Lukon joukkue on vuodentakaiseen nähden aavistuksen verran halvempi ja nimettömämpi, mutta raumalaisten ryhmän iskukyky ei silti välttämättä ole heikompi. Etenkin hyökkäyksen osalta vaihtuvuus on varsin pientä, joten kettupaitojen nipussa on monia valmiiksi toimivia palasia.
Raumalaisryhmän rakenteessa on tapahtunut viilausta äijämäisyyden ja vahvan työmoraalin suuntaan henkilökohtaisen taidon kustannuksella. Mika Toivola peräänkuulutti keväällä fyysisten pelaajien perään, ja lihaksia hän käyttöönsä saikin. Ulkomaalaissektorilla Lukko turvautuu tänä vuonna puhtaasti kanadalaiseen työvoimaan viime kauden tshekkikokeilujen jälkeen.
Vehanen takaa laadun
Syytävä sormi on helppo osoittaa kohti maalivahteja, kun mietitään seikkoja Lukon viime kauden menestymättömyyden taustalla. Kauteen oli tarkoitus lähteä tasavahvalla maalivahtikaksikolla Markus Korhonen-Pasi Häkkinen, minkä aina kriittinen toriparlamentti totesi tuhoon tuomituksi yritykseksi jo toukokuussa. Eikä maalivahtitandemin kumpikaan puolikas kevätaurinkoa Raumalla päässytkään näkemään.
Jere Myllyniemi ei ollut taikuri, joka olisi kääntänyt kettupurren suunnan, eikä jättikokoinen kanadalaisveskari Tom Lawsonkaan lopulta ollut ohittamaton.
Raumalla ei menestystä ole nähty ilman superhyperhyvää maalivahtia, ja alkavan kauden pohjustamisessa raumalaisseuran johtomiehet hoitivatkin joukkueen tärkeimmän ruudun ensimmäiseksi kilpailukykyiseen formuun. Kahden vuoden ulkomaanturnee Ruotsissa ja Venäjällä riitti Petri Vehaselle, ja oman kylän poika on jälleen valmiina torjumaan kasvattajaseuraansa menestykseen.
Perusraumalaisena Lukossa jo aiemminkin ykkösmaalivahdin tonttia hoitaneena Vehanen tietää varmasti, mihin liemeen päänsä on laittamassa. Kausi Venäjällä kasvatti ja kovetti taatusti henkisesti, eivätkä miehen torjuntataidot ole varmasti ainakaan heikentyneet. Lukolla on oletusarvoisesti jälleen maalivahti, johon puolustus luottaa, eikä pakkien ole tarpeen epätoivoisesti heittäytyä jokaisen laukauksen eteen itse.
Vehasen taustatukena häärivät Lukon omat kasvatit Mikael Vuorio ja Atte Engren. Nuorisomaajoukkueita aikanaan kiertäneen Vuorion uran pari viimeisintä kautta eivät ole olleet helppoja, mutta harjoitusotteluissa hän on esittänyt lupaavia otteita. Atte Engren puolestaan on se maalivahti, josta kettuorganisaatiossa eniten odotetaan seuraavaa huippuveskaria.
Peräpää kokenut kanadalaistumisen
Lukon puolustus on uusiutunut melkoisesti kesän aikana. Kari Martikainen lopetti pelaamisen, Ilkka Heikkinen livahti Helsingin valoihin, eikä Chris Hajtiakaan enää nähdä kettupaidassa. Jan Platiliin ja Jiri Hunkesiin ladattiin ennen viime kautta kovia odotuksia, mutta tshekkikaksikko sai pakata tavaransa jo kesken talven.
Mika Toivolan uudet puolustussoturit ovat kanadalaisen kiekkokoulun kasvatteja. Bluesin sinivalkoisen paidan Lukon sinikeltaiseen nuttuun vaihtanut Juha Alen on pelannut pitkään Pohjois-Amerikassa, ja Mike Siklenka ja Doug O’Brien ovat aitoja jääkiekkoilun emämaan kasvatteja.
Kun pakistoon lisätään vielä jo viime kaudella Lukon takalinjoilla luutinut Mikko Viitanen, voidaan todeta raumalaisten puolustuksesta löytyvän aimo annoksen suoraviivaisuutta, kokoa ja krouvia kovuutta.
Kysymys kuuluukin, että löytyykö peräpäästä myös kiekollista taitoa. Aiemmin urallaan hyökkääjänä pelannut Mike Siklenka on osoittautunut kovien pommien laukaisualustaksi, ja Doug O’Brien ainakin tukee innokkaasti hyökkäyksiä. Kokeneella Erik Hämäläisellä tulee olemaan edelleen iso pelillinenkin rooli raumalaisryhmässä.
Otto Honkaheimo otti viime talvena askeleen eteenpäin liigakiekkoilijana. Nyt Lukon omalta kasvatilta odotetaan lisää kasvua pelaajana. Mielenkiintoinen nimi raumalaisten puolustuksessa on myös nuori Jussi Makkonen, joka keräsi kehuja ennakkoluulottomilla otteillaan harjoitusotteluissa.
Uusiiko tehotrio pistesaldonsa?
Lukon hyökkäyskaluston kulmakivi on viime kauden tehokenttä, jossa Pekka Saarenheimo ruokkii Juha-Pekka Haatajaa ja Shayne Toporowskia. Vuoden takaisten mainetekojen uusiminen ei kuitenkaan ole helppo tehtävä, sillä tällä kaudella trio ei pääse enää iskemään puskista kakkoskentän statuksella.
Siinä missä viime talvena vastustajat rahtasivat parhaat puolustusaseensa eliminoimaan huipputaitavan Josef Strakan, Saarenheimon ketju joutuu tällä kaudella pelaamaan ykkösketjun statuksella. Viime talven pistesaldojen uusiminen tulee olemaan kova haaste.
Lukon ykkösnyrkin koostumusta ei kuitenkaan ole hakattu kiveen. Mika Toivola tietää ketjun toimivan, mutta maalitekopotentiaalia pitäisi kaivaa esiin muistakin hyökkäysketjuista. Strakan kaltaista taituria ei joukkueen hyökkäyksessä nyt ole, vaan ulkomaalaissentteri Greg Jacinan parhaat avut ovat puolustuspelaamisesta.
Nuorilta Miikka Tuomaiselta ja Petri Lammassaarelta odotetaan kasvavan vastuun myötä uutta askelta eteenpäin urallaan. Lammassaari pussitti jo viime kaudella 13 osumaa, ja Tuomainen sai paljon vastuuta aina ykkösketjua myöten. Hyökkääjäjätti on kehittynyt fyysisiltä ominaisuuksiltaan kesän aikana vielä lisää. Tilauksessa on vielä ripaus röyhkeyttä ajaa ennakkoluulottomasti maalille, sillä täyteen vauhtiin päässyt Tuomainen on puolustajille käytännössä mahdoton pysäytettävä.
Mika Viinanen on mielenkiintoinen paluumuuttaja kanaalikaupunkiin. Aikanaan Omat pojat –projektin myötä Raumalle päätynyt monipuolinen hyökkääjä palasi muutaman Tapparassa pelatun kauden jälkeen Lukkoon. Yhtä hyvin laidalla kuin keskelläkin hyökkäävä Viinanen muistetaan Raumalla työteliäänä ja nöyränä pelaajana, joka pystyy myös ratkaisuihin.
Lukon kolmas uusi hyökkääjä Jacinan ja Viinasen lisäksi on Espoosta muuttanut Semir Ben-Amor. Hänessä Lukko sai paketillisen äijämäisyyttä, maskipelaamista ja kovuutta.
Harjoituspelien perusteella kettupaitojen yllätyskortit hyökkäysrintamalla saattavat olla kovaa laukova Henrik Juntunen ja keskushyökkääjä Ville-Vesa Vainiola.
