1. Puolustuksen materiaali on laaja, mutta ei riittävän laadukas
Jos viime vuosina Ässät on kärsinyt pelaajavajeesta loukkaantumiskierteen aikana, tällä kerralla varsinkin pakistossa on reserviä suurin piirtein saman verran kuin miehiä kokoonpanossakin. Määrä ei yksin automaattisesti takaa laatua, sillä pelaajatyypiltään ja pelityyliltään samankaltaisia pakkeja on liian paljon.
Kaikkien ei tarvitse olla bobbyorreja, mutta kaikki eivät voi olla puolustuspään jyriäkään. Liian samanlaisia pelaajia on vaikea roolittaa.
2. Charles Bertrandin merkitystä Ässille korostetaan liikaa − Arttu Ruotsalainen on nousemassa kauden komeetaksi
Charles Bertrand on ehdottomasti Jatkoajan ykkösvalinta kauden kärkihankinnaksi, mutta Porissa muhii suurempikin yllätys. Kaikki merkit viittaavat siihen, että Arttu Ruotsalainen lyö itsensä kunnolla läpi Liiga-kartalle alkavan kauden aikana.
Kärppien junioreista Ässiin siirtyneellä Ruotsalaisella on itseluottamusta omiin todellisiin kykyihinsä. Kun lisäksi pellaamisesta välittyy teeskentelemätön rentous, murtauminen ylivoimakentälliseenkin alkaa kuulostaa vain loogiselta jatkumolta.
3. Joukkueessa on liikaa kolmossenttereitä
Patapaidoissa pelaa suhteellisen runsas määrä entisiä ja nykyisiä keskushyökkääjiä. Miehistöstä puuttuu kuitenkin päivänselvä ykkössentteri, ja se on ongelma Liiga-tasolla. Kyseessä on sama hankaluus kuin pakkien kanssa, tasaisesta materiaalista harva nousee esiin ratkaisevilla hetkillä.
Matti Kuparinen on joukkueen paras aloittaja, ja muilla keskushyökkääjillä on omat hyvät ominaisuutensa. Kuka nousee hyökkäyskaluston johtohahmoksi?
