columbus palkitsi 33-vuotiaan Norrenan kahden vuoden jatkosopimuksella.
Ykkösvahtina kauden aloittanut ja sittemmin ikävään loukkaantumiskierteeseen ajautunut maalivahti Pascal Leclaire joutui loppukaudeksi sairaslistalle. Hän palasi helmikuussa kaukaloon yli kuukauden tauon jälkeen, mutta loukkasi polvensa uudelleen kolmannessa pelissään. Columbus hankki Norrenan avuksi Blackhawksin waiver-listalle tiputtaman Brian Boucherin.
Ailahteleva joukkue sai maaleja taas ihan eri kavereilta verrattuna tammikuuhun. Rick Nash oli joukkueen helmikuun tehokkain hyökkääjä viidellä maalillaan ja 10 pisteellään. Kauden selkeästi tehokkain sinitakki David Vyborny jäi vain pisteen verran heikommaksi. Puolustajista Ron Hainsey oli tehokkain kolmella maalilla ja seitsemällä pisteellään.
Kauden ensimmäisen puoliskon loukkaantuneena ollut Bryan Berard palasi kaukaloon tammikuun lopussa ja pelasi helmikuussa yhdeksän ottelua. Berard on kuitenkin valovuosien päässä viime kauden pelikunnostaan ja Columbus jopa tiputti kallispalkkaisen puolustajansa waiver-listalle siirtotakarajan tuntumassa. Ottajia ei löytynyt, joten ensi kesäänä vapaaksi agentiksi tuleva Berard pelannee kauden loppuun Columbusissa.
Columbus pelaa maaliskuussa yhteensä 14 ottelua. Läpi kauden erittäin heikosti vieraspeleissä esiintyneellä joukkueella onkin oiva mahdollisuus harjoitella ensi kautta varten, sillä otteluista peräti 9 pelataan vieraskaukalossa.
1. David Vyborny 66 14+41=55
2. Rick Nash 59 21+23=44
3. Sergei Fedorov 57 17+21=38
4. Fredrik Modin 63 16+16=32
5. Ron Hainsey 64 8+21=29
Punasiipien helmikuu Zetterbergin näytöstä
Detroit Red Wingsin helmikuu sujui voittoisissa merkeissä. Kahdestatoista ottelusta Wings voitti kahdeksan, kahdesti joukkue hävisi jatkoajalla ja kahdesti varsinaisella peliajalla. Kuukauden ehdottomasti tärkein pelaaja oli ruotsalaissentteri Henrik Zetterberg, joka iski pelaamissaan yhdessätoista ottelussa peräti 25 tehopistettä. Miehen huikea putki päättyi kuitenkin ikävällä tavalla lievään selkävammaan.
Viimeisen kuukauden aikana Red Wings –joukkueella on ollut äärimmäisen vahva itseluottamus omaan tekemiseensä, josta osoituksena ovat olleet muun muassa huikeat nousut tappioasemasta NY Rangersia ja NY Islandersia vastaan. Molemmissa otteluissa punasiivet olivat kolmen maalin tappiolla, mutta nousivat kolmannessa erässä tasoihin ja lopulta ohi voittoon. Wings onkin tilastollisesti NHL:n paras joukkue nousemaan tappiotilanteesta sekä ensimmäisen että toisen erän jälkeen.
Maalivahti Dominik Hasekin tilannetta on alkanut varjostaa lievät loukkaantumiset ja mies on huilannut muutamia otteluita. Mistään vakavemmasta ei silti ole kyse, Red- Wings johto vain haluaa olla äärimmäisen varovainen miehen suhteen, ettei loukkaantumiset ainakaan mene pahempaan päin. Ainoa jolla on merkitystä, on se, että ”Dominaattori” on pudotuspeleissä kunnossa.
Chris Osgood oli myös loukkaantuneena samaan aikaan Hasekin kanssa ja maalissa torjui silloin kolmosvahti Joey MacDonald. Mies ei kuitenkaan onnistunut pelaamissaan otteluissa ja ykkösmiesten tervehdyttyä MacDonald laitettiin waiversiin ja kanadalainen napattiin sieltä Boston Bruinsiin.
Puolustuksessa koko seitsikkoa on käytetty tasaisesti, kun loukkaantuneena on ollut lähes koko ajan joku vuorollaan. Daniil Markov loukkaantui Jeremy Roenickin rajusta taklauksesta ja venäläinen huilasi pari viikkoa. Markovin palattua kehiin oli Chris Chelioksen vuoro saada lievä nivusvamma. Seitsemännellä puolustajalla Andreas Liljalla on siten piisannut töitä koko ajan.
Hyökkäyspäässä Robert Langin johtama kakkosketju hyytyi helmikuun aikana täysin, mutta Zettebergin ykköskenttä oli sitäkin kovemmissa liekeissä. Zetterberg teki helmikuussa 13+12=25 tehopistettä ja iski viidessä voitto-ottelussa voittomaalin Mies dominoi liigaa Sidney Crosbymaisella ylivertaisuudella ennen loukkaantumistaan. ”Zetan” huippuvireen katkaisi kuitenkin harjoituksissa iskeneet selkäkrampit ja ruotsalainen huilannee noin kolme viikkoa. Sekä Pavel Datsjuk, että Zetterberg iskivät kuukauden aikana sadannet NHL-maalinsa urallaan. Ketjun kolmas lenkki Tomas Holmström puolestaan kirjoitti kolmivuotisen jatkosopimuksen ja tienaa tulevista vuosista 2,25 miljoonaa dollaria.
Hyytyneen kakkosketjun ratkaisuksi General Manager Ken Holland päätti tehdä kaksi pelaajakauppaa siirtotakarajalla. Ensin varjojen maille vaipunut Jason Williams kaupattiin kolmen joukkueen kaupassa Chicagoon, ja Wingsiin matkasi Philadelphiassa epäonnistunut Kyle Calder. Kauppa oli varsin minimaalinen, mutta kuitenkin muuttaa Red Wings -rosteria enemmän duunarimpaan suuntaan. Williams on taitava kiekollinen pelaaja, mutta ei välttämätön Red Wingsille, jossa taitoa piisaa ilman häntäkin yllin kyllin. Calder muuttaa omalla työmäärällään Wings-hyökkäystä enemmän pudotuspelityyliin sopivaksi. Calder näyttää osoittanutuvan hyväksi hankinnaksi, sillä mies on onnistunut pääsemään jokaisessa pelaamassaan ottelussa tehopisteille ja iski avausmaalinsa punasiipipaidassa heti ensimmäisellä kosketuksellaan kiekkoon.
Kakkosketjun toiseksi vahvistukseksi Holland hankki Floridasta laitahyökkääjä Todd Bertuzzin. Panthers sai kaupassa viime kesänä varatun Shawn Matthiaksen sekä ehdollisen varausvuoron, joka on sidottu Wingsin kuluvan kauden menestykseen sekä Bertuzzin onnistumiseen. Järkäleimäinen voimahyökkääjä on täydellinen vahvistus hieman heiveröiseen Wings-hyökkäykseen, mutta Bertuzzissa on omat riskinsä. Mies ei ole selkäleikkauksensa jälkeen pelannnut tällä kaudella viiteen kuukauteen, eikä tule pelaamaan Wingseissäkään vielä moneen viikkoon. Mies on silti osallistunut jo harjoituksiin ja oli päävalmentaja Mike Babcockin mukaan jopa yllättävänkin hyvässä kunnossa. Jos Bertuzzi palaa loppukauden otteluissa omalle tasolleen, niin tämä kauppa saattaa olla kevään suurimpia kaappauksia.
Loukkaantumissuma on viime peleissä ollut Wingsin riesana. Hasekin ja Chelioksen lisäksi lasaretissa on jo neljä hyökkääjää. Laitahyökkääjä Mikael Samuelsson palasi jalkamurtumastaan liian aikaisin takaisin ja loukkasi säärensä heti uudelleen. Zetterbergillä on siis selkävaivoja, kuten Bertuzzillakin, ja laitahyökkääjä Daniel Clearylle tuli polven ristisiteiden venähdys. Koko nelikko on poissa vahvuudesta noin kolmesta neljään viikkoa, mutta kaikkien pitäisi kuntoutua hyvissä ajoin ennen pudotuspelejä.
1. Henrik Zetterberg 63 33+35=68
2. Pavel Datsjuk 62 19+49=68
3. Nicklas Lidström 65 11+47=58
4. Tomas Holmström 62 26+20=46
5. Mathieu Schneider 52 10+34=44
Palaset paikoillaan
Operaatio Kannu kantrikaupunkiin 2007 on päässyt loppusuoralle. Nashville selvitti takakaarteen sujuvasti, kun se hankki takalinjoille veteraanipakin. Irtioton makua alkaa vauhdissa jo olla, sillä petopaita sujahti helmikuussa myös siirtomarkkinoiden halutuimman pelaajan päälle.
Kuukauden kovin uutinen oli luonnollisesti Peter Forsbergin hankkiminen. Nashville ei joutunut luopumaan tulevaisuudestaan, vaikka luovutti Philadelphiaan lahjakkaan puolustaja Ryan Parentin. Nashvillelle on kertynyt varastoon ylimääristä, ja joukkuetta oli helppo vahvistaa entisestään laittamalla kiertoon muiden haluamia pelaajia, joille Nashvillen omassa kokonpanossa ei ole lyhyellä tähtäimellä tilaa. Tulevaisuus näyttää edelleen valoisalta, ja Forsbergin kanssa Cup-saumat ovat tänä keväänä makoisat. Harvoin mikään joukkue pystyy näin kovaan kaappaukseen menettämättä palaa tulevaisuudesta, mutta Nashville pystyi.
Lisäksi joukkue hankkiutui kuun aikana eroon Josef Vasicekista, joka oli täydellinen pommi. Tshekkihyökkääjän piti tuoda voimaa ja kovuutta, mutta hän ei missään vaiheessa päässyt jyvälle Predatorsin pelistä. Tässäkin tapauksessa Nashville luopui ylimääräisestä materiaalista, ja sai kaipaamansa pelaajan. Atlantasta hankittu Vitali Vishnevski tuo takalinjoille kokemusta ja voimaa sekä ilkeyttä. Visnevski ei ehkä ollut aivan se pakki, jota Nashvilleen odotettiin, mutta ei huono kaappaus. Kaiken aikaa pidettiin varmana, että Nashville vahvistaa veteraanilla takalinjojaan, ja niin myös kävi. Visnevski hankittiin Atlantasta Eric Belangerilla, joka oli Preds-pelaaja vain paperilla, sillä hänet hankittiin Josef Vasicekilla Carolinasta.
Entäs sitten pelit? Pelkkiä voitto- ja tappiosarakkeita tuijottamalla saa helposti sen kuvan, että Nashville pelasi melko vaisun helmikuun. Alkukuukausi kului voittojen ja tappioiden vuorotellessa. Viimeiset neljä peliä menivät jatkoajalle. Pisteitä kertyi siksi mukavasti, ja Nashville pitää varmasti paikkansa lännen kärkikahinoissa. Liigan ykköstila on edelleen pelkästään omissa käsissä.
Tulosten takaa voi kaivaa esiin sen positiivisen näkökulman, että Predators voitti kaikki kuukauden kovimmat kamppailut. Anaheim kaatui kotipelissä puhtaasti 3-0 ja San Jose 5-0. San Jose kaatui uudemman kerran vieraissa, ja päänahka napattiin myös Detroitilta. Negatiivista oli se, että kolme ensimmäistä vieraspeliä päättyivät tappioon, ja niissä Preds teki vain kolme maalia, vaikka vastassa ei ollut sen kummempia joukkueita, kuin Phoenix, Los Angeles ja St. Louis.
Maaliskuussa Nashvillen peli punnitaan. Vastaan asettuu lähes pelkästään joukkueita, jotka ovat menossa pudotuspeleihin. Vieraspelaamiseen on saatava uusi ilme, sillä pelkillä kotivoitoilla ei pudotuspeleissä taiteta matkaa. Kaikkein tärkeintä on hioa joukkueen peli kohdalleen. Peter Forsberg on juotettava luontevaksi komponentiksi joukkueeseen. Hienomekaniikkaahan se on, mutta Barry Trotz on varmasti oikea mies työn suorittamaan. Mutta onko hän sitten oppinut viemään Nashvillen pudotuspeleissä pitkälle.
1. Paul Kariya 66 22+43=65
2. Steve Sullivan 57 22+38=60
3. David Legwand 63 22+31=53
4. Jean-Pierre Dumont 66 17+36=53
5. Martin Erat 14+39=53
St. Louisissa varustaudutaan tulevaan
St. Louisin helmikuu sujui samaan mallikkaaseen tyyliin kuin koko Andy Murrayn päävalmentajaksi tulon jälkeinen aika. Kuukauden saldona oli kuusi voittoa ja saman verran tappioita, joista yksi tosin tuli vasta jatkoajan jälkeen. Käytännössä ottelutuloksilla ei kuitenkaan ole enää suurta merkitystä tämän kauden osalta, sillä viimeinenkin pieni toivonkipinä pudotuspelipaikasta sammui jo hyvissä ajoin. Kuitenkin positiivinen kokonaisilme tukee hienosti joukkueen jälleenrakennusta ja antaa todellisia toiveita paremmasta huomisesta.
Merkittävimmät hetket Blues-leirissä elettiin tällä kaudella siirtotakarajalla. Blues oli odotetusti aktiivisin kaupantekijä viimeisillä hetkillä ja tänä vuonna St. Louisissa voidaan olla tyytyväisiä tehtyihin muutoksiin. Veteraanihyökkääjät Keith Tkachuk ja Bill Guerin myytiin hyvällä hinnalla playoff-joukkueisiin. Tkachuk vahvistaa loppukauden Atlantaa ja Guerin taistelee San Josen riveissä. Vastineeksi Blues sai ison pinon varausvuoroja, yliopistohyökkääjä Jay Barriballin oikeudet sekä Glen Metropolitin ja Ville Niemisen. Metropolit ja Nieminen tuskin kuuluvat joukkueen pitkäaikaisiin suunnitelmiin, sillä heidät pikemminkin hankittiin täyttämään kokoonpanon aukkoja loppukauden ajaksi, mutta Barriball ja varausvuorot ovat tärkeitä rakennuspalikoita tulevaisuutta silmällä pitäen.
Hieman yllättävässä mutta sitäkin miellyttävämmässä kaupassa Bostonista saatiin hankittua laitahyökkääjä Brad Boyes vaihdossa puolustaja Dennis Widemaniin. Nuori Wideman oli jäämässä ylimääräiseksi palikaksi Blues-puolustuksessa ja hänen vaihtamisensa Boyesin tapaiseen nuoreen mutta jo kyntensä näyttäneeseen hyökkääjään oli todellinen kaappaus. Boyes saa välittömästi suuren roolin St. Louisissa ja häneltä voidaan odottaa paljon myös tulevilla kausilla.
Tulevaisuutta rakennettiin myös Eric Brewerin, Manny Legacen ja Jamal Mayersin pitkillä jatkosopimuksilla. Näin ensi kauden joukkueen maalivahtiosasto ja puolustus ovat jo nyt valmiit ja kesällä voidaan keskittyä hyökkäyksen vahvistamiseen.
Joukkueen kantavana voimana toimineen Legacen kausi todennäköisesti päättyi polvivammaan ja sen johdosta suoritettuun leikkaukseen. Mies kuitenkin pääsee valmistautumaan seuraavaan kauteen ajoissa. Curtis Sanford on kuitenkin tuurannut hyvin veräjänsuulla, eikä maalivahtipeli ole ollut ongelma.
Puolustuksessa Brewer ja Christian Bäckman ovat pelanneet loistavasti todellisina puolustuksen johtajina, eivätkä muutkaan luottomiehet ole pettäneet. Widemanin lähdön jälkeen Jeff Woywitka on saanut mukavasti peliaikaa ja on vastannut hyvin häneen asetettuihin odotuksiin.
Hyökkäyksestä lähti Guerinin ja Tkachukin mukana paljon tehoja ja Martin Rucinsky on lonkkavamman seurauksena sivussa loppukauden, mutta toisaalta nuoret pelaajat saavat näyttää osaamistaan lopuissa otteluissa paineettomassa tilassa. Boyes. Lee Stempniak, Jay McClement ja David Backes tulevat jatkossa kuulumaan sininuottien kantaviin voimiin ja nyt kasvanut vastuu tulee jatkossa maksamaan itsensä takaisin moninkertaisesti.
Loppukauden peleissä ei siis enää panosta ole, mutta Murrayn johdolla hanskoja tuskin tullaan heittämään tiskiin. Taisteleva ja yrittävä ilme sopivalla menestyksellä siivitettynä pitävät kannattajat joukkueen takana ja tulevaisuuden valoisana.
1. Doug Weight 65 8+36=44
2. Lee Stempniak 65 20+20=40
3. Petr Cajanek 60 9+28=37
4. Brad Boyes 64 14+21=35
5. Martin Rucinsky 52 12+21=33
