1. TPS:n ratkaisupelaajien ja nuorten nousukkaiden välillä on liian suuri aukko. Vanhat konkarit eivät enää nuorru, nuorilla taas on liian pitkä matka kannattelijoiksi.
Konkaripelaajien vanhenemiseen on paha sanoa vastaan. Kapteenistoon kuuluvat Tomi Kallio, Éric Perrin ja Henrik Tallinder ovat itse kukin 1970-luvulla syntyneitä, jollaisia riittää Liigassa enää hädin tuskin kolmikätisen ihmisen sormille laskettavaksi. Avainpelaajista 35-vuotiaat Ilkka Pikkarainen ja Harri Tikkanenkaan eivät nuoriso-osastoa edusta.
TPS:n kokeneista ydinpelaajista silti varsinkin Tallinder näytti viime kaudella, että ikä on vain numero. Konkarit jaksavat kyllä kannatella joukkuetta, mutta on totta, että TPS:n nuorten olisi noustava esiin. Puolustuksessa on paljon potentiaalia ja maalivahdeissa TPS luottaakin jo Aleksandar Georgijeviin, 20, ja Oskari Setäseen, 22.
Väitteessä esitetty aukko ratkaisupelaajien ja nousukkaiden välillä pätee hyökkäystä koskien. Ykkösketjun miehistä vain Erik Thorellilla on runsaasti pelivuosia edessään, ja tuskin Graalin maljasta siemaisukaan muuttaisi asianlaitaa Kallion ja Perrinin kohdalla: nämä miehet pelaavat mahdollisesti viimeistä kauttaan Liigassa.
Alkavan kauden papat jaksanevat painaa, mutta Turussa eletään mielenkiintoisia aikoja keväällä 2017, kun konkaripelaajien sopimukset päättyvät. Hyökkääjien nimilista on pitkä, mutta Patrik Virralla ja kumppaneilla on vielä pitkä matka vastuunkantajiksi ratkaisurooleihin.
2. Palloseuran uusista hankinnoista Ilkka Heikkinen ei istu Ari-Pekka Selinin pelityyliin.
Puppua. Heikkinen on oiva hankinta TPS:n takalinjoille, ja parin vuoden sopimuksella kiinnitetyn "Bonon" mukanaan tuoma viivatykki on juuri parahultainen TPS:n tarpeisiin. Palloseuralla on jo pelaajaprofiililtaan muihin rooleihin puolustajia, mutta Heikkisen kaltainen hyökkäyspelin moottori siltä puuttui.
Heikkinen on kiertänyt ulkomailla useita seuroja ja nähnyt paljon erilaisia pelitapoja. NHL:ää, AHL:ää, KHL:ää, SHL:ää, NLA:ta ja kaikkia muita mahdollisia kolmikirjaimisia yhdistelmiä kotoisen Liigan lisäksi pelannut puolustaja pystyy kyllä sopeutumaan pelityyliin kuin pelityyliin.
Parina viime kautena TPS:llä oli istuttaa ylivoimalle erikoistilanteiden erikoismies Petteri Nummelin. Norjaan lähtenyt Nummelin pelasi pelin siellä, toisen täällä, mutta nyt turkulaisilla on jokapäiväisessä käytössään 43-vuotiasta patruunaa kokonaisvaltaisempi puolustaja, jonka uskaltaa laittaa jäälle muulloinkin kuin miesylivoimalla.
Selinin pelitapa perustuu säntilliseen puolustamiseen ja kamppailupelaamiseen, mutta TPS:n valmennus on varioinut pelitapaansa mielellään vastustajan pelityyliin sopivaksi. Viime kaudella TPS:ltä puuttui nimenomaan kiekollinen moottori, kun Nummelinia ei voinut käyttää kuin osassa peleistä. Heikkinen istuu Selinin palettiin kuin nakutettu.
3. Turussa TPS:n ja jääkiekon taustalla on edelleen liikaa hämmentäviä osapuolia, eikä edes jäähallin nimestä osata pitää kiinni.
Tiukka väite, mutta voi pitää osin kutinsa. Urheilutoimenjohtaja Antero Niittymäki sai työrauhan joukkueen kokoamisessa, ja pelaajiston suhteen tilanne näyttää melko hyvältä. Kautta 2015-2016 edeltäneinä vuosina TPS oli kuitenkin niin sekasortoisessa tilassa, että Palloseuraan on edelleen suhtauduttava pienellä varauksella.
Mustavalkoisten viime kauden ryhtiliikkeeseen on helppo nimetä kolme eri syytä: Kallio, Perrin ja Tallinder. Kallio palautti ainakin seuran pukukoppiin tietynlaisen jämäkkyyden ja organisaation julkikuvaan uskottavuuden, joka TPS:ltä eittämättä puuttui oltuaan pilkan kohteena jo useamman vuoden. Isona sytykkeenä pilkkaan sikariportaan ilmeiset ristiriitaisuudet, jotka olivat omiaan repimään seuraa kahtia.
TPS etsi oikeaa suuntaa, joten kolme pelaajahankintaa tulivat kreivin aikaan. Tallinder ja Perrin olivat pitkälti Kallion tapaisia hankintoja, jotka johtivat esimerkillään ja antoivat kaikella tekemisellään ulospäin sen kuvan, että TPS täytyy ottaa nyt tosissaan. Kaukalossa kokeneiden pelaajien otteet olivat niin väkeviä, että TPS ei yksinkertaisesti voinut jäädä kytemään raunioilleen sarjataulukon pohjalle.
TPS:n kannalta totuus paljastuu kuitenkin vasta kapteeniston pelattua viimeiset pelinsä pallologolle. Jäähallin nimen muutokseen nyt on takuulla järkisyynsä, mutta ajasta konkaripelaajien jälkeen olisi syytä olla hieman huolissaan. Onko kunnianpalautus hetkellinen illuusio, vai jatketaanko organisaatiossa veteraanipelaajien poistuttua vihdoin kestävällä perustalla?
