Ongelmat Etelä-Floridassa
Kausi on siis päättynyt Pathersien osalta, eikä Bure onnistunut saamaan kasaan 60 maalia. Sehän olikin tämän loppukauden ainoa jännityksen aihe. Viime kauden playoffsit eivät saaneetkaan jatkoa. Joukkue putosi edellisen kauden Itäisen-Konferenssin viidenneltä sijalta NHL:n neljänneksi huonoimmaksi joukkueeksi. Tiputusta tuli yhteensä 32 pistettä ja näin vähäisestä tiputuksesta joukkue saa kiittää jatkoaikatappioista saatavia pisteitä, sillä ilman niitä sijoitus olisi ollut vieläkin surullisemman puoleinen. Mitä kaikkea sitten tapahtuikaan, että joukkueen suunta lähti täysin väärään suuntaan?
Pelaajasiirrot ennen kautta
Edellisen kauden ongelmaksi muodostui silloisen huippuvireisen maalivahdin Trevor Kiddin loukkaantuminen. Hänen loukkaantumisen vakavuutta ei pystytty silloin vielä määrittämään ja Mikhail Shtalenkov ykkösmaalivahtina ei kuulostanut johdon mielestä hyvältä reseptiltä mennä playoffseihin. Näin jopa paniikin kaltaisesti Radek Dvorak kaupattiin San Jose Sharksiin vaihdossa Mike Vernoniin. Kova hinta neljänkympin ikää lähentelevän maalivahdin parin kuukauden vuokrauksesta.
Varauspäivänä joukkue teki kohukaupan Islandesin kanssa, jossa Mark Parrish ja Oleg Kvasha lähtivät ja Roberto Luongo sekä Olli Jokinen tulivat Floridaan. Roberto Luongo tulee olemaan loistava maalivahti ja kauppa oli Floridan maalivahtitilanteen tulevaisuuden takaamisen kannalta mitä parhain, mutta yhtäkkiä joukkue oli menettänyt kolme hyvää nuorta pelaajaa. Parrish’ksen 50-maalia kahdessa kaudessa ja Dvorakin uskomaton nopeus olivat poissa ja se teki joukkueesta kovin laihan hyökkäyspäässä.
Tämän johdosta myös Jokiselle soviteltiin aivan liian suuria saappaita kauden alussa ja oli selvää, että hän ei ainakaan vielä ole valmis sellaiseen vastuuseen. Oli myös tietenkin kauppoja joita ei tapahtunut, kuten puolustajatilanteen parantaminen. Bryan Murray lupasi hankkia kesällä puolustajan, joka parantaisi Floridan heikkoa siniviivaa, mutta Roman Harmlikin, Sandis Ozolishin, Sean Hillin ja Mathieu Schneiderin mentyä muihin joukkueisiin päätettiin tyytyä oman organisaation nuoriin puolustajiin.
Nuorille odotuksia
Puolustajia ei siis hankittu ja muutama joukkueen luottopelaajista oli poissa. Tämä ratkaistiin hehkuttamalla joukkueen nuoria lupauksia ja toivoen ,että he paikkaavat menetetyt maalit, joita Parrish’ksen, Kvashan ja Dvorakin mukana lähti mukava määrä. Joukosta Olli Jokinen, Ivan Novoseltsev, Denis Shvidki, Marcus Nilson vain viimeksi mainittu ylsi odotuksiin ja hän jopa niiden yli. Puolustuksessa ei Brad Ference, John Jakopin eikä Dan Boyle osoittanut otteita joilla oltaisi parannettu joukkueen puolustusta. Joukkueen kaikilta nuorilta odotettiin nousukautta joilla he paikkaisivat tilanteen ja kuten sarjataulukosta näkyy, niin ei käynyt.
Tapaus Larionov
Ei uskoisi yhden pelaajan vaikuttavan niin paljon joukkueen sisäisiin asioihin kuin kesällä hankittu Igor Larionov. Hankinta kuulosti aluksi hyvältä; Larionov toisi kokemusta ja auttaisi varmasti nuoria Shvidkiä ja Novoseltseviä, puhumattakaan siitä, että hän pitäisi Buren tyytyväisenä. Toisin kuitenkin kävi; valmentaja Terry Murray peluutti Larionovia Buren kanssa vaikka monen mielestä minuuttimäärät olivat Larionoville aivan liian korkeat. Edellisellä kaudella huikeasti pelanneet Kozlov ja Whitney tiputettiin alempiin ketjuihin ja se näkyi myös heidän pelissä. Larionovin ja Buren yhteistyö ei missään vaiheessa toiminut toivotulla tavalla, mutta suurimmat ongelmat Larionov aiheutti puheillaan. Larionov nimittäin julkisesti kieltäytyi pelaamasta Murrayn pelisysteemiä ja tällä tavalla toimien aiheutti joukkueelle sisäisiä ongelmia. Igor Larionov oli toivotusta johtohahmosta HYVIN kaukana.
Kausi negatiivisissa merkeissä
Larionov oli kauden puolivälissä takaisin Detroitissa, mutta hetkeä ennen sitä saivat sekä valmentaja Terry Murray ja GM Bryan Murray potkut joukkueesta. Puhuttiin paljon valmentajan menettäneen pelaajien luottamuksen. Valmentajaksi tuli nyt yksi Sutterin veljeksistä, Duane Sutter.
Pohdittaessa joukkueen heikkoa menestystä, ei loukkaantumisiakaan saa uhohtaa. Kauden päätyttyä joukkue oli käyttänyt yhteensä 38 eri pelaajaa ja vain kaksi heistä pelasi kaikki ottelut: Bure ja Robert Svehla. Joukkueella oli määrällisesti kolmanneksi eniten loukkaantumisia, vain Montrealilla ja Atlantalla oli enemmän. Joukkue ei päässyt missään vaiheessa hengähtämään ja koko ajan oli sivussa ainakin pari hyvin tärkeää pelaajaa.
Joukkueen kamalaa puolustustakaan ei missään vaiheessa kautta paranneltu, päinvastoin. Jaroslav Spacek kaupattiin Chicagoon ja vastineeksi saatiin ennätysmäärän tyhmiä virheitä tehnyt Anders Eriksson.
Johto yliarvioi joukkueen tason ja tuttu ongelma, joukkueen syvyys, puuttui edelleen. Tilastoista voimme nähdä sen karun totuuden ,että Pavel Bure teki lähes 30% joukkueen maaleista. Yhdellä miehellä ei edelleenkään voiteta jääkiekossa, joka vielä viimeksi tarkistettuani oli joukkuelaji.
Loppukaudessakaan ei hymyilemistä
Joukkueen surkeat otteet jatkuivat vaikkakin Duane Sutterin alaisena joukkue pelasi hieman paremmin. Sutterin loppukautta vaikeutti presidentti William Torreyn tekemät pelaajakaupat; ensiksi joukkueen kapteeni Scott Mellanby kaupattiin St.Louis Bluesiin. Kaupparajan sulkeutumista ennen Torrey pääsi kunnolla vauhtiin kauppaamalla joukkueen kolme tärkeää pelaajaa: Ray Whitneyn, Mike Sillingerin ja Todd Simpsonin. Näiden kauppojen ansiosta joukkueella on puutoksia jokaisella osa-alueella ja vain suuret muutokset voivat olla edessä. Joukkueen mahdollisella myynillä voi olla myös osuutensa näissä kaupoissa joissa vähennettiin pelaajapalkkoja huimasti.
Ensi kautta ajatellen ei saa kuitenkaan tehdä samoja virheitä kuin nyt. Elitserieniä ylivoimaisesti yksilötasolla hallinnut Kristian Huselius on jo nyt saamassa pelastajan viittaa jota yritettiin ennen tätä kautta tarjota siis monelle muullekin nuorelle lupaukselle. Ei voida olettaa , että Huselius noin vain paikkaisi Whitneyn hyökkäystehon kun mies ei ole pelannut vielä yhtään ottelua NHL:ssä. Joukkueen pitäsi nyt keskittyä tulevaan varaustilaisuuteen, sillä Panttereilla on paljon varausvuoroja hallussa. Syvyyttä pitää tulevaisuutta ajatellen hankkia niin puolustukseen kuin hyökkäykseenkin ja miksei maalivahtiosastollekin vaikka Luongo ja Alexander Auld ovat hyvä nuori kaksikko. Muutoksia pitää joka tapauksessa tapahtua, sillä toista samankaltaista kautta ei missään nimessä hyväksytä.
