Viime kaudella St. Louis Blues nousi kirjaimellisesti tuhkasta, kun joukkue käänsi runkosarjassa rajun kujanjuoksun jyrkkään noususuhdanteeseen. Blues pääsi pudotuspeleihin ja raivasi tieltään jokaisen esteen Stanley Cupin tieltä. Kokonaisvaltaisesti vahvat joukkueet eivät kyenneet pysäyttämään Bluesin menestyskulkua ja seuran historian ensimmäistä mestaruutta.
Bluesin pudotuspelikevät henkilöityi useaan pelaajaan sekä kesken kaudet ohjat ottaneeseen päävalmentaja Craig Berubeen. Maalivahti Jordan Binnington, puolustaja Alex Pietrangelo sekä hyökkääjät Ryan O'Reilly, Jaden Schwartz ja Vladimir Tarasenko johtivat joukkoja päihittäen Stanley Cup -finaaleissa Boston Bruinsin kärkipelaajat.
Alkavalla kaudella Blues on hallitsevana mestarina huomion keskipisteessä. Joukkue on edelleen kokonaisuudessaan vahva, mutta sitä uhkaa mestaruuden jälkeisen kauden tasonlasku. Pudotuspelipaikka on jälleen Bluesin tavoitteena, mutta esimerkiksi Binningtonin otteet näyttelevät merkittävää osaa mestaruuden puolustamisessa.
Maalivahtiosasto
Kanadalaisvahti Jake Allenin aika Bluesin ykkösmaalivahtina päättyi viime kaudella, kun Binnington ansaitsi hyvillä otteillaan roolin itselleen. Allenille tarjoutui viimeisen viiden kauden aikana monta mahdollisuutta olla joukkueen vastuuta kantava torjuja, mutta kanadalaisen suoritukset olivat usein epätasaisia.
Binnington oli ennen viime kautta pelannut ainoastaan yhdessä NHL-ottelussa, minkä valossa hänen nousunsa Stanley Cupin voittaneeksi maalivahdiksi oli huima. 26-vuotias torjuja pelasi pudotuspeleissä jokaisessa ottelussa. Keskeinen kysymys kuitenkin kuuluu, kykeneekö kanadalainen ylläpitämään suoritustasonsa. Binningtonilla on todistettavaa siinä, ettei viime kausi ollut vain tähdenlento.
Mikäli Binnington pysyy viime kauden tasollaan ja Allen tarjoaa taustatukea, Bluesin maalivahtiosasto on hyvissä kantimissa. Ilmassa leijuu silti kysymysmerkkejä, mutta organisaatio päätti Binningtonin jatkosopimuksen myötä antaa hänelle koko kauden kestävän mahdollisuuden.
Välitöntä tukea Binningtonin ja Allenin takaa ei ole lähtökohtaisesti tulossa, mutta esimerkiksi suomalainen Ville Husso voi jollakin aikavälillä napata pelaavan maalivahdin paikan itselleen.
Puolustus
Bluesin alakerta ei kokenut kesällä suuria muutoksia ja joukkue lähtee alkavaan kauteen samalla rungolla kuin mestaruuskaudella. Ainoastaan Vancouver Canucksista siirtynyt Derrick Pouliot on puolustuksessa uusi nimi. Lähtijät Jordan Schmaltz, Chris Butler, Michael Del Zotto ja Jakub Jerabek olivat viime kaudella pienessä roolissa, eikä heidän lähtönsä heikennä puolustusta nimeksikään.
Kauden kynnyksellä Blues kauppasi Joel Edmundsonin Carolina Hurricanesiin vaihdossa Justin Faulkiin. Faulkin pelaaminen pohjautuu kiekollisiin apuihin, mutta hänen pelaamisensa on ollut vuosia laskusuunnassa. Blues-puolustus ei heikenny kiekollisuuden lisäämisestä, mutta Faulkin seitsemän vuoden sopimus aiheuttanee seuralle vielä harmaita hiuksia.
Joukkueen kapteeni Alex Pietrangelo, Colton Parayko ja Vince Dunn kantavat alakerrassa kiekollista vastuuta, ja heitä tukemassa ovat Carl Gunnarsson, Jay Bouwmeester ja Robert Bortuzzo. Bluesin puolustuksen kärkikolmikko on NHL:n mittapuullakin hyvää tasoa, ja kokonaisuudessaan joukkueen alakerta on tasapainoinen sekoitus kokemusta, kiekollista osaamista, luisteluvoimaa ja puolustuspelillistä osaamista.
Runkopelaajaksi noussut Dunn, kärkkyy tulevalla kaudella jatkosopimusta, joka nostaisi hänet miljoonatienesteihin
Viime kaudella joukkueen puolustajat pärjäsivät järjestään hyvin laukaisuhallinnassa ja maalinodottamassa: joukkueen alakerta oli kiekollisesti vahva eikä vuotanut omassa päässään. Konkari Bouwmeesterin, 35, suoritukset jättivät kuitenkin parantamisen varaa, ja kanadalaisen NHL-ura alkaa väistämättä olla loppusuoralla.
Valmennuksen haaste onkin hakea sopivat puolustajaparit taaten samalla Pietrangelolle, Paraykolle ja Dunnille vastuuta. Runkopelaajaksi noussut Dunn, kärkkyy tulevalla kaudella jatkosopimusta, joka nostaisi hänet miljoonatienesteihin. Nuorukaisen urakehitys on ollut mallikasta ja hän on kyennyt tuomaan juniorisarja OHL:stä NHL:ään asti samat vahvuudet kiekon liikuttamisessa ja luisteluvoimassa.
Viime kaudella Beruben johtama valmennus peluutti Dunnia runkosarjassa neljänneksi eniten ja käytti häntä maltilla. Onhan toinen kausi useiden nuorten pelaajilla ollut kompastuskivi. Dunn oli silti johtamassa pelillisesti joukkueen alakertaa ja latoi myös 12 maalia. Vastuun lisääminen 22-vuotiaalle kanadalaiselle tulisi siis olla yksi kohta Beruben muistivihkossa.
Hyökkäys
Keskimäärin 7,5 miljoonaa dollaria kaudessa tienaavat O'Reilly ja Tarasenko ovat Bluesin hyökkäyspelaamisen johtajia. Kumpikin on omalla pelipaikallaan NHL:n kärkeä, O'Reilly keskushyökkääjänä ja Tarasenko laitahyökkääjänä. Viime kevään pudotuspeleissä myös Schwartz nousi esiin ja latoi joukkueelleen useita tärkeitä maaleja.
Kuten jo ennen viime kautta, Bluesin keskikaista on sen yksi vahvimmista osa-alueista. O'Reillyn lisäksi valmennus voi lyödä keskushyökkääjiksi Brayden Schennin ja Tyler Bozakin, jotka täydentävät Bluesin kolmen ensimmäisen ketjun keskikaistan. Myös Bluesiin paluun tehnyt David Perron jatkoi siitä, mihin Vegas Golden Knightsissa pelatessaan jäi.
Hyökkäysosaston terävin kärki on Bluesissa vahva, mutta se uhkaa jäädä kapeaksi, ellei nuoria vastuunkantajia astu valokeilaan. Esimerkiksi Robert Thomas ja Ivan Barbašov edustavat tätä joukkoa, mutta kaksikosta vain Thomasilla lienee todellinen mahdollisuus nousta runkopelaajaksi. Samuel Blais on myös väläytellyt, mutta kärkiketjuihin hänestä tuskin on tulevaisuudessa.
Alexander Steen, 35, on valahtanut Bluesin kärkipelaajista alaketjuihin, mutta sitä selittää pitkälti iän myötä tullut tasonlasku. Ruotsalais-kanadalaisen parhaat vuodet ovat takanapäin, ja Blues kaipaa tulevalle kaudelle laatua alempien ketjujen laitahyökkääjien paikoille.
Keskeiset kehityskohteet viime kaudesta
Vaikka viime kausi päättyi Bluesin osalta satumaiseen lopputulokseen, riittää joukkueella parannettavaa 82 ottelua kestävää runkosarjaa ajatellen. Päävalmentaja Beruben suojattien ei tule jäädä paikoilleen ja tyytyä viime kauden kehitykseen. Stanley Cupin voitossa on poikkeuksetta mukana myös sattumaa, mikä tarkoittaa, että menestyäkseen Bluesin on kiinnitettävä huomiota pelin kehitykseen ja viilata pelaamistaan sen mukaisesti.
Bluesin pelaamisen johdonmukaisuuden on kestettävä pitkiä ottelujaksoja. Notkahdukset satuttavat luonnollisesti pudotuspelihaaveita ja niistä toipuminen vaatii lähes ihmetekoja. Viime kaudella Blues nousi lähes haudan partaalta mestariksi, mitä selitti pitkälti joukkueen pelaaminen vihdoin omalla tasollaan. Joukkueen pelaamisen perusta on kunnossa: puolustus on parhaimmillaan jämäkkä ja hyökkäys tehokas.
Yksittäisenä kehityskohteena voitaneen nostaa laukausten tuottaminen aiempaa paremmalla tasolla. Viime kauden runkosarjassa Blues tuotti tasaviisikoin 60 peliminuuttia kohden 55,9 laukausta, mikä oikeutti kaikista joukkueista sijalle 17. Hyökkäyspelaamisen tuottaminen ei ole joukkueessa ongelma, mutta sen tasoa voi aina parantaa entisestään.
Keskisen divisioonan tarjoama haaste edelleen kova. Esimerkiksi Winnipeg Jets, Dallas Stars, Nashville Predators sekä vahvistuksia haalinut Colorado Avalanchekin luottavat terävään kärkeensä ja materiaalinsa leveyteen. Bluesin on siis kerättävä tasaisesti pisteitä ja pysyttävä pudotuspelijunassa heti alusta lähtien.
Parhaimmillaan Blues haastaa muut divisioonansa kärkisijoista, mutta joukkueen valokeila NHL:n huipulla voi myös jäädä mestaruuden jälkeen himmentyä. Haaste Stanley Cup -voiton jälkeisen tason säilyttämisessä on olemassa − eikä sitä tule aliarvioida. Blues on nyt muiden joukkueiden kohdalla aiempaa tarkemmassa syynissä.
St. Louis Blues taistelee Keskisessä divisioonassa sijoista 3−4.
Päivitetty 30.9. klo 11.13: Lisätty maininta Edmundsonista ja Faulkista.