Viime kaudella KooKoon peliä kuvasivat parhaiten Yön Joutsenlaulun sanat ”ei haihdu tuska milloinkaan”. Joukkue ei juuri ollut heikentynyt kaudesta 1999-2000, jolloin se pelasi pirteää ja ennakkoluulotonta hyökkäysvoittoista jääkiekkoa. Silti viime kausi oli todella väkinäistä junnaamista, ja tehottomuus maalinteossa sai liki yliluonnollisia piirteitä. Väliaikainen ryhtiliike vuodenvaihteen jälkeen nosti KooKoon karsintaviivan yläpuolelle, mutta maalinteko-ongelmat iskivät jälleen rajusti päälle viimeisillä kierroksilla. Seurasi vajoaminen karsintoihin, jotka alkoivat hyvin, mutta päättyivät katastrofiin. Materiaaliltaan Mestiksen keskitasolle kuulunut seura oli pudonnut Suomi-sarjaan.
Kesäiset kabinettikokoukset kirkastivat kuitenkin KooKoon tulevaisuudennäkymiä. Jokipoikien tilanne kärjistyi pahemmaksi, ja KooKoo rankattiin EPS:a kyvykkäämmäksi sijaiseksi. Kiitos tästä kuuluu taloudenpidossa katsojakadosta huolimatta onnistuneelle seurajohdolle sekä pelaajille, jotka eivät paenneet laivasta edes sen upottua. Suomi-sarjassa KooKoo olisi ollut alkavalla kaudella ylivoimainen.
KooKoon pelaajapakka on muuttunut kesän aikana hyvin vähän, ja uusista pelaajistakin monet ovat kouvolalaisten riveistä tuttuja aiemmilta kausilta. Puolustukseen palaa viime kaudella Suomi-sarjassa käväissyt Tony Grönroos, hyökkäyksen paluumuuttajia ovat kaukalotaiteilija Timo Nurmberg, raimohelmismäinen syöttelijä Antti Karhula, entinen maalintekijälupaus Tatu Kattelus sekä nousut ja laskut KooKoon mukana kokenut Antti Kiljunen.
Poikkeuksellista KooKoon tämän kauden joukkueessa on pelaajien pitkä kokemus. Nyt kun pitkän linjan divaripersoonien joukko on Pasi Sinikunnaksen ja Marko Väkiparran lopettamisten jälkeen entisestäänkin harventunut, on kahdeksan yli 25-vuotiaan pelaajan esiintyminen KooKoon riveissä merkille pantava asia. Vastaava määrä kokemusta on Mestis-joukkueista vain FPS:llä. KooKoon iäkkäimmät pelaajat ovat myös olleet harvinaisen uskollisia joukkueelleen. Sami Heikkinen, Mikko Outinen ja Antti Kiljunen ovat kaikki vuorollaan käyneet pikavisiitillä muualla, mutta palanneet pian takaisin KooKoon riveihin.
Viime kauden tappioputkien aikana KooKoon fanit kaipailivat takaisin ennen kaikkea Timo Nurmbergia, mutta myös muita pitkän linjan kouvolalaisia, kuten Tony Grönroosia ja Antti Kiljusta. Toiveet ovat nyt pitkälti toteutuneet. KooKoon joukkue lieneekin nyt aika pitkälle seurajohdon ja fanien toiveiden mukainen. Pari seuran ikonia tukipilareina, pari kiekkoboheemia tekemässä maaleja ja muutama oma juniori mukana kehittymässä.
Nimekkäimmät lähtijät ovat joukkueeseen kesken kauden tulleita vahvistuksia, kuten Sami Siltavirta, Janne Vuorela ja Mika Asikainen. Heidän esityksensä kukkopaidassa ei kuitenkaan ollut kehuttava, joten varsinaisina menetyksinä heitä ei voida pitää. Enemmän KooKoo jäi kaipaamaan hyökkäyksen tutkaparia Jari Hyvärinen – Mikko Liukkonen, joka vastasi pitkälti KooKoon maalinteosta viime kaudella. Liukkonen olisi huhupuheiden mukaan halunnut jäädäkin Kouvolaan, mutta epävarmuus sarjapaikasta käänsi kelkan Mikkelin suuntaan.
Maalivahdeista Sami Heikkinen oli yksi viime kauden joukkueen harvoja onnistujia. Liigassakin kokeilemassa käynyt Heikkinen on tehnyt pitkän uran KooKoossa, vaikka on vasta 28-vuotias. Ikä ei siis miehellä välttämättä paina vielä viiteen vuoteen. Jos motivaatiota riittää, on Heikkinen KooKoolle tärkeä pelaaja alkavallakin kaudella. Kakkosvahti Carl Grahn pelasi ensimmäisen SM-liigaottelunsa jo 17-vuotiaana ja on kuulunut maan lupaavimpiin juniorivahteihin jo vuosia. Kehitys on kuitenkin polkenut paikallaan, eikä Grahn viime kaudella kyennyt haastamaan Heikkistä kisaan ykköstorjujan paikasta. Tulevalla kaudella parannusta olisi syytä tapahtua.
KooKoon puolustus on melkoinen kysymysmerkki. Kolmesta kokeneesta puolustajasta jo 1980-luvulla SM-liigaa KooKoon riveissä pelannut Mikko Outinen ei vielä ole ikäloppu, mutta viime kaudella otteet eivät vastanneet odotuksia. Tony Grönroos on periaatteessa Mestis-tason pakki, mutta ei kohonne puolustuksen johtohahmoksi. Jari Raattamalle viime kausi oli puolestaan huonoin pitkiin aikoihin. Parhaimmillaan kaikki kolme ovat kuitenkin hyvää Mestis-tasoa. Muista puolustajista Tero Ihantola ja Jukka-Pekka Holopainen täyttänevät oman ruutunsa, vaikka loistoesityksiä heiltä ei kannatakaan odottaa. Loput puolustajat ovat seuran omia junioreita, joiden esityksiä on vaikea veikata etukäteen.
Hyökkäyspään johtaja on taitava Timo Nurmberg, joka saanee tutkaparikseen jälleen toisen taitohyökkääjän Antti Karhulan. Karhula tosin on alkukauden sivussa loukkaantumisen vuoksi. Kaudella 1999-2000 tämän kaksikon kanssa pelasi usein kova maalinsylkijä Marko Levänen, joka viime kaudellakin oli KooKoon hyökkäyksen ainoita valopilkkuja. Jos nämä kolme muodostavat jälleen ykköskentän, on vastustajan puolustukselle tiedossa ongelmia.
Yksi kiinnostava pelaaja hyökkäyksessä on Kymenlaakson seuroja ahkerasti kiertänyt Tatu Kattelus. KooKoossa kaudella 1995-96 ykkösdivariin totutellut Kattelus pelasi seuraavalla kaudella loistavasti paikalliskilpailija Titaaneissa ampuen yli 20 maalia. Kiinnostus heräsi SM-liigassakin, ja Kattelus puki seuraavan kauden alussa muutaman ottelun ajaksi ylleen HIFK:n punanutun. Liigapaikan jäätyä haaveeksi ura on kuitenkin ollut laskusuunnassa. KooKoon riveihin Kattelus palasi pikaisesti seuran kakkosdivisioonataivalluksen aikana, mutta Mestis-tasolla miestä ei ole muutamaan kauteen nähty.
Muut tulokkaat on löydetty Jokipoikien jäämistöstä. Heistä kovin on Tomi Pöllänen, joka on ollut muutaman kauden ajan yksi joensuulaisten hyökkäyspelin kantavia voimia. Nuori Jari Keltanen siirtyi jo keväällä Kouvolaan ja pelasi varsin hyvän debyyttikauden Mestiksessä. Teemu Timoskainen sai Jokipojissa viime talvena paljon vastuuta ja ylsi mukaviin pistelukemiin. Kaikki kolme joensuulaishankintaa lienevät hyviä vahvistuksia KooKoolle.
Joukkueessa jatkavista hyökkääjistä Jani Luoma-aho ja Aki Sinkkonen täyttänevät paikkansa 2-3 ketjun hyökkääjinä. Leppävirran Lemieux Reino Soijärvi on saalistanut kovat meriitit alasarjoista, mutta Mestis-tasolla miehen läpimurto on vielä näkemättä. KooKoon omista nuorista ainakin Teppo Liukkonen on pelannut hyviä harjoituspelejä ja saattaa yllättää sarjaotteluissakin.
Harjoituspeleissä KooKoo on onnistunut selvästi paremmin kuin viime kaudella. Kohtaamiset muiden Mestis-seurojen kanssa ovat poikineet enemmän voittoja kuin tappioita, mikä lupailee parempaa kautta. Viime syksynä jo harjoituspelit olivat menneet penkin alle, ja sama tahti jatkuikin sitten sarjassa. Tosin vastustajatkin ovat olleet tänä syksynä kevyempää sarjaa kuin viime vuonna.
Valmentajaksi KooKoo sai pyydystettyä kohtalaisen ison kalan. Keväällä seuran puikkoihin ehdolla ollut Rauno Korpi säikähti putoamista Suomi-sarjaan, mutta tilalle saatiin viime kaudella SaiPaa SM-liigassa valmentanut Reijo Mansikka. Mansikan viimeisimmät näytöt SM-liigasta ovat parempia kuin Korven, joten valmentajaratkaisun viimeinen käänne saattoi olla jopa eduksi KooKoolle. Valmennus vaikuttaa kaiken kaikkiaan selvästi viimekautista paremmalta.
KooKoon suurimmat vahvuudet löytyvät hyökkäyspäästä, joka paperilla on yksi Mestiksen kovimmista. Antti Karhula ja Timo Nurmberg tekevät terveinä pysyessään takuuvarmasti yli 30 tehopistettä, ja samanlaisia lukemia voi odottaa myös Tomi Pölläseltä ja Marko Leväseltä. Hyökkäyksessä on myös kiitettävästi leveyttä, omia junioreita tuskin nähdään neljättä kenttää korkeammalla. Toinen vahvuus on maalivahtipeli, sillä Sami Heikkinen on edelleen kova maalivahti tälle tasolle ja Carl Grahnilla on potentiaalia yllättää.
Suurimmat ongelmat löytynevät tulevalla kaudella puolustuksesta. Kokeneella kalustolla on takanaan heikko kausi, ja nuoret puolustajat tuskin pystyvät vielä merkittävästi kantamaan vastuuta. Seurajohto saattaa tilkitä puolustusta kauden kuluessa, vaikka viimevuotiset hätäavut Siltavirta ja Vuorela eivät täysin vastanneetkaan odotuksia.
Hyökkäyspään suurin kysymysmerkki on kokeneiden pelaajien tämänhetkinen taso. Kiljunen, Nurmberg ja Kattelus ovat meriiteiltään kovia, mutta kaikki ovat pitäneet vähintään vuoden taukoa Mestis-tason kiekkoilusta. Hyökkäyksen vaarana on myös henkisen takalukon loksahtaminen päälle viime kauden tavoin. Mukana joukkueessa on aika monta pelaajaa, jotka alittivat itsensä viime kaudella ja kokivat karvaan putoamisen. Tappioputken tullessa saattavat ikävät muistot haitata pelaamista.
KooKoon loppusijoitusta on vaikea veikata, sillä viime kaudella kaikki ennakkokaavailut menivät pieleen. Materiaalinsa puolesta KooKoolla on saumoja jopa neljän joukkoon, mutta viime kauden haamujen nostaessa päätään voi pudotuspelipaikkakin jäädä haaveeksi. Valmentaja Mansikka on kuitenkin sen verran kova tekijä, että hän pystynee ottamaan materiaalista irti täyden tehon. KooKoo nähdään keväällä sijoilla 3-4.
