NHL:n edistyneissä tilastoissa selviää, kuinka monta kertaa kukin pelaaja on aloittanut vaihtonsa miltäkin alueelta. Seurakohtaisesti peluutuksessa voi olla suuriakin eroja. Esimerkiksi Nashville Predatorsin hyökkääjistä Mike Ribeiro on aloittanut hyökkäysalueelta nelinkertaisen määrän puolustusalueeseen verrattuna. Samassa joukkueessa Paul Gaustadin suuntaus on täysin toisenlainen - hänellä puolutusalueen aloituksia on lähes kahdeksankertaisesti.

Yhden ottelun perusteella johtopäätöksien vetäminen on tietysti hyvin vaikeaa, riippuen myös siitä, kuinka suuri tasoero joukkueiden välillä on. Vertailun kannalta oli onni, että Suomen ja Kanadan ottelu oli jännittävä ja voittaja ratkesi todellakin vasta summerin soidessa.

Joukkueiden pelatessa viidellä viittä vastaan aloitus oli Suomen puolustuspäässä 12 kertaa ja hyökkäysalueelle Suomi sai 11 aloitusta. Jakauma oli erien perusteella tasainen, sillä jokaisessa erässä Suomi joutui aloittamaan neljästi omasta päästä. Hyökkäyspäässä aloituksia oli ensimmäisessä erässä kolme, toisessa ja kolmannessa neljä.

Suomi käytti erikoisketjua aloituksessa vain kolmesti. Toista erää oli jäljellä kolme sekuntia, kun nuoret leijonat saivat hyökkäyspään aloituksen. Tähän valmennusjohto osasi reagoida laittamalla jäälle neljä hyökkääjää. Muut erikoiskoostumukset olivat kolmannen erän lopulla, kun Suomi puolusti tiiviisti johtoa. Puolustuspäässä Kasper Björkqvist tuli Kasperi Kapasen paikalle. Viimeistä edellisellä minuutilla hyökkäyspään aloituksessa kolmikkona oli Björkqvist, Sebastian Aho ja Julius Nättinen.

Puolustajapari oli tavallisuudesta poikkeava neljässä aloituksessa. Olli Juolevi ja Joni Tuulola muodostivat yhden parin, Miro Keskitalo pelasi Vili Saarijärven kanssa ja kolmantena parina olivat Sami Niku ja Niko Mikkola.

Toisessa erässä puolustuspään aloitukseen marssitettiin Niku ja Saarijärvi, sillä Keskitalo istui kaksiminuuttista, joka kumoutui samanaikaisen Jake Virtasen jäähyn myötä. Aiemmin Nikua ja Saarijärveä oli käytetty aloituksessa ensimmäisen erän lopulla.

Jo mainitussa neljän hyökkääjän aloituksessa ainoa puolustaja oli Saarijärvi. Pelin viimeisessä viidellä viittä vastaan otetussa aloituksessa pariksi oli laitettu Juolevi ja Mikkola, mikä kertoo selvästi siitä, että valmennusjohto luottaa heihin eniten johtoa puolustettaessa.

Ahon johtama ykkösketju tiedetään hyökkäyspäässä vahvaksi ja sen takia valmennusjohto peluutti heitä pääosin hyökkäyspäässä. Ahon, Jesse Puljujärven ja Patrik Laineen muodostama kolmikko aloitti neljästi hyökkäysalueelta ja vain kerran puolustuspäässä. Muiden ketjujen osalta suuntaus oli enemmän puolustussuuntaan, tosin kenenkään kohdalla jakauma ei ollut merkittävästi puolustusaluetta korostava.

Suomen pelaajista aloitukset olivat suurin kompastuskivi Miska Siikosen kohdalla. Tilastot osoittavat, että hän hävisi kaikki pelin kymmenen aloitustaan. Näistä kaksi oli hyökkäyspäässä ja neljä puolustuspäässä joukkueiden pelatessa viidellä viittä vastaan. Tämän oli myös joukkueen valmennus pannut merkille, eikä Siikosta käytetty loppuhetkillä aloittajana, vaikka muuten hänet tunnetaankin hyvänä puolustavana hyökkääjänä.

Oma lukunsa ovat aloitukset, jotka tulevat pitkähkön tauon jälkeen. Suomen ja Kanadan ottelussa tällaisia tilanteita oli kolme: kahdesti mainoskatkon jälkeen ja kerran, kun Kanadan mahdollisesti tekemää maalia tarkasteltiin videolta. Näissä tilanteissa Suomelta vastuuta saivat Nättisen ja Ahon ketju sekä jo edellä mainittu sekaketju, jossa Björkqvist oli Kapasen paikalla. Kolmannen erän lukuisat rangaistukset johtivat siihen, että jälkimmäinen mainoskatko pidettiin vasta siinä vaiheessa, kun kellossa oli aikaa neljä minuuttia ja 19 sekuntia.

Puolustajien osalla ensimmäisessä erässä Juolevi ja Tuulola olivat jäällä aina puolustuspään aloituksessa. Myöhempi tarkastelu pelissä kuitenkin osoittaa, että vaihdot vain sattuivat sopivasti heidän kohdalleen, ja muun muassa kahden aloituksen välillä oli vain 13 sekuntia, jolloin väsymys ei ainakaan ollut vallannut kentällä olleita pelaajia. Pelin myöhemmässä vaiheessa myös kaksi muuta paria saivat vastuuta aloituksissa, eikä voi sanoa, että aloituksen sijainnilla olisi ollut suurta merkitystä.

Kuitenkin on huomattava, että Saarijärven ja Keskitalon oleminen parina puolustuspäässä aiheutui kohtalokkaaksi kahdella kerralla kolmesta. Ensimmäisellä kerralla Saarijärven huono syöttö johti Kanadan kolmanteen maaliin ja kolmannessa erässä Saarijärvi joutui pian aloituksen jälkeen rangaistujen penkille. Tuon tapauksen jälkeen Suomella oli enää kaksi puolustuspään aloitusta viidellä viittä vastaan, ja molemmilla kerroilla jäällä aloittivat Niku ja Mikkola.

Oma lukunsa ovat nykysääntöjen valossa pitkät kiekot, joiden jälkeen päällä on vaihtokielto. Suomi välttyi hyvin ongelmilta, sillä pitkiä kiekkoja tuli ottelun aikana vain kaksi, joista toinen ylivoimalla. Tasakentällisin vedetyn pitkän jälkeen jäälle jäi Roope Hintzin johtama kolmikko pakkiparinaan Keskitalo ja Saarijärvi. Tuo oli samalla ainoa kerta, jolloin parille ei tapahtunut mitään erikoista puolustuspään aloitusta seuranneessa vaihdossa.

Kanadan ykkösketjun aloitukset vähissä

Kanadan joukkueessa erot jäivät oletettua pienemmäksi, sillä kolmea pelaajaa lukuun ottamatta kaikki olivat vähintään kaksi kertaa sekä puolustus- että hyökkäyspään aloituksessa. Tilastoissa ei ole huomioitu joukkueen 13. hyökkääjää, Rourke Chartieria. 

Kanada pääsi otteluun täydellä miehistöllä ja se peluutti seitsemää puolustajaa. Pääosin pakkiparit olivat Joe Hicketts-Thomas Chabot, Haydn Fleury-Brandon Hickey ja Travis Sanheim-Travis Dermott. Seitsemäs puolustaja Roland McKeown pelasi milloin missäkin. Aloituksissa hänen parinaan ehtivät olla Hicketts, Hickey ja Sanheim. 

McKeownia peluutettiin pääosin hyökkäysvoittoisesti. Hän tuli jäälle puolustuspään aloitukseen vasta toisen erän loppupuoliskolla. Kolmannessa erässä hän oli niin ikään jäällä kerran puolustuspään aloituksessa, mutta silloin kyse ei ollut peluutuksen valinnasta, vaan Kanadan laukomasta pitkästä kiekosta.

Kaikkiaan Kanada laukoi pitkän kiekon kolmesti. Jäälle joutui jäämään kertaalleen Brayden Pointin johtama ykkönen, kerran Mitchell Stephensin johdolla pelannut nelosketju ja kerran kakkosketju sentterinään Dylan Strome. Puolustajista Hicketts ja Chabot olivat pitkän kiekon aikaan jäällä kahdesti, McKeown ja Sanheim kerran.

Pitkiin kiekkoihin reagoidessa vastustaja saa mahdollisesti hyvän edun. Suomi laittoi jäälle jokaisessa kolmessa tapauksessa Ahon johtaman ketjun. Kertaalleen vaihto oli tosin ollut lyhyt, vain 13 sekunnin mittainen, ennen pitkää kiekkoa. Kanada ei osannut hyödyntää ainoata Suomen laukomaa pitkää kovinkaan hyvin, sillä Dave Lowry apuvalmentajineen lähetti jäälle nelosketjun pakkeinaan Hickey ja McKeown.

Turnauksessa erittäin hyvin aloituksissa onnistunut Strome sai suurta vastuuta, sillä hän oli jäällä yli puolessa tutkimukseen mukaan otetuista 23 aloituksesta. Strome oli jäällä neljästi myös erikoismiehityksessä. Normaalin ketjukaverin Virtasen istuessa jäähyllä paikan Stromen laidalla otti Julien Gauthier. Jo mainitussa toisen erän lopussa aloituksessa Kanada osasi reagoida laittamalla jäälle sekä Stromen että toisen hyvän aloittajan Pointin ja Kanada veikin aloituksen itselleen. Pelin loppuhetkillä Kanada haki tasoitusta kolmikolla, jossa Strome oli ottanut Brandon Perlinin paikan ykkösketjusta. 

Kuten jo aikaisemmin mainittiin, yksi ottelu on pieni otos tällaisessa tutkimuksessa. Ottelu kuitenkin osoitti, että Jukka Jalonen joukkoineen on pääosin hereillä siinä, missä pelaajien kannattaa aloittaa. Aika näyttää, jatkuvatko samat trendit myös välieräottelussa Ruotsia vastaan.