Jatkoajan SM-liigatoimituksen toimituspäälliköt Matias Strozyk ja Manu Lempinen puntaroivat kauden ajan edellisen peliviikon tärkeimpiä tapahtumia ja puhuttaneimpia aiheita tiiviissä paketissa.
Jo kolmas pistekärki hyvästeli Suomen. Radek Smolenak on pelannut Venäjällä jo pitkän tovin, samoin joulukuussa siirtynyt Francis Paré. Seuraavaksi KHL:n kellot soivat Dan Sextonille, jonka nimi koristaa jatkossa häntäpään Neftehimik Niznekamskin kokoonpanoa. Debyytissään Sexton teki heti maalin ja kohtasi Parén Metallurg Magnitogorskin - myös syksyinen ketjukaveri Turusta osui samassa ottelussa.
Sarjataulukon kärkikaksikolla on yhä kirkas kaula. Kärpät on tipahtanut joulun jälkeisessä kuntopuntarissa keskikastiin, mutta palasi loppuviikosta voittavaan vireeseen. Takaa kuitenkin tullaan kovaa, sillä kolmantena majaileva JYP on hävinnyt varsinaisella peliajalla viimeisen kuukauden aikana vain kahdesti.
Sextonin lähdön myötä SM-liigan pistepörssin kärkipaikka siirtyi Ilveksen Michael Keräsen nimiin. Neljän parhaan joukossa on myös kaksi HIFK-pelaajaa: Ville Peltonen ja Juuso Puustinen. Kaksikko sai viime viikolla tuoretta tulitukea, kun HIFK hankki Teemu Ramstedtin SHL:stä pitkällä kevääseen 2016 kestävällä sopimuksella.
Viimeisenä, mutta ei varmasti vähäisimpänä, huomiota ansaitsee Pelicans. Alkukauden sensaatio on valunut hiljalleen kohti häntäpäätä, mutta viime kierroksilla turkoosi on ollut ryhtiliikkeen tunnusväri. Vuoden 2014 sarjataulukossa Hannu Aravirran ryhmä on peräti toisena!
Pelaajamuutoksia ja voitokkaita vireitä tuumivat tällä kertaa Strozyk, Jatkoajan Hämeenlinnan-toimituksen Lauri Meriläinen, Tampereen-toimituksen Miika Arponen ja päätoimittaja Antti Wennström.
Toimiko TPS oikein Dan Sextonin tapauksessa?
Matias Strozyk: Taloudellisesti kyllä. Imagonsa ja uskottavuutensa puolesta ei.
TPS:n kohdalla näitä asioita pohdiskellessa pitää muistaa kaikki se sekoilu, jota saman seuran taholta ollaan viimeisen vuoden aikana nähty. Lausuntoja ja tekoja, jotka terveessä organisaatiossa johtaisivat potkuihin ennen kuin uskollisimmatkin asiakkaat alkavat halveksua pitkään suosimaansa tuotetta.
Sextonin lähtö Turusta ei ole yllätys, kuten ei ollut Francis Parénkaan. Jatkossa ei ole yllätys, jos esimerkiksi Milan Jurcina, Shaone Morrisonn tai Brian Willsie päättää sesongin muissa maisemissa. Käsittääkseni ainakin viimeisenä mainitulla oli viime keskiviikon KHL-siirtorajan yhteydessä joitain virityksiä Sverdlovskin suuntaan.
Kahden pörssikärjen myyminen on taloudellisesti oiva teko. Pelillisesti TPS, jonka viime aikojen mainio vire on perustunut ahkeraan puolustamiseen, ei edes heikentynyt merkittävästi, vaikka yksi SM-liigan parhaista hyökkääjistä hyvästeli kaupungin. Ongelma on vain se, että moisia valintoja on ollut liian paljon urheilullista menestystä tavoittelevalle joukkueelle.
TPS on paljon velkaa monelle, koska sen toimintakulttuuri on yhä jäännös ajalta, jolloin velka oikeasti oli rahallista. Surullisinta on, että useimmat firman sisälläkin ovat tästä tietoisia, mutta klubitakeilla koristeltu Laivanupotus-peli torpedoi 90 vuoden rakennustyön.
Lauri Meriläinen: Luovuttaminen urheilussa ei ole ikinä kaunista katsottavaa. Eikä se ole ollut sitä Turussakaan.
Kaksi kultakypärää ja koko sarjan pistepörssiä johtanutta pelaajaa on kaupattu muualle. Kausi oli jo siinä kohtaa paketissa. Taloutta ja tulevaisuutta ajatellen fiksuja liikkeitä, mutta kostautuuko tämä?
Kuinka helppoa on houkutella uusia pelaajia organisaatioon, jonka entiset pelaajat suolaavat julkisesti televisiossa? Menevätkö Parésta ja Sextonista saadut rahat siihen, että voidaan maksaa huippupelaajille TPS-lisää?
Franky vs. Sexy showdown tonight.. Love it.
@F9Pare
— Derek Famulare (@DFamulare) January 16, 2014
Miika Arponen: Kyllä toimi. Virheet tehtiin isossa kuvassa jo paljon aikaisemmin. TPS:n mahdollisuudet päästä pudotuspeleihin oli menetetty jo aikoja sitten, joten saavutettana oli enää taloudellinen menestys. Sexton on SM-liigan mittapuulla kallis pelaaja, ja hänestä saatu raha Neftehimikiltä ei sekään ole aivan karkkirahoja.
Tietenkin on surullista, että tähän tilanteeseen ylipäänsä joudutaan, mutta nykyisessä ympäristössä TPS teki ainoan oikean ratkaisun.
Antti Wennström: Minä näen tässä ensisijaisesti isomman kuvan. Ei kyseessä ole vain seura, joka toimii tässä talouden ehdoilla. Meillä on kokonainen ammattilaissarja, jota ohjataan enemmän rahapussin kuin urheilullisuuden ehdoilla. Tai ei ennen kaikkea ymmärretä sitä, että kun urheilullisuus on huipussaan, seuraa taloudellinen menestys aina perässä.
Liigan supistaminen parilla joukkueella, Mestiksen vahvistaminen kyseisillä joukkueilla, sekä molempien reunojen vahvistaminen jokavuotisella Ruotsin tyyppisellä karsintasarjalla lopettaisi tämänkin pohdinnan. Tai ainakin pitäisi miettiä kymmenen kertaa tarkemmin sitä, pärjääkö karsinnoissa jos myy ykköstykkejään pois.
Uutinen: Sextonin suuntana Neftehimik
Haastattelu: Willsie löysi tasonsa
Raportti: Kärpät rutiinivoittoon
Raportti: Palloseura pullisti purjeitaan
Raportti: Kylmä ja väritön tilien tasaus
Kuvakooste: TPS tehottomista tehokkaampi
Kuvakooste: Tyrmäys viime hetkillä
Mikä käänsi Pelicansin kurssin?
Strozyk: Aloitetaan nyt hehkutusta lannistavilla asioilla, eli vastustajilla. Pelicans kaatoi kahdessa tasauspelissä KalPan, jonka kiinnostavin puoli on loppukauden ajan yleiskeskiarvon putoamisen seuraaminen. Sitä ennen se voitti HPK:n, jolle maalinteko oli siihen asti ylivoimapeliä ylivoimaisempaa. Näiden nenät pitäisikin niistää.
Sitten positiivisiin. Pisteet ovat pisteitä, ja sisältäähän viime vuoden päättäneestä ottelusta alkanut onnistumisten putki myös voitot kärkipään SaiPasta ja Lukosta.
"Pelicansin pelaamista katsellessa tällainen tulostaso on yllätys"
Jere Myllyniemi pelaa vaihteeksi erinomaisesti, torjuntaprosentti joulukuun SaiPa-voitosta alkaen on 93,56 - mukana kolme nollapeliä. Vili Sopanen on juuri nyt SM-liigan vaarallisimpia hyökkääjiä ja Tyler Redenbach viiden parhaan pelintekijän joukossa.
Mistä tämä kaikki sitten johtuu? Jaa-a. Pelicansin pelaamista katsellessa tällainen tulostaso on yllätys. KalPa-ottelut eivät olleet kummoisiakaan voimannäyttöjä, niissä vähemmän huono pääsee pitkälle. Pelicans pelaa yhä arasti, ja useimmiten liian hitaasti.
Lahtelaisille paras uutinen on se, että alemman viivan alta kymmenen sakkiin voi näillä näkymin nousta enää HPK. Pelicansille kymppisija olisi ansiokas suoritus, sillä putkesta toiseen pomppimista on hankalaa kutsua voittavaksi vireeksi.
Meriläinen: Erittäin vaikea kysymys, sillä otteet käymisvaiheessa ollutta HPK:ta vastaan eivät varsinaisesti vakuuttaneet. Maalipaikkojen hyödyntäminen oli oikealla hetkellä tehokasta ja vastustajan selkärangan katkaisu oli silloin kovin suoritus.
Muutkaan lahtelaisten vastustajista eivät varsinaisesti ole häikäisseet. Ehkä tässä on kyse siitä, kun ollaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja onnistumiset alkavat ruokkia onnistumisia. Silloin sekavallakin rävellyksellä saa raavittua SM-liigasta pisteitä, jos kärkipelaajat ovat riittävän taitavia.
Jotta ei lytätä liiaksi, on muistettava, että kaikki lähti kuitenkin käyntiin kahdella taisteluvoitolla oikeasti hyviä joukkueita vastaan.
#Liiga'n veikkauskierroksen tulos 5/6 pistettä! Hieno vastaus #pelicansfi'ltä KalPan haasteeseen! #warrior #soturi #kestobetoni
— Jere Myllyniemi (@JereMyllyniemi) January 18, 2014
Arponen: Myllyniemi oli alkusyksystä koko SM-liigan parhaita maalivahteja. Hänen torjuntaprosenttinsa syksyn maajoukkuetauolle lähdettäessä oli 92,61. Sen jälkeen aina joulutaukoon asti Myllyniemen lukemat olivat luvalla sanoen jopa surkeita, torjuntaprosentti tippui alle 88:n. Joulutauon jälkeen suunta jälleen kääntyi.
Maalivahtipelin kriittisyys jääkiekkoilussa on ikivanha klisée, mutta tässä tapauksessa se näyttäisi pitävän paikkansa. Pelicans nousee ja kaatuu Myllyniemen mukana.
Wennström: Arvioin Pelicansin ennen kauden alkua niukasti pudotuspeleistä putoavaksi. Perusteina oli kokemuksen riittäminen tasaiseen suorittamiseen sekä "poikajoukkueiden" kukistamiseen tiukoissa paikoissa.
Sijoitus näyttää asettuvan lähelle arviotani, mutta näin rankat voitto- ja tappioputket ovat olleet kyllä yllätys. Perinteisesti kun juuri kokemattomien joukkueiden itsetunto yleensä dominopalikoiden lailla. Avainkysymys on tällä hetkellä mielestäni se, kuinka Jere Myllyniemi jaksaa maalilla. Pelicans on nyt liikaa ykkösvahtinsa varassa. Jos Myllyniemi väsyy, tipahtaa koko joukkue pudotuspeleistä.
Raportti: Pelicans kaatui voittomaalikilpailussa
Raportti: Pelicansille jälleen kotivoitto
Raportti: Tuttu ratkaisija Kuopiossa
Kuvakooste: Vanhan liiton maalijuhlat
Mitä HIFK saa Teemu Ramstedtissa?
Strozyk: Terveen Matti Kuparisen. Ramstedt on huippuluokan pelaaja, mutta kaikessa henkisessä ailahtelevuudessaan kovin epätasainen. Nämä molemmat puolet olivat näytillä tänäkin syksynä Ruotsissa, herrahan päätyi Helsinkiin kaipailtuaan aiemmin mediassa tietä pois häviävästä joukkueesta.
Ramstedt aloitti AIK:ssa mahtavasti. Sitten peli-ilo katosi ja AIK vajosi, eikä tilinauha ollut enää lainkaan sopusoinnussa suoritusten kanssa.
AIK taistelee putoamista vastaan ja Ramstedtista ei ollut auttamaan joukkuettaan. Moiset katastrofikaudet ovat monen asian summa, mutta niissä tilanteissa tähtipelaajat hinaavat koko joukkueensa ylös suosta. Joskus on parempi luopua taitavasta pelaajasta vailla motivaatiota ja valita yksilötasolla heikompi, mutta asenteellisesti parempi joukkue.
Aiemmin syksyllä painotin yhden lisäsentterin tarvetta, jos muilta osin menestysvalmiissa kuosissa oleva HIFK haluaa menestyä myös pääsiäisen peleissä. Corey Elkinsissä sillä on jo valmiiksi tälle tontille yksi SM-liigan parhaista pelimiehistä, joten riski Ramstedtin suhteen on ainakin teoriassa aavistuksen pienempi. Pätevä kakkossentteri.
Meriläinen: Ramstedt voisi hyvinkin loihtia Eero Somervuoresta tai Arttu Luttisesta esiin sen 20 maalin miehen. Oikean tutkaparin löytyessä HIFK:ssa voidaan olla erittäin tyytyväisiä tähän hankintaan.
Uskon sentterin nousevan jälleen esiin tutussa ympäristössä. Pudotuspelit eivät Ramstedtilla ole aiemmin menneet nappiin, mutta viime kevät KHL:ssä sujui varsin mukavilla tehoilla.
Kaiken hattaran jälkeen on kuitenkin kysyttävä: Ramstedt ja Raimo Summanen? Voiko tämä toimia edes managerifantasiassa?
Ramstedt som är en AIK:s bästa spelare lämnar klubben med orden "det är tråkigt att förlora hela tiden."
— Daniel Briander (@danielbriander) January 16, 2014
Arponen: Ramstedt voi olla se palanen, joka nostaa HIFK:n keskikastin joukkueesta kärkisijoille. Sentterimarkkinat eivät käy kuumina, joten tasonsa jo osoittaneen kotimaisen nimen kiinnittäminen on oiva siirto IFK:ltä.
Kääntöpuolella Ramstedtilla on välillä ollut tapana hiipua varjojen maille, jos peli ei vain ota kulkeakseen. Tässä tapauksessa odotusarvo jäänee kuitenkin selkeästi positiivisen puolelle.
Wennström: Jokohan Janne Laukkanen on soitellut ja tarjonnut Teemu Rinkistä? Ramstedt on joka tapauksessa hyvä kiinnitys koko kauden nihkeinä olleilla sentterimarkkinoilla.
Uutinen: HIFK palkkasi tutun keskushyökkääjän
Raportti: HIFK vakuuttavaan voittoon "ilman ohjaksiakin"
Raportti: Peltosesta vaiheikkaan ottelun ratkaisija
Raportti: Kotijoukkueen kapteeni ratkaisi jälleen
Kuvakooste: Blues vahvempi voittomaalikilpailussa
Miksi JYP päästää niin vähän maaleja?
Strozyk: Onkin jo korkea aika antaa Marko Virtaselle vähän ruusuja.
Sairaslistaa vilkuillessa sympatiamittari meinaa JYPin kohdalla kohota jo saipamaisiin lukemiin. Se pelaa häkellyttävän hienosti siihen nähden, miten miehiä on puuttunut varsinkin puolustuspäästä. Ei näyttävästi, mutta voittavasti. Kuulostaako tutulta?
JYPin otteluissa kaksinkamppailut voidaan käydä lähtökohtaisesti sillä oletuksella, että hurrikaanipaidat poistuvat niistä vahvempina. Sen lisäksi joukkueen maalin eteen ei usein ole asiaa pakiston kroonisesta alimiehityksestä huolimatta. Parhaille paikoille ei vain tunnu pääsevän, yksilövirheet pysyvät kurissa. Viimeinen niitti on Tuomas Tarkki, joka on pelannut joulutauon jälkeen vain yhden vaisun ottelun.
Laajassa hyökkäysmateriaalissa Eric Perrin tekee tulosta heikommissakin esityksissään, ja jopa Jani Tuppurainen on muutaman kuukauden odottelun jälkeen löytänyt tasonsa. Varsinkin jälkimmäinen mullistus on JYPin mestaruussaumojen kannalta lupaavaa.
Kukaan ei ole kyennyt tekemään JYPiä vastaan tänä vuonna kolmea maalia. Turha siis ihmetellä, miksi junasta on tipahtanut kuudessa viime ottelussa vain yksi sarjapiste.
Meriläinen: Jyväskylässä on tehty jotain oikein. Enkä nyt tarkoita Kari Tynin ideaa keräilyharvinaisuuksista. Joukkue ei välitä miltä peli näyttää, kunhan se voittaa.
Väitän, että JYP-kulttuurissa Eerikki Koivukin luutisi takalinjoilla menestyksellä vain pienen kertauskurssin jälkeen.
#JYPliiga nappasi tammikuuntasauksesta ainoana joukkueena täydet pisteet. RD:ltä hyvä vastustajan valinta! #Liiga #jälkiviisaus
— Aukusti Vatanen (@AukustiVatanen) January 18, 2014
Arponen: JYP on yksi niistä seuroista, jotka ovat luoneet pysyvän, valmentajasta toiseen siirtyvän seuraidentiteetin. Tämä jo Risto Dufvasta alkanut kehitys jatkuu Virtasen pelikirjassa edelleen, ja on hiottu huippuunsa.
JYPin keskialueen puolustaminen hipoo liigatasolla kattoa. Keskialue on miehitetty millintarkasti, eikä sieltä tunnu löytyvän miehen mentävää rakoa. Ja jos joku pääseekin kiekon kanssa JYPin puolustusalueelle asti, niin vauhti ja sen myötä pahin terä hyökkäyksestä on jo otettu pois.
Tarkin ja Sami Rajaniemen tilastot ovat hyvät, mutta rehellisyyden nimissä eipä JYPin maalilla kauheasti tarvitse venyäkään, että torjuntaprosentti huitelee reilusti yli yhdeksässäkympissä.
Wennström: JYPin hyökkäyksiinlähdöt ovat varsin hyvin organisoituja. Takalinjoilla on kiekollista taitoa siellä, missä ruis ei välttämättä ole tiukimmillaan ranteessa. Lisäksi Tuomas Tarkki on Liigan aliarvostetuin maalivahti. Kaikki tämä siksi, että suli kerran jossain eurohöntsässä Karjala-turnauksessa?
Eleettömän tasainen torjuja, joka ei tee pelaamisestaan numeroa. Pari mestaruutta Oulussa. Tarkki nosti aina tasoaan kun panokset kovenivat. Kärpillä kesti kolme vuotta löytää Tarkin tilalle uusi kunnollinen ykkösmaalivahti.
Raportti: Yhden miehen eleetön show
Raportti: Hampaaton Lukko jäi JYPin jalkoihin
Raportti: Lukolla hyväntekeväisyys mielessä
Kuvakooste: JYP kaatoi SaiPan jatkoajalla
Viikon kommentti:
Tän päivä pelin suurin anti oli ku näki @MarcoTuokko taas jäällä. Meinasin pyytää nimmarii mut en saanu kiinni.
— Jonne Virtanen (@monsterimonni) January 15, 2014
Artikkeli: Mestiksen piippuhyllyllä, viikko 3
Kauden aiemmat Maanantaijäät:
Viikko 3: Pätevyysvaatimuksena maailmanmestaruus
Viikko 2: Vuoden mies
Viikko 52: Mestarisuosikki Lukko ja keltamustat tähdistökentälliset
Viikko 50: #BornaToBeWild
Viikko 49: Paljon melua Juusoista
Viikko 48: Taruolento joka sentterinä tunnetaan
Viikko 47: Vielä yksi kriisijoukkue
Viikko 43: Kärppä on Gilliesiä armottomampi
Viikko 42: Kerholla ei ole vaihtoehtoja
Viikko 41: Uusi mies liipaisimella
Viikko 40: Ramzi Abidin hermot, kakut ja sakot
Viikko 38: Tampereella on vain yksi joukkue
Viikko 37: Tuomiopäivä
Viikko 35: Poliisijää
Viikko 33: Comeback