Viikko sitten ei Kärppien tilanne yhtä valoisalta näyttänyt. Joukkue oli juuri hävinnyt nöyryyttävällä tavalla välierien kolmannen ottelun IFK:lle kotona. 0-5 päättyneestä ottelusta ei suurennuslasillakaan etsimällä positiivisia asioita löytänyt. Kärpät oli selkä seinää vasten.
Nyt on tilanne täysin muuttunut. Tuo seinä ei ollutkaan liian korkea yli kiivettäväksi. Kärppien voimat olivat jo ehtyä, mutta viimeisillä rippeillä se nousi IFK:n ohi. Moni saattoi luulla, että joukkueen maha oli hetkellisesti täynnä ja TPS jyräisi voittoon ensimmäisessä ottelussa. Toisin kävi.
Ulkomaalaisviisikko tiennäyttäjänä
Viime otteluissa Kärppien kaikki kaikessa on ollut uuteen muotoon valjastettu ulkomaalaisviisikko. Petr Tenkrat on esiintynyt vahvasti koko pudotuspelien ajan, mutta ketjuvaihdos sytytti kaksi nukkuvaa miljoonamiestä. Juuri ne pelaajat, joiden panosta nuori kärppäjoukkue tarvitsee, mikäli ”poikaa” aiotaan läpi Rotuaarin kannatella.
Brett Lievers oli ehkäpä joukkueen näkyvin pelaaja välierissä IFK:ta vastaan keräten tehot 3+2. Vladimir Machuldan nousukiito alkoi sillä samalla hetkellä, kun hän sai toiseen laitaan J-P Haatajan tilalle maanmiehensä Tenkratin. Ensimmäisessä ottelussa tämä kolmikko nousi penkiltä esille, kun ratkaisijoita tarvittiin. Se oli myös viesti valmennukselle, menestyäkseen peluutuksessa tulee antaa tälle kolmikolle enemmän aikaa ylivoimalla.
Niklas Bäckström toipui kuin ihmeen kaupalla jo finaalisarjan avaukseen. Eikä siinä vielä kaikki, hän pelasi kenties pudotuspelien parhaan pelinsä. Kiekot eivät pomppineet, esitys oli eleettömän varma. Bäckström voitti tiukassa taistossa myös vastapäädyn Teemu Lassilan.
Mikäli Kärpät haluaa ottaa toisen voiton, on sen puolustuksen terävöitettävä peliään entisestään. TPS liikkuu astetta paremmin kuin IFK tai Jokerit ja se kykenee luomaan painetta aikaisempia vastustajia tasaisemmin, jotka olivat tyystin yhden tehoviisikon varassa. Isokokoinen pakkipari Kimmo Lotvonen-Martin Stepanek hajoitettiin ensimmäiseen finaaliin, mikä ei ainakaan esitystä heikentänyt. Stepanekin oman pään erikoisosaamista tarvitaan, sillä hienouksia ei näissä otteluissa useastikaan nähdä. Puolustus huutaa kiekollisesti parasta pelaajaa Mikko Lehtosta, jonka pelikunto oli vielä keskiviikko-iltana arvoitus.
Konseptit sekosi, voitto luisui käsistä
TPS hallitsi pitkän tovin ensimmäistä finaalia, mutta kolmannessa erässä sen konseptit sekosivat täydellisesti. Tilanne, joka on tuttu tämän kauden Kärppien peleissä. TPS päästi Kärpät kiinni otteluun juuri silloin, kun vastustajan peli oli pahiten sekaisin. Mikäli taktiikka oli valmennuksen luoma, voi sitä pitää kardinaalimunauksena. Todennäköisempää onkin, että aloite pelin passivoittamiseen lähti ihan puhtaasti pelaajien oman ajattelun tuotoksena.
Ennakkoveikkailuissa TPS:ää pidettiin ottelusarjan ennakkosuosikkina. Etulyöntiaseman piti näkyä etenkin ensimmäisessä ottelussa, jossa pitkän ja rasittavan sarjan IFK:n kanssa pelannut Kärpät piti olla vastaantulija levänneelle Palloseuralle. Pitkään näin olikin, TPS tukki kaksi erää keskialueensa onnistuneesti, eikä Kärpillä ollut montaakaan kunnollista maalintekotilaisuutta.
Kun Kärpät sai tasoitusmaalinsa, oli kotijoukkueen eväät syöty. Sen jälkeen odoteltiin vain pahimman tapahtumista. Ja kun tarpeeksi odoteltiin, tuli ratkaisu jo varsinaisella peliajalla. TPS oli luopunut tutusta vauhdikkaasta pelisysteemistään oman maalinsa suojelemiseksi. Otteen kerran käsistä lipsuttua on sitä paha enää takaisin saada.
Pudotuspeleissä turkulaisten parrasvaloihin on noussut duunariosasto. Se ei liene aikaisempien vuosien perusteella kummoinenkaan yllätys. Nimet Jani Kiviharju, Marco Tuokko, Niko Mikkola ja Mikko Rautee pyörivät alituiseen vastustajien painajaisunissa. Heihin ei turkulaisten menestyminen kaadu. Esiin onkin noustava uusia ratkaisijoita. Lisää vastuuta kaivataan ainakin Mika Alatalolta, Antti Aallolta ja Kai Nurmiselta, joka omalla typeryydellään aiheutti Kärppien voittomaalin. Jukka Koivu kaivanee pitkään sivussa olleen Ville Vahalahden takaisin kokoonpanoon, jotta ratkaisijoiden rintama olisi laajempi.
Ensimmäisen ottelun perusteella Kärppien nälkä mestaruuteen on uskomattoman kova. Kärppien joukkueessa on ainoastaan kaksi pelaajaa, jotka ovat saaneet Kanada-maljassa nakkeja keitellä. Viime kevät jätti suuren nälän, jota ensimmäinen voitto kasvatti entisestään. 90-luvun menestysjoukkue TPS saa vastaansa voittoa janoavan kotijoukkueen sekä mestaruutta 23 vuotta odottaneen Raksilan yleisön. Yhtälö ei ole mahdoton rikottavaksi, mutta se vaatii erilaisia otteita kuin ensimmäisessä pelissä.