− Se on erittäin tärkeää, miten lähdemme ensimmäiseen peliin. Se antaa aika hyvin suuntaa kisoille. Viime vuonna meillä oli haasteita alkuun, mutta saimme käännettyä kelkan – vaikka se ei lopulta riittänyt mitaleille.

Näin kommentoi Nuorten Leijonien päävalmentaja Lauri Mikkola kisojen alla Jatkoajalle annetussa haastattelussa.

Jos avauspeli kerran antaa suunnan kisoille, ei Suomen tarvitse tänäkään vuonna haikailla kaulassa roikkuvista mitaleista. Suomi pelasi historiallisen huonon ottelun Kanadaa vastaan turnauksen avauspäivänä, ja valitettavasti jälleen kerran katseet kiinnittyvät penkin taakse.

Kyse ei ole vain yksittäisestä Kanada-tappiosta, vaan pidemmästä jatkumosta, joka näkyi jo vuosi sitten U20-kisoissa.

Myös Suomen viime kisat alkoi heikosti nimenomaan Kanadaa vastaan. Parhaimmillaan Suomen peli kehittyi siten, että se pelasi vuosi sitten pelatussa turnauksessa Meidän pelin oppien mukaan erinomaista jääkiekkoa, mutta jostain syystä jänne ei kestänyt erityisesti toisen erän jääkiekon osalta.

Nyt pelattavien kisojen avausottelussa ei ollut löydettävissä oikeastaan mitään positiivista, jos ei lasketa Petteri Rimpisen torjuntoja, alivoimaa ja pelin jo ratkettua pyörinyttä ylivoimapelaamista.

Nuo ovat kuitenkin asioita, joihin pienemmät jääkiekkomaat voisivat olla tyytyväisiä Kanadaa vastaan. Kultamitalia tavoittelevan Suomen pitäisi pystyä pelaamaan parhaita vastaan tasavertaisesti myös tasakentällisin. Nyt tällaisesta ei ollut tietoakaan.

Suomi loi ensimmäisen maalipaikkansa tasakentällisin pelatessa ajassa 38:58, kun Emil Pieniniemi pääsi laukomaan kanadalaispelaajan epäonnistuneen purun jälkeen kohti Kanadan maalilla torjunutta Carter Georgea. Tätä ennen Suomi oli luonut yhden maalipaikan ylivoimalla, ja yhden alivoimalla.

Kahden erän jälkeen Kanada johti maalipaikkoja lukemin 19–4. En muista, koska olisin viimeksi todistanut vastaavaa.

Päätöserässä Suomi pääsi hieman peliin kiinni Kanadan höllättyä omaa pelaamistaan, mutta päätöserän kaunistelevat otteet eivät saa viedä huomiota siltä, miten totaalisen jaloissa Suomi oli kahden ensimmäisen erän aikana – ja miten ongelmat ovat tismalleen samoja kuin vuosi sitten.

Kiekollinen peli olematonta, puolustuspeli pehmeää

Suomen kiekollinen pelaaminen oli yksittäisiä hetkiä lukuun ottamatta karmeaa. Isoin ongelma oli operointi avauspelaamisen osalta. Suomi menetti lukuisia kertoja kiekon Kanadan paineen alla. Muun muassa ottelun avausmaali syntyi oman pään kiekonmenetyksen seurauksena.

Avauserässä Suomi menetti kiekkoja siniviivojen päällä myös ihan vain selkeiden yksilövirheiden takia. Mutta mitä pidemmälle peli eteni, sitä karummin Pikkuleijonien avauspelaamisen rakenteelliset heikkoudet tulivat esille.

Vaikka Suomi pelasi 14 kertaa viivelähdön, oli pelissä silti runsaasti hetkiä kun Mikkolan joukot pakottivat peliä ylöspäin, tuloksen ollessa yleensä alivoimainen hyökkäys ja pelivälineen hallinnan siirtyminen Kanadalle.

Heikki Ruohonen pääsi kokeilemaan maalintekoa alivoimalla.

Kuva © Tiia Mahkonen

Suomen hyökkääjät karkailivat korkealle keskialueelle vastaanottamaan pitkää syöttöä, jonka vastaanottamisen jälkeen pelin edistäminen on äärimmäisen vaikeaa.

On loogisesti ajateltuna järjetöntä, että huonommilla yksilötaidoilla varustetut pelaajat lähetetään "surman suuhun", kun olisi myös mahdollista pelata tiiviillä viisikolla yhteistyön jääkiekon kautta.

Se väsynyt argumentti, ettei pienessä kaukalossa voisi pelata kiekkokontrollia, voidaan unohtaa ennen kuin kyseistä keskustelua edes aloitetaan.

Kanada pelasi kiltisti 15 trapia kun Suomi keräsi joukkojaan omalla alueella. Joukot pitäisi kuitenkin kerätä siten, että keskialue kiihtyisi ja viivelähdön kautta saataisiin se etu, mitä sillä haetaan.

Muuten hyökkäysalueen pelaamisen arviointi on hankalaa, sillä kiekollinen peli ei itsessään tuottanut riittävästi laadukkaita hyökkäysten päätöksiä ja jatkopelien kautta syntyneitä päätypelejä.

Toinen onneton osa-alue Suomen pelissä oli puolustusalueen puolustuspeli. Heikko puolustaminen on toki osaltaan jatkumoa laaduttomasta hyökkäyspelistä, mutta sekään ei kaikkea selitä.

Suomalaisviisikko ei pitänyt huolta välimatkoista puolustettavaan pelaajaan. Tämä kertautui siten, että Kanada kykeni luomaan kahdeksan maalipaikkaa pelkästään hyökkäysalueen hyökkäyspelin kautta Suomen puolustaessa pehmeästi.

Näyttää siltä, että Lauri Mikkola esikuntineen ei ole ottanut opikseen viime vuoden turnauksesta, ja se on äärimmäisen huolestuttavaa.

Sanoin sen vuosi sitten ja sanon sen nyt uudestaan: nuoret pelaajat ansaitsevat parempaa.

Muokattu 27.12.2024 klo 10.43: Korjattu otsikkoa.