1. Kärppiin on haalittu pelaajia sen kummemmin miettimättä. Rahaa on poltettu lyhytjänteisiin sijoituksiin.
Kärpät on kaudesta toiseen pelaajabudjettilistan kärkipäässä. Tämä tuskin tulee alkavalla kaudella muuttumaan, vaikka pelaajabudjetti jonkin verran laskisikin.
Päävalmentaja Kai Suikkasen projekti alkoi lähes tyhjällä rosterilla, sillä todella moni pelaaja siirtyi viime kauden jälkeen ulkomaisiin sarjoihin. Hurlumhei-tyylisiä ostoja ei kevään ja kesän aikana nähty, sillä niin moni pelipaikka oli muutenkin vailla pelaajaa.
Sijoitukset ovat olleet siinä mielessä lyhytjänteisiä, että suurin osa profiilihankinnoista tehtiin vain vuoden sopimuksella. Toisaalta useammalla uudella pelaajalla oli alla heikompi kausi, joten kyseessä voi olla myös varotoimi.
Tälle kaudelle hankituista pelaajista Niklas Olausson, John Albert, Jesse Saarinen, Toni Kähkönen, Mikko Lehtonen ja Ilkka Mikkola ovat kaikki vain vuoden sopimuksella Kärpissä. Kahden vuoden sopimuksen solmivat Jussi Rynnäs, Shaun Heshka, Mikael Ruohomaa ja Ville Leskinen. Tilanne voi johtaa siihen, että myös ensi kaudella joukkueen vaihtuvuus on suurta.
Pelipaikkojen kannalta harkintaa on kuitenkin käytetty. Mikään osa-alue ei ole ylimiehitetty, joten nykykokoonpanolla ei pitäisi syntyä kovapalkkaisia päätykatsomopelaajia. Varjopuolena tilanteessa on se, että loukkaantuneille ei välttämättä aina ole liigatason paikkaajaa.
2. Kaksipäinen maalivahtihirviö kostautuu. Kaksi ykkösvahtia ei tiedä ikinä hyvää.
Kärppien historiasta löytyy hyviä esimerkkejä kahden tasokkaan maalivahdin kannattavuudesta. Lähimuistissa on viime kauden tilanne, jossa Iiro Tarkki lopetti yllättäen koko uransa kesken kauden.
Kärppien onneksi syksyllä Ouluun saapunut Sami Aittokallio voitiin laittaa torjuntavastuuseen. Aittokallio torjui menestyksekkäästi muun muassa Kärppien CHL-peleissä, ja hänet valittiin koko turnauksen parhaaksi maalivahdiksi. Liigan pudotuspeleissä päävastuun otti Sami Rajaniemi, joka saapui Lahdesta tukemaan joukkuetta.
Ykkösmaalivahdin rooli on nyt selkeämmin Jussi Rynnäksellä, joka palasi Ouluun parin vuoden jälkeen. Tasaisen peluuttamisen myötä molempien vahtien pelimäärä tulee runkosarjassa olemaan samaa luokkaa. Aittokallio haluaa varmasti haastaa Rynnäksen ykköspaikan, ja pieni kilpailuasetelma todennäköisesti kannustaa molempia parempiin suorituksiin.
Joukkueen valmennuksen tehtävänä tässä asetelmassa on pitää maalivahtien peluutus selkeänä ja reiluna. Torjuntavastuun pitää perustua maalivahtien peliotteisiin ja kuntoon. Ammattilaiset kyllä ymmärtävät tilanteen, jossa kussakin tilanteessa paras maalivahti pelaa.
3. Kai Suikkasen valintaa on kritisoitu niin paljon, että Kärpät on jopa aliarvostettu.
Kärpillä on edelleen mahdollisuuksia runkosarjan kärkiviisikkoon. Joissakin arvioissa Kärpät on sijoitettu liigan keskikastiin. Pelaajamateriaalin suuri vaihtuvuus ja Kai Suikkasen ensimmäinen Kärppäkausi valmentajana ovat herättäneet osittain oikeutettujakin epäilyksiä.
Muutoksen lisäksi pelaajistossa on myös potentiaalia. Yhteisen pelitavan ja hengen löytäminen on kuitenkin suuren työn takana. Päävalmentaja Suikkanen saa arvokasta tukea kokeneelta kapteenistolta ja Kärpissä jatkavalta valmennustiimiltä.
Suikkasen harteilla on ollut heti alusta lähtien paineita Lauri Marjamäen kolmen menestyksekkään kauden jälkeen. Uuteen valmentajaan onkin suhtauduttu hieman epäilevästi ennen kauden alkua. Oulussa suurimman osan pelaajaurastaan viettäneellä Suikkasella on varmasti halua näyttää, että pystyy menestymään Kärpissä myös valmentajana.
Lähes tyhjästä rakennetun joukkueen kanssa menestyminen ensimmäisellä kaudella olisi haastavaa kelle valmentajalle tahansa, eikä menestykseen tottuneen kotikaupungin suuret odotukset tee hommaa yhtään helpommaksi. Kärpät sai kuitenkin lopulta kasaan varsin iskukykyisen joukkueen, joten kovin alhaalla sarjataulukossa Kärppiä ei tulla näkemään.