Maanantaijää seuraa muuta kiekkoväkeä ja palaa kesätauolta. Pelit alkavat toden teolla vasta kuukauden kuluttua, mutta kesäkauden päättäjäisissä kurkistetaan varovasti tulevan talven tapahtumiin.
Jatkoajan SM-liigatoimituksen toimituspäälliköt Matias Strozyk ja Manu Lempinen puntaroivat kauden ajan edellisen liigaviikon tärkeimpiä tapahtumia ja puhuttaneimpia aiheita tiiviissä paketissa ja erikoisvieraiden kera.
Maanantaijään tuttu viikoittainen kierto käynnistyy 2.9.
Kuka on kesän kummallisin hankinta?
Matias Strozyk: No onhan Tadas Kumeliauskasissa sitä X-factoria. Parikymppinen hyökkääjä Kazakstanin pääsarjasta Turkuun kainalossaan joukkuekaveri Teemu Elomon referenssi. Try-out ja sentterinpaperit vaativat liettualaiselta uransa kovimpia ponnistuksia ja tällä hetkellä Kumeliauskas kilpailee pelipaikasta ensisijaisesti Henri Tuomista vastaan. Kulttimaineella sitä ei lunasteta ja vielä kahden tunnin pelaamisen jälkeen suhtaudun mieheen varsin skeptisesti.
Manu Lempinen: Kirjaimellisesti kummallisin hankinta on Lukon maalivahti Ryan Zapolski. Raumalla on totuttu hankkimaan tasonsa todistaneita ja kokeneita pelaajia, joista tuoreina esimerkkeinä voidaan mainita Petteri Nummelin ja Ville Vahalahti. Sitten kun pitää paikata Petri Vehanen, niin Lukko-ikonin korvaajaksi tuleekin 26-vuotias ECHL-vahti koeajan kautta.
Voihan hyvin olla, että Zapolskin kyvyt on Raumalla tarkkaan tutkittu ja hänestä tulee mainio liigatorjuja. Mikäli näin on, kannustaisin Lukkoa vastaavaan toimintamalliin useamminkin. Rohkeutta Raumalla ainakin riittää, kun joukkueen tärkein palanen hankittiin täysin uudella logiikalla.
Mitä merkitsee SM-liigan nimi- ja logouudistus?
Lempinen: Aluksi se merkitsee pari viikkoa kestävää ihmettelevää puheensorinaa, sen jälkeen suurin osa kiekkojännäreistä puhuu jälleen vanhaan malliin SM-liigasta. Kyseessä on vuoden tai kahden mittainen siirtymävaihe, tuskinpa nimisponsorin löytäminen sen kauempaa vie.
Täydellisessä maailmassa liigan nimi olisi luonnollisesti jo myyty. Nyt SM-liiga joutui hieman ikäväänkin tilanteeseen brändäyspuheidensa kanssa. Kukaan ei varmaankaan usko jonkun ajatushautomon päätyneen siihen, että "kohotetaanpa nyt imagoa kutsumalla tätä liigaa Liigaksi".
Strozyk: Se merkitsee sitä, että Suomen seuratuimman urheilusarjan nimeä ei nähtävästi saatu myytyä sponsorille yhden kesän aikana, mikä puolestaan kuulostaa aika karulta.
Sivuutetaan tässä nyt se tosiasia, että nimi on melko idioottimainen ja keskitytään logon lyhyeen haukkumiseen. Asiallahan on samanlainen taiteellinen silmä, joka arpoi raskaan työn kautta valmiista fonttipohjista turkulaisen Palloseuran logoviritelmät kolme vuotta sitten. Tässä tapauksessa sitä työtä ei ilmeisesti ole edes saatettu loppuun kun tuloksena on puolivalmiilta pohjalta näyttävä tuotos, jonka voisi luulla lähteneen jakeluun ennenaikaisesti valmiina projektina.
Lyhyesti: niin pelaajat, valmentajat, media kuin kannattajatkin ovat tyrmänneet 1ügan murskaavalla määräenemmistöllä. Yleensä löytyy edes se pieni vastavirtaan uiva visionäärilauma, vaikka sitten pelkästään eri mieltä olemisen vuoksi. Nyt on aika hiljaista. Se kertoo kaiken.
- Näitkö eilen Liigaa? - Mitä liigaa? - SM-liigaa. - Ai jääkiekon SM-liigaa? - Niin. - No olisit heti sanonut.
Uutinen: SM-liiga vaihtaa nimensä Liigaksi
Kolumni: Tyly, tylympi, Liiga
Kolumni: SM-liiga turvautui hätäratkaisuun
Keneltä alkavan SM-liigakauden alle 20-vuotiaalta on lupa odottaa suuria?
Strozyk: Tästä tulee Teuvon vuosi. Vähän edelleen naurattaa se NHL-seurojen liuta, joka antoi Teräväisen pudota helposti viisi pykälää alemmas kuin ihmismielen pitäisi sallia. Teräväinen pelaa viimeisen SM-liigakautensa, toivottavasti koko urallaan, ja saa jättää pysyvän jäljen. Jokerit ottaa tyhmänrohkean riskin, mutta ilman lisähankintaa tarjolla on kärkisentterin tontti ja kun Ben Eaves ennemmin tai myöhemmin väistämättä loukkaantuu, nousee tämä 18-vuotias tähti näillä näkymin Suomen rahakkaimman seuran ykkösketjun keskelle.
Teräväinen teki upeaa jälkeä ykkössentterinä nuorten viime viikon Lake Placidin -leirillä: viiteen peliin kahdeksan pistettä, joista 1+3 turnauksen avauksessa ja lauantaina Ruotsia vastaan kaksi maalia varsinaisella peliajalla sekä kaksi lisää voittomaalikilpailussa. Tilastoissa ei näy Teräväisen yllättävä panos Pikkuleijonien alivoimapeliin puhumattakaan ylivoimasta, jonka kapellimestarina hän toimi. Chicagossa on noussut jo kohtalainen Teuvo-hype ja tänä talvena Teräväinen ottaa vielä viimeiset hehkutuksen rippeet irti kotimaisesta seurakiekkoilusta.
Pisteentekopotentiaalia on enää turha kyseenalaistaa, mutta olisi erityisen mielekästä nähdä vahvistuneen Teräväisen ottavan samanlaisen "viimeisen askeleen" kokonaisvaltaisessa pelaamisessa kuin Joel Armia otti viime keväänä matkalla mestaruuteen. Monipuoliset näytöt neljän maan turnauksessa ovat lupaava alku.
Nostan villiksi kortiksi Turusta Mikko Rantasen, jolle liigapelit tosin lienevät vielä alkavalla kaudella korkeintaan paikkauskeikkoja. Kuten pari viime talven näyttöpaikkaa ja viime viikon Hlinka-turnauskin osoittivat, maalivainua on ja väitän NHL-kykyjenetsijöiden iskevän silmänsä tähän kaveriin, joka on varattavissa vasta kesällä 2015.
Lempinen: Heitän painetta Hämeenlinnaan ja nostan esiin Juuse Saroksen. Hän on toki vasta 18-vuotias, joten ihan älytöntä painolastia ei hänen niskaansa kannata kasata, mutta asetelma kehityksen kannalta hienolle kaudelle on otollinen. Saros tarvitsee paljon pelejä, mieluiten miesten sarjoissa.
Frans Tuohimaa on etukäteen päävastuussa HPK:n maalivahtipelistä, mutta Saros ja Timo Niemi haistavat varmasti mahdollisuutensa. Saros on loistavassa tilanteessa, sillä harvoin 18-vuotiaalla maalivahdilla on tällainen sauma läpilyöntiin liigatasolla.
Onko kannattavampaa pelata European Trophya vai yksittäisiä harjoitusotteluita ja -turnauksia?
Lempinen: En osaa edellenkään suhtautua European Trophyyn oikein millään tavalla. Toisaalta on hienoa pelata harjoituskaudella pelejä, joissa on panosta, mutta kuinka paljon panosta voi olla harjoituskaudella pelattavilla peleillä? Tuskin joukkueet kaivavat tässä vaiheessa vuotta kovinkaan paljoa lisälatausta joulukuun lopputurnaukseen pääsemisestä.
Kyllä European Trophy silti on olemassaolonsa ansainnut, sillä siitä on hiljalleen muodostumassa jonkinlainen perinne. Ja muita liigajoukkueita (anteeksi, Liiga-joukkueita) vastaan ehtii tahkota taas ihan riittävästi seuraavien kuukausien aikana.
Strozyk: Olen yhä enenevissä määrin uupunut European Trophyn suhteen. Oli tuo aluksi mukava idea ja edelleen se tuo muutamia mielenkiintoisia yksilöitä ja organisaatioita Suomeen lähempään tarkasteluun. Ärsyttävimpänä ongelmana pidän silti valtaisaa ottelumäärää. SM-liiga rajoittaa harjoitusotteluiden määrää ja European Trophy -joukkueet paukuttavat pelkästään tämän turnauksen alkulohkon merkeissä lähemmäs kymmenen.
Välillä sitten pistäydytään huokeilla pelireissuilla Sveitsissä, Tšekissä, Saksassa tai hyvällä tuurilla vain Ruotsissa. Parhaiten menestyvät saavat viettää joulutauon pelaamassa ja päätyyn asti menevä jää taloudellisesti voitolle. Toinen näkökulma ovat ne kasvaneen ottelumäärän ja riskin terveydelliset haittavaikutukset, joista voivat luennoida ainakin Garrett Raboin, Juuso Riksman ja Ben Eaves.
Onneksi viime kauden hirviöformaatista otettiin vähän opiksi, eikä näitä läpsyttelyjä laiteta enää tällä kaudella keskelle runkosarjan otteluohjelmaa. Taustalla on se kaunis unelma ylikansallisesta liigasta, mutta debyyttivuodesta lähtien näitä vääntöjä seuranneena vanhan liiton kotimaiset harjoituspelit tai KHL-joukkueiden vierailut tuntuvat houkuttelevalta vaihtelulta.
Uutinen: Jatkoajan Pitsiturnaus-seuranta
Mitä odotat SM-liigan televisioinnilta?
Strozyk: Jokainen peli suorana lähetyksenä, mieluummin television kuin netin kautta. Ei pätkimistä, ei sikahintoja, ei tekosyitä jos jokin menee pieleen. Nelosen viimekeväiset testilähetykset olivat ihan lupaavia.
Pääasia että kiekko erottuu kuvasta ja hidastukset ovat nimensä mukaisia. Näillä aseilla mennään jo pitkälle. Itsehän olisin tarvittaessa valmis luopumaan jopa näiden "ekstrapelien" selostuksesta, jos se jollain tapaa edistäisi muiden tavoitteiden täyttymistä.
Sinänsä aivan sama kuka pellehermanni studiossa heiluu, niitä ei ole pakko katsoa, mutta valtavasta epäilyksestä huolimatta toivon viimeiseen asti ammattiylpeyttä, eli oikeaa lajitietämystä.
Lempinen: Tärkein asia on kiinnostus maksavien katsojien palveluun. Viime kevään finaaliotteluiden testilähetykset verkossa loivat jo positiivisen ensivaikutelman. Siitä jäi sellainen vaikutelma, että tässähän halutaan rakentaa toimivaa tuotetta. Ei, se ei ole itsestäänselvyys.
Sisältöpuolesta nappaan esimerkin toisen lajin parista. Olen jonkin verran pohdiskellut, että miksi englantilaiset jalkapallofanit yli seurarajojen ovat niin haltioissaan Gary Nevillen Sky Sports -pestistä. Tulkintani mukaan Neville puhuu rakastamastaan lajista tavalla, jossa harvinaisessa balanssissa keskenään ovat asiantuntemus, rehellisyys ja tunne. Toivoisin siirryttävän lähemmäksi tuota yhdistelmää ja kauemmaksi "joo, hehheh" -kommentoinnista.
Kesän kommentit
1. TPS:n ranskalaishyökkääjä Charles Bertrand palattuaan lomilta Pariisista kesäharjoitteluun etuajassa:
- Oikeastaan olin vain tylsistynyt. Kaikki kaverini olivat harjoittelemassa ja tyttöystäväni töissä, joten olin yksin. Ei ollut mitään tekemistä.
2. Anssi Salosen validi muistutus tuomaroinnista:
- On tämä inhimillinen puoli, jonka vuoksi joskus käsi nousee herkemmin. Joskus kun on käden nostanut ehtii ennen vihellystä itsekin harmittelemaan tehtyä päätöstä, mutta kun käsi on ylhäällä ei paluuta ole.
3. Ilvekseen siirtynyt Daniel Corso valitsi vielä viime kaudella mieluummin Sveitsin kakkosliigan:
- Täytyy myöntää, että halusin mieluummin voittavaan joukkueeseen.
Artikkeli: Reppureissaajana unelman perässä
Haastattelu: Kurinpitoa kaukalossa
Haastattelu: "Minä teen maaleja, taklaan ja tappelen"